Kotoilua

Palasimme reissusta siivottuun kotiin, lattialla uudet räsymatot, nurmikot leikattu ja kukat ja kasvimaat kasteltu. Koirat iloisia ja hyvin hoidettu tietty myös. Mulla on sitten ihan huippu appivanhemmat! Ainoa harmituksen aihe on Nahon ja Salsa hihnakäytös. Tai sen puute. Saatiin siitä palautetta hoitajilta, koirat eivät kuulemma ole enää entisensä rotikkahyökkäyksen jälkeen. Vieraiden koirien kohtaaminen kaupungilla aiheuttaa kauhean huutokohtauksen. Salsa rauhottuu heti kun pääsee ohi, sitä pelottaa vaan ihan hirmuisesti että joku taas käy sen kimppuun. Nachoa on tietenkin helpompi kontrolloida mutta vieraat urokset saa sen nykyään ihan suunniltaan. Hirveen kiva. Kirjoittaisin monta rumaa sanaa jos kehtaisin. Mitä enemmän koko asiaa ajattelen sitä enemmän ärsyttää, suututtaa, surettaa...

Rumba oli järjestänyt Anitan luona asiaankuuluvaa äksöniä loman aikana ja myös tietenkin kasvanut ihan silmin nähden viidessä päivässä. Punnitsin Rumban sylipunnituksella, 6,3 kg ja korkeutta alkaa olla lähes Nachon verran, siis noin 30 cm. Ruoka maistuu neidille hyvin, aina on paikalla jos koiran tai ihmisenruokia käsitellään. Kananruoka maistuisi hyvin myös. Ehkä kanatkin, en aio ihan heti kokeilla ennekun tulee vähän järkeä päähän. Rumba on nimittäin osoittautunut ihan lintuekspertiksi, neljä kuollutta lintua on jo löytänyt. Tai se yksi linnupoikanen Anitan luona ei tainnut olla ihan kuollutkaan.

Yritin saada näitä kahta pikkukoiraa seisomaan vierekkäin kuvassa , jepjep...

Ollaan vietetty leppoisia hellepäiviä, aksatreeneissä käytiin jo heti keskiviikkona tosin. Nacholla meni yllättävän hyvin, minä vaan en jaksanut kuumuudessa juosta ja ohjasin ihan päin peetä. Ehkä mun koordinaatiokyvyllä pitäisi pysytellä ihan suosiolla vähän rauhallisemmissa lajeissa. Salsakin pääsi tekemään ihan pikkusen - ensin tottista ruohokentällä ja sitten aksaa matalilla esteillä ilman kontakteja. Tottiksessa oli intoa ja virtaa ja aksassa se on kuulemma vaan ihan huippu. Vieläkun sen sais kisakuntoon. Rumba sai hömpötellä ja olla söpö. Tosi hyvin meni sekin!

Tulisko täältä vielä lisää vettä kun se on niin kivaa

Rumba "suihkunraikkaana"

Rumba lempipaikassaan kaasupullon takana

Miten tää koira tässä makaa...

 Takapihalla on aivan erityisen hauska leikkiä, sinne ei koirat pääsekään enää ominpäin koska Nacho häipyy aina välillä omille pikku retkilleen. Se tekee rundin naapureiden pihoille ja palaa kymmenen minuutin päästä. On tähän asti palannut. Mutta yritetään kuitenkin vähän riskienhallintaa. Takapihan on hauska etenkin koska siellä on niitty mihin sujahtaa ja pyöriskellä, Nacho ja Rumba katoavat välillä täysin näkyvistä. Aivan erityisen ihanaa on että kaikki kolme leikkivät sopuisasti keskenään. Salsa kovasti toivoo että pienemmät juoksisivat kovempaa. Eipä mene montaa kuukautta...

'

 Aikuiset koirat määräävät leikin tahdin. Sisällä Nacho harvoin suostuu painimaan Rumban kanssa, vaikka se sitä liehitteleekin jatkuvasti. Salsalla on enmmän luontaista auktoriteettia, Rumba pitää välimatkaa emään kunnes Salsa itse kutsuu sitä leikkiin. Yöt Nacho nukkuu keittiön sohvalla - omasta tahdostaan, ja borderlöllit sängyn molemmin puolin, lattialla. Rumba nukkuu melko rauhassa yönsä. Illalla se vielä sinnikkäästi yrittää sänkyyn, mutta ei keskellä yötä onneksi. Aamuyöstä käydään yleensä pissillä, molemmat.

Pennun sosiaalistamisen tehopäivät

Pennun sosiaalistaminen on sitten kivaa puuhaa! Ja rankkaa. Onneksi tätä kestää vain muutama viikko ja sitten se on valmis. Tai jotain.

Joka tapauksessa, lähdettiin maanantai-iltana Salsan toko-treenien jäkeen (jotka meni muuten aikas hyvin, intoa riitti) kesälomapäiviä viettämään Hankoon.  Kamera unohtui kotiin joten kuvat on kaikki kännykuva-laatua.

Autolla ajelu sujuu koko ajan paremmin, välillä pentu piipittää hetken, mutta ei enää sitä korvia huumaavaa huutoa. Saatiin onneksi äidin kämppä lainaan ja voitiin rullata kaikki matot kasaan ja raivata aiai-tavarat pois.

Ensimmäisen yön nukuin huonosti kun kyttäsin miten pentu nukkuu. Yöksi laitoimme sen vieraassa paikassa mielummin häkkiin, ettei tapahdu mitään peruuttamatonta. Mutta pentu nukkui molemmat yöt yllättävät rauhallisesti, aamulla käytiin heti pihapisulla eikä montaa vahinkoa sattunut muutenkaan.

Kaupunkilomalla olikin sitten aika paljon kaikenlaista jännää. Pyöriä, mopoja, ihmisvilinää (kyllä, kuumimpaan sesonkiaikaan se on mahdollista jopa Hangossa), vieraita koiria. Freden vanhemmilla on kolme kissaa joihin tutustuimme. Yhteen niistä Rumba teki lähituttavuutta siinä määrin että kuonoon taisi vähän sattua, ei suurta haavaa tullut onneksi. Vanha Maija-kissa, 19 v., ei paljon koiranpennusta stressannut, ja kummasti pentu tajusi pitää siihen etäisyyttä. Mitkä lie vaistot noilla elukoilla sitten onkaan.

Pariin otteeseen käytiin terassillakin, Rumba ei juuri sylissä viihdy mutta jalkoihin se rauhottuu nopeasti ja otti näinkin rennosti:

Tavattiin myö paljon uusia ihmisiä, ja kaikkien mielestä pentu oli tosi söpö. Ylläri!

Valjaissa kulkemista tuli harjoiteltua pakonkin edestä ja pikku hiljaa tyyppi hiffaa kyllä idean. Alkuun   teki mieli enmmänkin jäädä ruohikkoon makaamaan mutta kun pieni huomasi että kävelemällä pääsee uusiin kivoihin paikkoihin sujui talutus jo paremmin.

Sosiaalistaminen jatkui kotiinpalattuamme. Eilen torstaina vietimme nimittäin kolmistaan kaupunkipäivää ihan oikeassa kaupungissa - Helsingin keskustassa. Käytiin taas terassilla, täytyyhän pennun tutustua isännän lempiharrastukseen, ajeltiin hisseillä, spåralla, metrolla, käytiin kauppakeskuksessa ja Espan puistossa. Pennun kanssa saa aina paljon huomiota, varsinkin nuorilta naisihmisiltä, ja sekin oli isännän mieleen. Kappelin terassi sai miinuspisteitä - ei saa tuoda koiria! Mutta onneksi koiraystävällisiä paikkoja löytyy paljon nykyään, söimme Santa Fessä.

Husse ja Rumba Espan puistossa

Mikä meni!?

Johtuen ehkä liiankin aktiivisesta päivästä pentu ei taas nukkunut yöllä vaan puuhasteli moneen otteeseen tuntikaupalla. Tänään lähden siis taas palauttamaan sitä Vantaalle, josko Anita huolisi mokoman riiviön edes muutamaksi päiväksi. Husse ja matte tarvitsee nyt nimittäin muutaman päivän lomaa ihan ulkomailla. Isot koirat jäivät Hankoon hoitoon jo keskiviikkona, saavat nekin samalla hermolomaa pennusta ja samalla pentu hyvin vieroitettua emästä. Matkalle on kiva lähteä ja koiranomistajalla on se ihana etu että kotiinpaluu ei harmita yhtään kun saa taas nähdä omat karvapallerot ja puuhastella niiden kanssa. Borta bra men egna hundar bäst!

Taidekuva, ikkunanläpi

Tanssii pennun kanssa

Onpas meillä kivaa kun on pentu talossa - ei nukuta yhtään! Vertaistukea kaivataan - eli pentutreffejä täytyy alkaa järjestää väsyttämistarkoituksessa. Ja neuvoja - minkä ikäisenä ne nukkuu koko yön putkeen?

Meidän sänky on aika matala, liian matala. Pentu pääsee sinne ihan kepoisesti. Viime yönä se yritti sinne ensimmäistä kertaa alle sata kertaa. Jep.

Muutenkin kuva itsenäisestä ja päättäväisestä pennusta on vahvistunut. Leikkii kyllä mielellään meidän ja isojen koirien kanssa mutta puuhastelee paljon myös omiaan, nenän käyttö on noin pieneksi aika tarkkaa.

Viime päivien suuri ilon aiheeni on että Nacho on heltynyt leikkimään pennun kanssa. Ensin otettiin muutaman aamuna pientä painia sisällä ja lauantai aamuna lopulta kaikki koirat leikki sulassa sovussa keskenään pihalla. Salsa kovasti toivoo pennusta jo juoksukaveria, Salsan suurinta hupiahan on juosta kovaa. Nacho taas arvostaa hammaspainia enemmän, tai pienempää kaveria joka ajaa sitä takaa saamatta kiinni. Valitettavasti tämä jälkimmäinen ilo jäänee lyhyeksi, pian pentu on jo koipeliini vaiheessa ja painelee tappijalka-Nachosta (säkä 34,5 cm) ohi mennen tullen.

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Catch me if you can!

Myös toukokuussa syntyneet, tai siis kuoriutuneet, pikku-kanat ovat nyt kaksi pikku-kanaa ja kaksi kukonpoikaa. Ne ulkoilevat pentutarhassa ja asuvat toistaiseksi koirien isossa metallihäkissä kunnes kanat siirretään kanalaan ja kukot... noh, sanon vaan että en ole koskaan tehnyt coq au vin mutta nyt saattaisi tulla jankohtaiseksi.

Pikkukanojen touhuja on hauska seurata.

Pihapiirin uusi asukas - Rouva-Siili on ihastuttanut meitä monesti aamu(yö)pissin aikaan.

Perjantaina tehtiin pennun ja Salsan kanssa retki Vantaalle sisaruksia tapaamaan, Hemmo oli tosin jo lähtenyt omaan kotiin Turun seudulle. Sillä reissulla varmistui Kostin tulevaisuus Jyväskylässä. Kosti ja Lyyli majailevat vielä viikon verran Anitan luona ja oppivat ison koiran tapoja Ilonalta ja Elviltä. Molemmat Anitan koirat ovat muuten pentujen tätejä, hauska yhteensattuma!

Samalla reisulla käytiin tietty Mustissa ja Mirrissä. Vaikka mitään ei juuri tarvittu mukaan tarttui sadan euron arvosta ruokaa ja tarvikkeita, mm. uudet ruokakupin aluset, lampaankorvia, poronlihaan Salsalle.

Penneli sai nätin kaulapannan, siinä on vähän kasvuvaraa, menee ehkä muutaman kuukauden.

Tämä on ihan ehdoton tuote jokaiselle sisälle merkkailevan leikkaamattoman uroksen omistajalle. Nacholla on paha tapa merkkailla tiettyjä paikkoja varsinkin Salsan juoksujen aikaan. Murr. Kokeilin uroshousujakin mutta se tuntui vähän liian radikaalilta, en raaskinut pitää niitä sillä.

Tietenkin pentutaloudessa tulee myös tarpeeseen. Suosittelen.

Ai niin - Pennun uusi nimi on Rumba. Anteeksi vaan kaikki Lilja-fanit mutta se nimi ei vaan jotenkin istunut meidän suuhun. Ihan kaunis mutta liian lälly ja perisuomalainen meille. Käytettiin sitten vapaata assosiaatiota - Nacho (sipsi) - Salsa (kastike), Salsa (tanssi) - Rumba (tanssi).

Here we go again!

Koskaan en ole ollut pennun tuloon näin huonosti valmistautunut. Tai näin hyvin.

Kävin eilen, pieneltä kesälomareissulta kotiuduttuani, hakemassa Salsan ja pennun kotiin. Kutsun pentua nyt Pennuksi koska nimiasia on vielä hieman auki. Lilja ei oikein täytä meidän koirannimikriteerejä. Siinä ei ole kovaa konsonanttia eikä siinä jatku Meksiko-teema. Nimiehdotuksia otetaan siis edelleen vastaan. Hyvät palkinnot sille jonka ehdotus valitaan! (Ei, palkinto ei ole viikko pennunhoitoa. Vai onko?!)

Huonosti olen valmistautunut siksi etten ole hankkinut pentua varten ensimmäistäkään tavaraa. Ei kaulapantaa, ei petiä, ei ruokaa, ei kuppia. 

Kaulapanta käydään joku päivä hakemassa, toistaiseksi riittää Salsan vanhat pentuaikaiset valjaat. Noita pieniä koiranpetejä löytyy vintiltä, sellaisia joita Nacho ei ole koskaan kelpuuttanut. 

Näin hieno reppu saatiin kasvattajalta Musti ja Mirrin lahjana.  Repussa oli nameja, toisen pussillisen Nacho söi jo eilen aksatreeneissä, pieni narulelu, kuppi, ja Canaganin ruokaa.

Pennun ensimmäinen ruoka pehmenemässä uudessa kupissa.

Hyvin olen valmistautunut siksi että olen seurannut tätä pentua sen ensi sekunneista asti. Tunnen sen läpikotaisin. Ja tunnen se emän niin hyvin kuin voi koiransa tuntea. Tiedän kaiken olosuhteista missä pentu on ensimmäiset viikkonsa viettänyt. 

Pentu nukkui viime yön häkissä. Ensin ei väsyttänyt yhtään.

Ei sitten edes pikkuisen.

Lopulta iltavillitys laantui ja häkin ovi meni kiinni.

Häkissä olo ei miellyttänyt. Huutoa jatkui noin tunnin verran, muutama lyhyt tauko välissä. Nukuin kamalan huonosti loppuyön ja heräsin rapinaan puoli viideltä. Ylös ja pentu ulos. Ruokin ipanan samalla kun ei jättänyt mammakoiraa yhtään rauhaan. Jäimme vielä hetkeksi pennun kanssa ulos. Kiersimme pihaa väsytystarkoituksessa. Tuijan alta kuului sihahdus ja nappasin pennun nopeasti syliin. Kurkkasin oksien alle ja kukas siellä istuukaan - siili! Pieni oli peloissaan ja tapitti minua nappisilmillään. Jätimme siilin rauhaan mutta annoin sille ystävän neuvon, pysy poissa tältä pihalta - täällä on kolme terävää vahtikoiraa jotka eivät pidä piikikkäistä tunkeilijoista.

Vaikkatunnekin tämän pennun paremmin kuin minkään neljästä aiemmasta pennusta on silti pentu aina uusi ja ihmeellinen. Tabula rasa - tyhjä taulu. Tarkoituksen on nyt alkaa siihen kirjoittamaan. Hitaasti kiiruhtamalla. Antaen pennulle aikaa kasvaa ja temmeltää. Katsotaan miten käy, mihin meistä on. 

Yritän kirjoittaa myös tänne tämän pennun kehityksestä ja kasvamisesta paljon. Vähintään kerran viikossa. Opettelen myös ottaamaan parempia kuvia. Edes vähän parempia. Tai edes vähän enemmän. Ylläolevat kuvat ovat lähtötilanne joten opittavaa riittää silläkin saralla.

Pentujen luonteista

Olen tässä pohdiskellut mitä kirjoittaisin pentujen luonteista, kun ne kuitenkin ovat vielä kovin pieniä ja kehittyvät ja muuttuvat koko ajan. Aloitin tämän postauksen jo aikaisemmin mutta jätin asian sitten hautumaan.

Joitakin peruspiirteitä on pennuissa näkynyt alusta asti ja ne eivät oikeastaan ole muuttuneet.

Lilja - Br. Open Heart

Lilja syntyi ensimmäisenä, se oli heti tarmokas imemään ja pyrkimään nisälle. Se imee rauhallisesti ja määrätietoisesti. Silmät aukesivat ensimmäisenä.  Itsenäinen. Tykkää kaivaa. Hajujen maailmassa. Leikkii muiden kanssa ja lelut pyrkii omimaan itselleen. Ei tykkää käsittelystä. Jo ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä muutaman tunnin ikäisenä pisti hurjasti vastaan eläinlääkärille. Itsenäinen oman polkunsa kulkija. Jaksaa yleensä pennuista pisimpään valveilla, huutaa kovinten jos ei saa tahtoaan läpi. Ottaa kontaktia ja yrittää kovasti voittaa Nachoa puolelleen. Leikkii myös mielellään emän kanssa.

Lyyli - Br. Open Mind

Ehkä hieman rauhallisempi kuin muut. Hitaampi reaktioissaan kuin muut pennut, tulee kutsuttaessa viimeisenä. Löysi pikkuisena viimeisenä nisälle, seilailee nisältä toiselle. Seurallinen, hakee muiden pentujen seuraa. Tykkää ihmisistä, sylissä olosta ja pusuttelusta. Kutsuu Nachoa kovasti leikkiin ja yrittää pehmittää sitä eri taktiikoilla. Kun pääsee vauhtiin leikkii varsin raivokkaasti, saattaa roikkua toisen niskanahassa kovinkin tiukasti. Väsähtää pennuista yleensä ensimmäisenä. Hoksasi myös ensimmäisenä miten häkistä kiivetään ulos, ketterä pentu joka oppi rapuissakin kulkemaan nopeasti.

Kosti - Br. Open Skies

Mörssäri, suurin pentu. Ihan pienestä valitsi jonkun hyvän alimmaisista nisistä melko takaa ja pysyi siinä. Silmät aukesivat toisena, melkein samaan aikaan Liljan kanssa. Ehkä hieman kömpelö, nukkuu ehkä eniten. Leikkii leluilla, taisteli jo neljäviikkoisena voimakkaasti. Tykkää järsiä, puruvoimaa löytyy. On rauhallinen käsiteltäessä mutta saattaa kyllä huutaa häkissä puolikin tuntia putkeen, muuten aika hiljainen. Seurallinen, tykkää ihmiskontaktista. Viihtyy sylissä ja siksi monen vierailijan suosikki.

Hemmo - Br. Open Sea

Hemuli-hömeltäjä. Heti ensi hetkistä alkaen hieman sählä, aktiivinen. Seilasi ja seilaa edelleen nisältä toiselle, ruokakupilla paikasta toiseen. Liikkui eniten pentulaatikossa, ja nopeiten. Kiipesi ensimmäisenä pois laatikosta. Otti ensimmäisenä laukka-askeleet. Ottaa kovasti kontaktia muihin pentuihin, emään (joka ehkä helpoiten hermostuu tähän pentuun kun se on vähän söhlä) ja ihmisiin. Hakee katsetta ja kasvoja selvästi mutta ei tykkää käsittelystä eikä sylissä olosta. Tapaturmaherkin, tunkemassa nenää ja tassua joka paikkaan.  Aina vähän likainen syömisen ja leikin jälkeen.

*PE

Puppies 6 weeks - and other problems

Time really does fly. Wow, soon the puppies will be big enough to leave us and it does make me a little melancholic. I have grown so fond of them all. I'm planning to write a short analysis of their personalities soon. Nothing too fancy and I'm no expert of course but I've been following them for six weeks now and do have a hunch of what they will turn out to be like.

The weather has been bad, and worse. Some days we have not been able to keep the puppies outside more than for minutes at the time. Last Sunday it rained the whole day! At the moment they eat all their meals outside, four times a day, and it's just because they poo right after. Here we go again, writing about puppies and you can't avoid writing about poo and pee. the peeing has developed a great deal as well, they find they way on top of newspaper maybe four out of six times. I'm so proud of them. today, however, it has been sunny and we stayed outside for the whole afternoon. Lyyli somehow manged to escape the fenced areas that we made for the puppies so that they don't get lost in the yard if we are not watching them every second. But she did not go far, they were hanging out with Nacho on the porch - like the most natural thing in the world.

Last weekend was bad for us, and not only weather wise. I took the dogs out for walk in the afternoon and our neighbors rottweiler was on the loose and attacked us. It's a huge male weighing maybe 40 kilos and came right at Salsa. And not like hello-who-are-you but I'm-going-to-kill-you-here-and-now. There was not much I could do but shout and try to keep Nacho away. Both dogs were on leash, which Salsa very seldom normally is. Luckily, a man, friend of the owner of the dog, acted and got the dog of Salsa. I unleashed her and the leash was tangled under the dog and the man. She showed no aggression, nor much fear. And no there was no blood. I saw that Nacho was bleeding so I yelled, not being able to talk normally in that state of mind, that I will take the dogs home and check them and come back to settle the matter.

There was not scratch on Salsa. She defended us all fearlessly. Nacho got a small clean cut in one paw and some bruises.

I was so angry. And still am. Luckily the neighbor is moving in couple of months. He promised to keep the dog on leash at all time from now on.

What this will do on our dogs behavior further on only time can tell. Nacho was shocked and tired still the day after. The paw has healed very nicely.
Salsa seems totally unaffected at home and on walks. We went to a training on Monday and it seems that she is more on the edge with dogs that she does not know than before. But not aggressively, more like she's protecting and warning me. Which I do not particularly want her to do. So I'm puzzled, should I try to calm her down and take her a way or should I control her more  but try to face the situations and make her more used to unknown dogs again.
Nacho is another matter. He's not likely to be a problem anywhere else but here on our street. He was nervous on going for a walk towards the direction of this neighbor before, now he's likely to be completely hysterical. And he is going to add rottweilers to his list of no-no friends. Which is not very long thoug; bulldogs and other brachycephalic dogs, otehr parson and jack russel males, swedish vallhund for some odd reason, german shephards and large black dogs overall - except that he has friend that is a huge flat coated retriever male, and he is just fine.

Anyhow, the worst thing is that this is affecting my behavior and I know it. Can't be avoided even if I try to rationalize it. And me being tense makes my dogs tense. Not good...

I'd like to end with something positive - and puppies make me happy after all.

Mother and daughter, or actually the other way around, at 6 weeks of age. 

Lilja - Briskness Open Heart

Salsa (Sointu) - Briskness Kätevä Emäntä