Vaikeat koirat

Oltiin sitten Naden kanssa tänään pitkästä aikaa agiliitämässä. Taukoa tuli kun ensin oli tassu kipeä ja sitten N oli evakossa Salsan juoksun takia.
No, kuten arvata saattaa koira kävi vähän ylikierroksilla - ja väsyi nopeasti. Parhaimmillaan tuli ihan tosi hyviä ja nopeita radanpätkiä ja sitten keskittyminen taas herpaantui täysin tuloksena käsittämätöntä haahuilua radan reunoilla. Mikä neuvoksi? Päästäänkö me koskaan yksiinkään virallisiin kisoihin?
Treenien jälkeen harjottelin siivekkeiden kiertoa ja kontakteja Salsan kanssa. Ja muutamaa toko-liikettä joista ei kyllä tullut mitään. Kenttä on niin täynnä hajuja ja nameja ettei Salsakaan keskittynyt yhtään sen paremmin. Sillä sen onneksi voi pistää vielä pentumaisuuden piikkiin.
Kun olin tekemässä lähtöä juttelin meidän treenien vetäjän kanssa. Joka on muuten oikein tosi mukava ja kannustava. Hän tuli maininneeksi sivulauseessa että olen hankkinut kaksi aika vaikean rotuista koiraa.
En olekaan tullut koskaan tuota ajatelleeksi tuolta kantilta. Olisi kai niitä helpompiakin. Entäs kun nämä sopivat meikäläisen tempperamentille justiinsa ja miellyttävät silmää. Eikä ne mitään vaikeita ole, joskus vähän haastavia korkeintaan, enimmäkseen vaan ihan tosi ihania ja murusia. Mutta ei kai näitä sitten helpoiksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan. Ei ollut helppous kriteerinä kun rotuja ja pentuja valitsin. Eipä taida olla helppous kriteerinä missään muussakaan tekemisessäni nytkun tarkemmin ajattelen. Vaikea tapaus!

Kaikki paitsi ratsastus on turhaa.

Näin ei tietenkään saisi kirjoittaa koirablogiin mutta viime päivät olen oyhittänyt täysin ratsastukselle. Olen tasoltani ihan mölli ja pitänyt viimeiset 8 kk taukoa, olis elkä kipeä ja piti hoitaa pentua ja kauhea pakkanen ja seli seli...
Lupauduin kuitenkin kavereiden kanssa viikonloppuleirille elokuussa enkä kehtaa mennä jos en kohta enää edes erota ravia laukasta.
Eli ihan alusta aloitettiin taas. En ole arka mutta hiukan huono keskittymään ja tuntuu että en osaa yhtään mitään. Heppa ei käänny nätisti vaan punkee, minä roikun satulassa ihan vinossa, kennykset menee väärin ja laukannostot ajamalla. Ratsastus on vaativa on ihana mutta vaativa laji joka ei kestä pitkiä taukoja... Ei mitään pyörällä ajoa.
Tavoitteita minulla ei sinänsä ole, unelmana tosin joskus osata tarpeeksi hyvin että joku vuokraisi minulle hyvän heppansa vaikka pariksi viikoksi, olisi lomaa ja voisi maastoilla ja kehittää suhdetta hevoseen.
Olen siis laimin lyönyt koiratreenejä itselleni antamani luvan kanssa. Salsa on tosin aloittanut kunnon kohotus-kuurin; lenkin pituutta on lisätty ja myös lyhyehköt juoksutreenit on aloitettu. Isäntä on tyytyväinen kun on lenkkikaveri, minusta ei siihen hommaan kerta kaikkiaan ole. Nacho on lomaillut kolmisen viikkoa Etelässä mutta tänään saadaan poitsu kotiin - ikävä on ollut kova, kaikilla kolmella.