Treenitön tammikuu

Aikaslailla matalalentoa ollaan menty koko tammikuu, ei mihinkään olla keskitytty silleen kunnolla, kelitkin on ollet kylmiä ja liukkaita, lenkit lyhyitä ja valivali... Salsan takapäänkäyttö ei ole kummemmaksi muuttunut, epäpuhtaasti se edelleen laukkaa ajoittain. Asiaa on tutkittu, ihan huippuammattliasten toimesta, koira on kuvattu edestä ja takaa, kopeloittu ja liikutettu, missä ei mitään vikaa. Jumeja kyllä löytyy ja niitä on fyssarilla hoidettu. Treenirintamalla siis hiljaista. Nacho on käynyt aksailemassa ja kun tajusin (taas uudestaan) että pitää myös viikolla treenien välissä tehdä senkin kanssa vähän juttuja, ihan vaan leikkiä ja temppuja ja malttia - ihme ja kumma koira toimii paremmin treeneissä! Hei haloo... Sille kerääntyi niin kamalat paineet että keitti monesti yli aksakentällä. Koira sinkoili sinne tänne, ja kun se on vielä niin pieni ja nopee niin olen valmiiksi jo hätää kärsimässä. Salsalla olisi kovat menohalut, onhan se onneksi itse rauhallisuus sisätiloissa mutta ulkosalla alkaa jo näkyä merkkejä treenaamattomuuden lieveilmiöistä. Mukamas hihnassa pitäisi aina kulkea, fyssarin suosituksesta, ja kun vähänkin pääsee irti painetaan niin tuhatta ja sataa. Mutta onneksi Salsa on nykyään itse kiltteys ja helppous. Hermot sillä on niin hyvät että pää tuskin hajoaa vaikka mentäisiin näin pidemmänkin aikaa. Säälittää vaan pikku-otus kun hän yrittää niin miellyttää ja keksiä miten minua saisi motivoitua tekemään jotain treeniä. Jos vaikka tässä nyt vähän seuraan? Tai tuon tämän sukan, eiku tämän tohvelin? Osaan mennä maahan, ja pakittaa, osaan pyöriä ympäri. Ja mitä meidän omaehtoinen pieni koira eniten inhoaa on että hänet nostetaan autoon. NOSTETAAN. Kuin joku pentu! Meillä on tämmöinen hauska leikki:ollaan lähdössä johonkin, meiltä lähdetään meilkein joka paikkaan autolla. Salsa jää pihalle, portti on auki, minä kutsun, avaan takakontin yläosan, yritän blokata koiraa hyppäämästä, Salsa kiertää ja sujahtaa autoon noin 40 cm korkeammalta kuin tavallisesti kontin alaosan yli, menee kontin takaosaan ja katsoon minua päättäväisesti - ei tarvitse nostaa, kiitos vaan, minun fysiikassa ei ole mitään vikaa. Yritä siinä sitten lepuuttaa ja kuntouttaa... Ollaan me jotain pientä toki tehty, viime viikolla vähän enemmänkin kun ei lepo minusta alkanut tuottaa mitään tulosta. Tunnaria ollaa jankattu, ei edisty. Ruutua kans, joku pieni lamppu on saattanut syttyä, ehtii vielä sammua ennekun seuraavan kerran ehditään treenaamaan. Viime perjantaina oltiin Suski Korrin koulutuksessa, tekemässä PK-tottiksen jääviä. Vähän kouluttaja katsoi pitkään kun sanoin että istua se ei vielä osaa. "Kuinka vanha se on?" Eiku siis että istumista jäävänä liikkeenä ei olla kauheesti tehty kun se sekottaa jo seisomisen ja maahanmenon. Täytyy kai ottaa ennakoivat merkit ihan tosissaan käyttöön. Maahanmeno me jo osataan.

Seisomisen pysähtymisestä saatiin kiitosta, oli kuulemma tosi nopee ja täpäkkä. Vähänkö olin iloinen, hiipparointi on siis lopullisesti (toim. huom. älä koskaan käytä tätä ilmausta koirankoulutuksessa!) historiaa.

Anna nami! Kuvista suurkiitos Tuija Hurmekoskelle ***************** Siinä tammikuu lyhykäisyydessään. Nacho jäi viikonloppuna Hankoon hoitoon. Salsa pääsee Jaanan ja Mika, sekä ennen kaikkea Rassen hellään huomaan keskiviikkona. Ja nämä ihmistyypit suuntaa muille maille vierahille!

Uusi vuosi ja polvi kipee

No, just kun oltiin taas päästy treenaamisen makuun niin eiköhän tule vaivoja. Käytin Salsan fyssarilla Sorvarin Niinalla sunnuntaina ja höh ja pöh - polvea se aristaa, vasemmalta takaa. Takapään käyttö ei muutenkaan ole kehuttavaa ja senhän minä jo tiesinkin. Niina käsitteli Salsaa joka oli tapansa mukaan tosi nätisti ja rauhassa, ja antoi laseria polveen. Lenkit pitäisi nyt pitää rauhallisina, eikä tietenkään aksatreenejä eikä mitään hyppyjä jne. Kotihoito on nyt viikon ajan selkänahanrullausta (jos sais tuota takaosaa vähän sillä rentoutumaan), namitaivutuksia ja kylmäkäärettä polvelle. Voi että v-tuttaa. Jos siinä polvessa on nyt todella jotain pahasti vialla niin kyllä... arrgghh. Ainut hyvä puoli Niinan mukaan on että Salsa on helppo kuntouttaa kun on niin rauhallinen ja hyvähermoinen. No aika laiha lohtu. Käytiin me sentään Salsan kanssa tänään hallilla juttelemassa mukavia, ja tehtiin paikkamakuut ja istumiset sekä muutama lyhyt seuruut. Intoo piukassa oli, kiva sen kanssa on tehdä. Nachoa ei nyt sitten hoidettu kun sillä on hyvät jumpat ja se on niillä pysynyt ihan priimakunnossa, aksassa en ole huomannut mitään ongelmia enää pitkään aikaan ja medihypyt soljuu kun vettä vaan. Tiistaiset treenit oli aikamoista häröilyä, ei pysy meillä paketti kasassa. Ajoittain Nacho ohjautuu hyvin ja menee täysii, mutta sitten taas herpaantuu, karkaa tai jää nuuskimaan ja jumittaa. Jatkuvaa tasapainottelua kurin ja motivoinnin välillä. Tosin yksi asia mikä saattaa vaikuttaa on tämä sairastelu - pakko tunnustaa että on tullut pikkuista vähän lellittyä kun se on ollut niin kipee... Kaikissa blogeissa listataan vuoden 2013 tavoitteita, pakko meidänkin siis. Ykköstavoite olis terveys, kaikkien, sekä ohjaajien että koirulaisten. On tässä omakin niska vähän jumissa mutta onneksi huomenna pääseen hierojalle. Ja selkä mulla on aina kipee mutta milloin itse kävin fyssarilla... Nachon tavoite on pysyä hengissä (sitä edesauttaisi jos se ei karkailis pihalta pitkin metsiä juoksentelemaan autojen alle ja ilvesten suuhun), olla söpö ja pitää hauskaa. Agilityä on kiva jatkaa niin kauan kun siitä tykätään, ehkä muutamat epikset ja lisenssinkin voin hankkia jos siltä tuntuu sitten kun Salsa lähtee kisaamaan. Salsa voisi käydä muutamat näyttelyt, jos Anita haluaa. Kaunis se on kun mikä joka tapauksessa, senhän näkee jo silmällä. TOKOssa halutaan selvittää tylsä AVO nopeasti, viimeistään huhtikuussa kun ehdin kisaamaan, ja siirtyä VOIttajaan, tavoitteena siitäkin ykköstulos tälle vuodelle. Agilityssä ohjaaja asettaa tavoitteensa, mutta sanotaan nyt vaikka tasaiset suoritukset ja yksikin nolla ykkösistä olis tosi jees. BH suoritetaan, heti kun mahdutaan johonkin kokeeseen. Hakua treenaillaan, ainakin omaksi iloksi. PK-tottista siinä sivussa koska sekin on kivaa.