Ettei vaan mentäis ylikuntoon!

Nimittäin niin kovasti on treenattu tämä viikko. Viime sunnuntaina hyppykurssi, keskiviikkona agility molemmilla, torstaina Salsan ekat Toko-treenit ja Naden agi. Ja tänään sokerina pohjalla Anitan järjestämä jälkipäivä.
Aloitetaan tuoreimmasta. Ei muuten ihan heti unohdu nämä ekat jälkitreenit. Jäljestäminen sujui hyvin, Nachokin pääsi tekemään pienen pätkän ja hoiti namietsinnän monen vuoden kokemuksella mallikkaasti. Myös Salsa keskittyi kiitettävästi nenän käyttöön, olin aika yllättynyt. antoisien teoriaosuuksien ja kahden jäljen uuvuttamina olimme siirtymässä grillipaikalle. Vaan eipä lähdettykään, isäntä oli tiputtanut avaimet maastoon. Päästin muutaman aika ruman sanan. Onneksi Anita ja Sanna tulivat hätiin, mukana kokenut esineenetsijä Ossi. Oltiin etsitty jo tovi, kaikki jäljen pätkät, ja ympäristöt. Anita ja minä oltiin siirtymässä suunnitelma-B:hen, koirat autoon, makkaraa syömään ja minä soittamaan äitiä, ketäpäs muuta, hätiin. Sanna uskoi kuitenkin koiraansa, joka teki keskittyneesti töitä useamman kymmenen minuuttia - JA SE LÖYSI NE. Mahtavaa. Tuli vähän uutta motivaatiota tämän tyyppisiin harkkoihin. Ossi on nyt virallisesti meidän idoli ja sankari.
Sitten saatiin vihdoin vähän murua rinnan alle ja uutta puhtia vielä esineruutuun. Pentu oli jo sen verran väsynyt ettei siitä oikein jaksanut innostua. Mutta saatiin hyviä vinkkejä omatoimiseen treenaamiseen.
Nyt on saunanlämpiämistä odotellessa mukavan raukea olo, koirat makaa keittiön lattialla reporankkoina.
Viime sunnuntain Ulla Kaukosen hyppykurssista saatiin taas uutta puhtia Nachon agitreeneihin ja vinkkejä hyppyongelmiin. N ponnistaa liian kaukaa ja korkealle, ja on lisäksi hieman jäykkä ja olen pidemmän aikaa jo miettinyt sen viemistä fyssarille. Kotiläksyistä tärkeimpänä istumisen opetteleminen uudestaan. Koira pitäisi saada istumaan sievästi takajalat allaan jotta se oppisi käyttämään takapäätään ja ponnistamaan oikein. Torstain agi-treeneissä keksi tauolla hyvän tavan harjoitella tätä - istutin koiraa vanhoista ratatukeista tehdyn matalan aidan päällä. Rakennelma on juuri niin kapea että N joutuu keskittymään siinä istumiseen. Samalla sain vähennettyä radan reunalla räksyttämistä.
Torstaisista Toko-treeneistä vielä muutama sana. Salsa keskittyi kivasti, varsinkin seuraaminen meni hyvin vaikka me ei sitä olla varsinaiseti ollakkaan käskysanan kanssa vielä harjoiteltu. Luoksepäästävyys meni vähän pelleilyksi, S rakastaa kaikkia ihmisiä varauksetta ja hyppää suoraan syliin. Lopuksi otettiin pysähtymistä johon kouluttaja toi ihan minulle uuden tekniikan, mulla on ollut seisomisessa kaikkien koirieni kanssa ongelmia, ja taidan nyt tietää miksi - pysähtyminen ja seisomaan nouseminen on kaksi eri asiaa, opetetaan eri tavalla ja eri käskyille. Ja taas sai tuntea itsensä fiksuksi.
Ainakin koiratreeneissä saa näitä jatkuvia oppimisen kokemuksia ja ahaa-elämyksiä kun muuten on niin täysin oppinut ja aina toimii loogisesti ja fiksusti. Huhhuijaa, kylläpäs väsyttää, nyt saunanlauteille pesemään pois jälkimetsän ihana sateenraikas tuoksu.

Pihatöitä ja muisteloita

Sollidenin pihatyöt on täydessä vauhdissa, on kaivettu kuoppia, ruopattu ojaa, levitelty keppejä ympäriinsä, lannoitettu nurmikkoa...

Ei mitään olla tehty, vähän vaan ojaa syvennettiin...

Laitettiin tämän tilan viljelykset kuntoon, tupa ja perunamaa olla pitää.

Kevät on tullut keikkuen, ja aika mennyt nopeasti pentua kasvattaessa, siinä meillä kolmella on ollut täysi työ.


On ollut hauskaa...


...mutta välillä täytyy rentoutua.

Ja hyvin on kasvanut:


Salsa helmikuussa


Salsa pääsiäisenä huhtikuun lopussa 2011

Väsynyttä porukkaa

Tavallinen arki-tiistai aamu kello 9.30 ja 3/4 perheestä nukkuu. Aika harvinaista.
Me kaksijalkaiset ollaan ihan järkyssä räkätaudissa ja koirat ilmeisesti muuten vaan väsyjä vielä viikonlopun koitoksista. Järjestimme lauantaina kotona juhlat, kymmenkunta vierasta ja syömistä ja juomista aamuyöhön. Siinä riitti rapsuttajia ja leikittäjiä. Salsa rakastaa ihmisiä eikä ole ketään vielä pelännyt, kaikki pusutetaan ja mielellään halitaankin läpi. Erityisen mieluisia olivat sunnuntaina saapuneet lapsivieraat Salsalle. Voi sitä hännän huiskutuksen ja pusuttelun määrää. Nacho sietää jo pieniäkin lapsia mutta välttelee jos mahdollisuus on. Mitenkään agressiivinen sekään ei onneksi koskaan ole ollut, vain epävarma noiden mini-ihmisten arvaamattomasta käytöksestä.
Koirat saivat siis olla koko viikonlopun pihalla, sää suosi ja talo oli täynnä ihania ystäviä ja perhettä. Kaikki olisi ollut liiankin täydellistä ilman tätä kirottua flunssaa.
Viimeviikon treenit hoidettiin kunnialla minun toimesta, mies sairastui ensin.
Nacho aloitti uudessa agility ryhmässä ja eka kerta oli vähän hermostunut. Mukava kuitenkin huomata että koira osaa esteet ja omat taitoni ymmärtää koiraani ja sen tarpeita paranevat. Herra N on hieman herkkä mutta kuitenkin sielunelämältään terrieri joten tasapainottelu kurin ja kannustuksen välillä on joskus haastavaa.
Ohjasin Salsaa agi-treeneissä ja jouduin mielenkiintoiseen keskusteluun suursnautserin ohjaajan kanssa. Mielenkiintoiseen suurissa sitaateissa. Olenkin aistinut että koiraväen parissa on kaikenlaisia ennakkoluuloja ja odotuksia bortsuja kohtaan. Ihmiset kyselevät miksi olen ottanut BCn tai kertovat mitä kaikkia ongelmia voi bortsun kanssa tulla. Hohhoijaa. Annetaan koirien olla koiria, ei ladata niihin omia frustraatiotamme, täyttymättömiä toiveitamme ja epärealistisia odotuksiamme. Ja ollaan koiraihmiset ystävällisiä ja lojaaleja toisiamme kohtaan. Minä olen niin monta kertaa vetäytynyt jostain koiraharrastusporukasta kateellisuuden kyräilyn ja muun huonohenkisyyden vuoksi. Olen siihenkin kovin kovin väsynyt.