Leirimuistio 2015

Blogi on ollut taas tauolla ja seliseli... Ja niin ovat aika pitkälti koirien treenitkin olleet. Vaikka sitten kun alkaa listaamaan niin onhan meillä ollut viikottaiset aksat, ihan joka viikkoa ei olla ehditty mutta kuitenkin, kahdet Ninan tokot (vain kahdet kun en muistanut että olin varannut meille paikan, miten niin äiti-aivot!) ja kahdet Sirken tokot. Ja satunnaiset esineet ja pihatokot sun muut. Mutta hyvin satunnaiset. Hävettää ihan käydä huippukoutsien treeneissä näillä harjoittelumäärillä. No, onneksi taitavat tytöt paikkaa mun laiskuutta.

Kammettiin sentään itsemme leirille Virroille, Briskness-porukassa tietty, ja samalla ekaa kertaa erossa pikkumiehestä yli kahdeksan tuntia. Hyvin meni, leiri sekä ero.

Salsa teki tiukkaa settiä aksaa molempina päivinä. Ehkä vähän helpompia ratoja mihin on viikkotreeneissä totuttu mutta hyvin vauhtiharjoituksia, putkipuomi-erottelut kuin vettä vaan. Se on ihan kone, pitäisi vaan kisata enemmän.

Rumba teki lauantaina aksaa kaksi treeniä (2x2xn 20 minuuttia) ja sunnuntaina mentiin suosiolla jäljelle. Aksa koutsi kehui Rumbaa hyvin keskittyväksi nuoreksi neidiksi. "Ei mikään reikäpää"!
Näyttäisi siis että se ammottava reikä mikä Pikku-Pumppiksen päässä oli on alkanut menemään umpeen. Se kuuntelee, on hyvin kerkkä ohjaukselle ja joskus jopa tottelee.

Ongelma Rumban kohdalla on, että sen kanssa on tehty niin paljon vähemmän keittiökoiratanssia - temppuja kotona sisällä mitkä opetan pääasiassa sheippaamaalla. Salsa ja jopa Nacho ovat paljon parempia tarjoamaan asioita. Tää yksi vaan tuijottaa ja menee maahan. Oma vika, ei vaan aika riittänyt kaikkeen kun yritin panostaa sosiaalistamiseen. Tais mennä metsään sekin. Mutta kaikenkaikkiaan Rumba on tosi kiva aksakaveri ja jäljelläkin näyttäisi toimivan. Toko ja tottis onkin sitten toinen juttu, saas nähdä jaksanko alkaa vääntämään.

Salsa kanssa tokoilu on aina vaan kivempaa. Tykkään kun se on innokas vaikka vähän rapatessa roiskuukin. Ääntely on ongelma mutten juuri nyt jaksa ottaa siitäkään kamalasti ressiä, yritän johdunmukaisesti olla palkkaamatta poishaukuttuja suorituksia ja saada sitä vähän enemmän patoamaan, Sirken neuvojen mukaisesti.

Mutta leirillä ei siis tokoiltu ollenkaan, halusin antaa työrauhan Freddelle ja Salsalle. Rumban kanssa mentiin sunnuntai aamupäiväksi jälkipellolle, en halunnut väsyttää nuorta koiraa liikaa. Olen enemmän ja enemmän alkanut ajattelemaan että agility on koiran fyysikalle erittäin vaativa laji.

Rumba teki kaksi lyhyttä, n 50 m peltojälkeä, nameja noin viiden-kymmenen askeleen välein. Näytti tykkäävän. Liina on Rumballe ongelma, ei tykkä että se on selässä mutta jalkojen väissä vielä vähemmän. Se onkin ihan pikku pennusta asti osannut selvittää jalkansa remmisotkusta, se on sellainen vapaa sielu että hihna on sille aika epämielyttävä. Tänään tein pienet jäljet takapihalle molemmille tytöille ja Rumballe sopii ehdottomasti paremmin ainakin tässä vaiheessa että liina on kiinni selässä. Salsa ei välitä vaikka liina kulkee jalkojen välistä eikä se ole koskaan oppinut nostelemaan jalkojaan remmin yli. Kumma juttu.

Rumballa olikin sitten tällä viikolla kahdet agilitytreenit heti leirin päälle. Maanantaina mentiin Salsan vuorolle, kolme päivää akssa olisi ollut Salsalle liian rankka. Valitettavasti minä oli vähän väsynyt maanataina joten ohjasin ihan tavalallistakin huonommin, keskiviikkona treenattiin sateessa mutta meni silti vähän paremmin, toki ratakin oli helpompi meidän omalla vuorolla. Hieman mystistä oli tosin että maanantaina Rumba osasi renkaan mutta keskiviikkona se oli kuin ei olisi mokomaa estettä koskaan nähnytkään. Outo juttu tuokin.

Rumppis-Pumppis ja muut O-pennut 1 vee ja vähän till

Kirjoitin tämän kesäkuussa ja unohdin näköjään postata - kiireet ovat jatkuneet ja syksyä kohti tahti vaan kovenee

Rumba ja muut "meidän" pennut täyttivät 1 vee 20.5.2015. Onneaponnea!!!

On niitä vuoden takaisia tunnelmia tullut tässä paljon muisteltua. Aina ne "muut" kiireet ovat tulleet kirjoittamisen tielle mutta nyt päivää ennen juhannusta, sadepäivän ratoksi, on hyvä istahtaa alas ja katsoa hetki peruutuspeiliin.

Hetkeäkään en ole katunut sitä että pennut olivat meillä kotona, oli se vaan hieno kokemus josta selviydyin ehkä hieman viisaampana. Seuraavalla kerralla osaan ehkä ottaa astetta rennommin ja luottaa emään ja luonnolliseen asioiden kulkuun vähän paremmin. Viimeksi oma raskaus ja hormoonihöyryt varmaan vaikutti myös, olin noihin aikoihin koko ajan kuoleman väsynyt. Sitten kun vielä hyysäsin Salsaa ja pentuja koko ajan olin pentujen ekat viikot aikamoinen zombie. Alun vatsaongelmat ovat kyllä edelleenkin mysteeri. Mutta niistä huolimatta terveitä ja reippaita pentuja tuli.

Kaikkein tärkeintä on että koirat saivat hyvät omat kodit. Kaikki vaikuttavat erittäin kiinnostuneilta koiriensa hyvinvoinnista ja puuhastelevat niiden kanssa. Se, pärjäävätkö ne koskaan missään kisoissa ei voisi minua vähempää kiinnostaa mutta toivon toki että ne taipuvat omistajiensa toivomiin harrastuksiin.

On todella jännä miten vaikuttaisi siltä että heti ensi hetkistä havaitut persoonallisuuden piirteet näyttäisivät säilyneen. Lyyli vaikuttaa sopuisalta ja kuuliaiselta kaunottarelta, aivan kuten ihan alussakin. Se piti jo ihan pienenä sylittelystä. Kosti on mörssäri ja omistaja kovasti kehuu sen sydämellistä luonnetta, myös viisaudesta puhuu - jotain sellaista Kostissa oli havaittavissa jo pentulaatikossa. Hemmo-Hemuli määki ja riehui jo Viikissä syntyessään, valveilla ollessaan se ei ollut koskaan paikallaan, ihme että sai mitään syödyksikään kun söhläsi nisältä toiselle. Omistajan raporttien mukaan intoa piisaa edelleen ja myös sitä hölmöä hyväntahtoisuutta joka tuosta hauskasta veikosta paistoi jo ihan alussa. Se oli aina hieman suosikki kun ensin en uskonut sen selviävän kun se ei ollut tullakseen ulos emän turvallisesta masusta.

En ole myöskään katunut että pidimme Liljan eli Rumban eli Rumppiksen eli Pumpan. Nimi on kokenut evoluution ja koira tottelee keikkia kolmea viimeistä, tai siis "tottelee". Perheen kesken hän on yleensä ihan Pumppa vaan. Se on ihan samanlainen tahtonainen kuin heti alussa. Ekana tunki maailmaan, töni muut pois nisiltä, huusi kun syötävä jos ei saanut tahtoaan läpi, ja käsiteltävänä ei sitten millään olisi ollut. Vaikka paljon olen sitä "morkannut", tai sen tekemisiä - karkailuja ja tuhotöitä, niin tykkään kyllä koirasta kovasti ja uskon että iän mukana pahimmat särmät hioutuu ja se sopii hyvin minu käteen. Mielummin liian innokas kuin lapanen.

Ja sitä intoa on sitten piisannut. Tätä tyttöä eivät pitele portit tai aidat. Puutarha ja kenkävarasto on laitettu uuteen uskoon. Kun sen emä pienenä oli kovin mieltynyt puuhun Rumba on astetta modernimpi, muovi on sen juttu. Rumballa on paljon vahvempi "silmä" kuin Salsalla, paimennuskäytöksestä yritetään nyt opetella pois. Rumba "paimentaa" Nachoa ja Salsaakin, kanoja sekä autoja, mutta jälkimmäisiä onneksi vain hihnassa. Vapaana se ei lähde auton perään, thank god. Se on edelleen ahne, mikä on hyvä asia koulutusmielessä, ruuan varastelu on hieman vähentynyt. Se myös palkkautuu hyvin lelulla. Motivaatiota siltä ei puutu ja alun höiriöherkkyskin on menossa ohi, hyvin keskitty treeneissä yhdessä tekemiseen. Saalisviettiä on sopivasti niin että pupujen ja peurojen kanssa ollaan aika helisemässä välillä. Se on nopea, ja pelkään että kun se saa vielä vähän lisää voimaa joku päivä se vielä saa sen jäniksen kiinni, mitäs sitten?

Yhtenä sunnuntaisena aamuna istuttiin tässä keittiön pöydän ääressä ja ketseltiin että siellä kurkipariskunta laiduntaa meidän talon edessä olevalla pellolla. Kurjet olivat ilmeisesti hieman vallattomia kun Rumba oli tuumannut että noita vois vähän paimentaa. Siellä se veti isoa kaarta niiden ympäri ja isot linnut vaan katteli että mikä hölmö toi on? Tällaisia "hassuja" sattumuksia Rumban kanssa tulee harvase päivä.

Rumban ykköslaji on oleva agility jos terveys sen sallii. Lonkat kuvataan elokuussa. Pikkuisen ollaan jo treenailtu ja tehty pohjatyötä, hiljaa hyvä tulee. Olen itse kovin motivoitunut nyt trenaamaan aksaa puoliosissaan. Nopeajalkaista minusta ei koskaan tule mutta jos pystyn kehittämään omaan lajiosaamistani ja koordinaatiotani uskon että meillä on mahikset kolmosiin. Kuntoremontti Niinu Agility Sportissa on nyt ohi ja olen saanut koko arsenaalin työkaluja itseni kehittämiseen. Vanhakin ohjaaja voi oppi uusia temppuja??? Lisäksi Pikku-Pumppis voisi hieman tokoilla, vaikka TK1 tavoitteena ja jälki vastapainona fyysiselle agilitylle voisi olla hyvä, sen enempää tavoitteita asettamatta.

Kun Rumba ei ole jotain puuhaamassa, mitä se aika usein tietenkin on, osaa se nykyään jo rauhoittua. Vaikka se on tarkka siitä ettei sitä hommia tehdessä lääpitä tunkee se illalla mielellään syliin ja tooodella lähelle, nenä korvaan kiinni. Ja käsittelykin onnistuu ongelmitta, Rumba makaa sylissä selällään kun kynsiä leikataan. Höpsö pieni. Tuhma se ei ole tahallaan, vain hieman yli-innokas höperö. Salsa-äiti saa olla meidän luottopakki jatkossakin, se kantaa koko maailman huolet harteillaan ja Rumba ralattelee menemään vailla huolen häivää.

Tokokoe 3.5.2015 - eilisen analyysi

Eli arvotaan kootut selitykset.
Aikamoista matalalentoahan se oli. Kaikki meni valmistautumisessa oikeastaan pieleen.

Treenaamattomuus
Viime kokeen jälkeen ei olla oikeastaan ehditty treenailemaan ja sitten juoksun takia tuli ihan täystaukoa. Se ei haittaa muita liikkeitä juurikaan mutta ne epävarmat ruutu ja tunnari kärsi siitä. No, sitten paniikissa yritin viime viikolla pelastaa mitä pelastettavissa oli, treenasin kolme kertaa. aina vaan meni huonommin ja huonommin.

Juoksu ja valeraskaus
Salsa on juoksuista than down, kotona kulkee lelu suussa ja vinkuu. Sitten kun treenataan tai tehdään jotain kivaa niin kierrokset nousee ihan nollasta sataan sekunnissa. Vireen hallinta hankalaa. Pienestäkin huomautuksesta menee taas ihan maihin. Ja huomautettavaahan löytyy kun tyyppi soheltaa ihan omiaan, ei tee mitään tarkasti.

Kiireaamu
Ihan viime minuuteille oli epävarmaa päästäisiinkö ylipäätään lähtemään kokeeseen. Freddelle tuli VPK keikka aamulla ja siitä ei aina tiedä milloin ne loppuu. Ja kun muutenkin jännitän niin olin sitten kotona ihan hermona, vauva huutaa, minä tiuskin koirille, ei ehditty aamulenkille - jep, valmis paketti.

Kisapaikalla ei sitten oikeastaan enää jännittänyt, kaunis ilma, paljon tuttuja, ihan hyvä fiilis.

Paikkamakuu - 10 - Salsa ihan sfinksinä, tosin nihkeästi meni maahan, vähän taas pelotti vieraat koirat ympärillä. Onneksi molemmilla sivuilla kilttejä pikku bortsuja.

Tunnari - 0 eka liike, ja eipä sitten sujunut ollenkaan. Salsa oli vaan tosi epävarma, vilkuili liikkuria, otti useaman kapulan suuhun. Jouduin kutsumaan sen luokse, ja tiesihän se että väärin meni vaikken yhtään torunut. Tästä jäi sitten huono fiilis muihin liikkeisiin Salsalle vaikka yritin kovasti olla iloinen. Pitäisi päästä tekemään liikkuroituna, paljon.

Muiden liikkeiden järjestystä en oikein muista.

Seuraaminen - 7, ihme että saatiibn edes tuo. Alussa jäi istumaan, jätätti, edisti, äänteli, hakahteli jopa. Kiesus mitä kuraa.

Istuminen 9 - seuruu ei ollut mitään huippua mutta muuten tämä liike toimii nyt.

Luoksetulo 7,5, valui seisomisessa kohtuuttoman paljon. Maahanmeno vaihteeksi ok. Laukantapaisella kaikki välit.

Ruutu 0 - luulen että Salsa ei nähnyt ruutua, ja tämä menee siis keskittymättömyyden piikkiin. Normaalisti se aika hyvin osaa jo juosta suoraan. Hyppyeste oli kehässä ja Salsa lähti kaartaamaan sinne. Jouduin karjaisemaan ettei mene olus kehästä kun näki noutokapulat. Yritin käskyttää ja käväisi se siellä ruudussa mutt nyt uusi juttu on että sinne ei voi jäädä makaamaan kun minä kävelen kohti. Hirveet paineet... just.

Hyppynouto 8 - tässäkin taisin tulla ääntelyä siksi huonot pisteet. Luovutus parempi kuin viimeksi kokeessa.

Metalli 9 - Salsan lemppari, parempi luovutus kuin viimeksi. En ymmärrä miten paineistuneisuus ei näkynyt tässä enemmän. Kai liike sitten on sen verran varma.

Kaukot 9 - paremmat kuin viimeksi, liikkui puoli koiran mittaa mutta teki kaikki vaihdot teknisesti aika nätisti.

Kokonaisvaikutus 8 - saatiin säälipisteitä, tai sitten tähän vaikutti minun iloisuus. Viimeksi saatiin 7 ja teki minusta yleisesti ottaen nätimmin. Tällä kertaa oli paljon enemmän ääntelyä.

Yhteensä 203, 3. tulos.

Summasummarum - kannattiko lähteä vaikka oli tiedossa että ei tule menemään hyvin? Tekikö palkaton treeni enemmän hallaa kuin hyötyä? Itse en osaa vastata, olen vähän kahden vaiheilla.

Kevät keikkuen kiirettä pitää

Kokonainen kuukausi hurahti ja ei mitään postattavaa?

Hieman on kiirettä pitänyt kotirintamalla ja pikkuisen ollaan treenailtukin. Salsa on tehnyt vähän tokoa, tunnari ei vaan ota onnistuakseen muut liikkeet ok. Kaukoja olen vähät yrittänyt hioa.

Tosin viime treeneissä tuli takapakkia kun viereiseltä kentältä ampaisi villakoirauros kesken meidän treenin kentälle. Salsa otti siitä nokkiinsa ja lähti jahtaamaan sitä enkä meinannut saada tilannetta haltuun. Koira oli lähinnä vaan karkureissulla, ei päälle käymässä lainkaan mutta Salsa koki sen kuitenkin uhkana. Harmittaa kun ohitukset on jo meneet jonkun aikaa paremmin, jopa kun Rumba ja Nacho on mukana. Nyt Salsa on taas hermostuneempi, kyttäilee että mistä joku kohta ampaisee. Sen on hieman vaikea luottaa.

Minunkin koirapelko vaan pahenee ja se hieman painaa mieltä maahan. Katsoin parhaaksi jäädä pois hakutreeneistä vaikka paikkaa tarjottiin, siellä on kuitenkin isoja voimakasluonteisia koiria, jotka tietenkin tiedän kilteiksi mutta tällä hetkellä en vaan pysty olemaan paras mahdollinen maalimies niille. No, tämä oli vaan osasyy, tietenkään aikaa ei ole juuri nyt ihan mielettömästi ylimääräistä.

Agilitysta...
Rumba on päässyt pari kertaa aksailemaan. Kyllä siitä vielä tykki tehdään. Vaikea on vaan muistaa kuinka vähän se vielä osaa - sehän näyttääkin ihan Salsalta nykyään. Toisaalta pitää myös muistaa ettei sitä kannata ohjata kuten Nachoa - nenästä vetämällä joka esteelle. Pikku hiljaa hyvä tulee, alkeiskurssi alkaa viikon päästä ja luustokuvien jälkeen vasta aloitetaan oikeat treenit.
Salsa on kisannut muutaman kerran mutta nollia ei vielä kakkosista ole tippunut. Janakkalassa Salsa sijoittui yhdellä radalla kakkoseksi vitostuloksella, että kyllä siitävauhtia löytyy ja tulosta tulee jos ohjaus on kohdillaan.

Juoksuista...
Tämä kahden nartun ja yhden leikkaamattoman uroksen yhdistelmä ei tällä hetkellä tunnu mitenkään super onnistuneelta. Juuri kun Rumban juoksu loppui alkaa Salsalla. Nacho saikin sitten olla kokonaista kolme päivää rauhassa kotona. Nyt se ei taas pysty rauhoittumaan vaan ravaa edestakaisin. Rumba vaan juoksi sitä pakoon kun se roikkui takalistossa kiinni, Salsa taas kurmuuttaa ihan toden teolla, pelkään että kohta tulee ihan oikea pipi. Kukaan muu perheessä ei ole Nachon kastroimisen kannalla, ja toki onhan se leikkauksessa aina riskinsä ja lisäksi Nacho vanhenee koko ajan.

Ruokailusta...
Kävin tänään tankkaamassa koiraruokavarastot M&M:ssä. Salsa ja Rumba syö nyt samaa ruokaa, Brit Premiumin lammas-riisiä. Se näyttäisi sopivan Salsalle hyvin, on hyvässä lihassa, eikä järsi tassuja enää yhtään. Lisäksi ostin tarjouksesta pussin Canagania, se on laadukasta ja sopii Salsalle - mutta pirun kallista. Kuivaruuan lisäksi annan edelleen poroa, lohta silloin tällöin, kanamunia (ylläri!), kaurapuuroa joskus, maksaa kerran pari kuukaudessa.

Salsan hyvästä kunnosta puheenollen, ihmettelin tässä viikko pari takaperin kun Rumba on niin laiha. Well well, huomasin sitten että Salsa imuroi oman ruokansa ihan järkyttävää vauhtia ja ajaa Rumban pois kupiltaan. Eipä siinä ole pennulla paljon sanomista kun äippä jyrää. Niinpä vaihdoin kuppeja, Salsa syö nyt Rumban ahmintakupista ja Rumba tavallisesta.

Nacho on myös liian laihassa kunnossa. Sille ei aina maistu ruoka joten se jättää viikossa useamman aterian väliin. Ostin sille Royal Canin exigent ruokaa. Se kun ei raakoja syö eikä myöskään mitä tahansa nappulaa, RC on aina maistunut ja sopinut sille. Nacholla alkaa olla jo vähän vanhan koiran maneereja, aamukankeutta ja tiettyjä omia juttuja, jotka ovat sinänsä aika hellyyttäviä ja joskus ärsyttäviä mutta myös ikävä jokapäiväinen muistutus siitä että aikamme yhdessä on rajallinen ja niin äärettömän lyhyt.

Pikkuisen on mollivoittoiset tunnelmat nyt näemmä - johtunee myös flunssasta jota yhdessä pikku-kepon kanssa podemme. Kyll se taas tästä kun päästään ulos ja lenkkeilemään sekä treenailemaan. Juuri kun pääsin vauhtiin kuntoremontin tekniikkatreenien kanssa piti lopettaa lenssun takia, se ottaa kovasti tämmöisen suorittajan luonnon päälle.

Vekoran tokokoe 28.2.2015

Käytiin sitten kokeilemassa, kyllä taas jännitti. Miksi ihmispolon täytyy laittaa itsensä tilanteisiin jotka ovat selvästi epämielyttäviä. Mikä idea siinä niinkun on?

Yleisesti ottaen oli tyytyväinen Salsan tekemiseen. Vire ei ole enää ongelmaa, paitsi ehkä hieman kääteisesti. Seuraamisessa tulee turhautumista ja piipitystä lopussa.

Tuomarina iki-ihana Harri Laisi.

Paikkamakuu 10 - tähän olen tyytyväinen koska molemmilla puolilla oli aika rauhattomat koirat jotka eivät saaneet täysiä pisteitä, vähän jännitti olla 4 min piilossa.

Seuraaminen 8. Muuten tosi hyvä mutta se piipitys. Tulee joskus puolivälin jälkeen ja sitä on kyllä tosi vaikea treenata pois. Paikka ja perusasennot oli minusta tosi hyvät.

Istuminen 10 - ihme ja kumma tämä vielä kenraaleissa epävarma liike muistuikin nyt sitten mieliin.
Tein kyllä pienen vartaloavun, tahallaan tai tahattomasti, kun olin niin epävarma liikkeestä.

Luoksetulo 7,5 - Maahanmenoon tuplakäsky, olisi pitänyt karjaista ponnekkaammin.

Ruutu 9 - Salsa ei heti nähnyt ruutua mutta löytyihän se sitten nopeasti ja liike muuten ok.

Hyppynouto 8 - harmillista, Salsa jäi luovutusasennossa kauas, ei varmaan olisi pitänyt ottaa sitä suurinta kapulaa.

Metalli 9 - Tässä luovutusasento ei ollut ihan niin väljä mutta hieman, ja vähän vinokin.

Tunnari 0 - Salsa lähti hyvin ja haisteli kaikki kapulat ja minusta tunnisti oman. Sitten tuli epävarmuus, se haisteli lattiaa aika kauan ja joudun antamaan lisäkäskyn. Sitten se otti oman mutta jäi seisomaan ja kutusin siten. Tiesin että liike nollaantuu joka tapauksessa niin oli parempi vähän vahvistaa Salsan fiilistä kuin olla ihan suolapatsaana. Kokeenomaisia on tehty ihan liian vähän.

Kaukot 7,5  - yksi maahanmeno jäi tekemättä. Pitää treenata tätäkin kokeenomaisesti tarpeeksi pitkältä matkalta, olen tehnyt ehkä neljästä metristä ja matka on kokeessa 10 m.

Kokonaisvaikutus 7 - vain, epistä! Meillä oli tosi kivaa, mutta tuomari rokotti näinkin paljon seuraamisen ääntelystä. Muissa liikkeissä ei ääniä tullut.

Kokeen jälkeen olo oli helpottunut, sitten tyytyväinen ja lopulta iski pieni harmitus. Jos tunnarista olisi tullu 5 se olisi ollut ykköstulos. Sijoitus oli 4/6, samoilla pisteillä kolmosen kanssa. Turha jossitella, eiku reenaamaan.

Salsa kakkosiin

Pakko hehkuttaa täälläkin, Salsa ja Iso-kepo kakkosiin!!!

Viimeinen 0 ja luva viime viikonlopun KKK-kisoista Niinu Agility Sport hallilla, tuomari Marja Lahikainen. Nolla tuli hyppäriltä, agiradoilta tuli 5 ja HYL.

Tämä on tosi huippua erityisesti siksi että tyypeillä on takana pitkä treenitauko johtuen kaikenlaisista vammoista ja sekä koirien että ihmisten lisääntymisistä, kisataukoa tuli peräti puolitoista vuotta. Nyt on kova hinku kakkosen kisoihin, startteja on suunnitteilla reilu kymmenen muutaman viikon sisään.

Salsamainen ilme - olinko mä nyt hyvä vai?!

Koe lähestyy...

...erittäin uhkaavasti. Käytiin maanantaina hallilla ja täytyy sanoa ettei hyvältä näytä. Salsa piippaa seuraamisessa kuin mikäkin vinkulelu, ruudussa paikka oli ihan hakusessa, tunnarissa oli taas kapula-arpajaiset. Ilmeisesti Salsa otti painetta oudoista koirista - joista suurin osa oli kyllä tuttuja (Myy, Vili) mutta sitähän se ei saisi tehdä jos kerta kokeeseen ollaan menossa. En usko että raivopäisestä treenaamisesta on nyt hyötyä. Otetaan muutamat hyvän fiiliksen treenit ja katsotaan mikä kokeessa on vire. Sitten korjaillaan. Osaamisesta ei ole nyt kyse vaan hermostuneisuudesta. Ja me ollaan parivaljakkona oikein maan mainioita ruokkimaan toisiemme hermostunutta mielentilaa.

Lauma sunnuntaina pellolla - Salsa ja Rukka-mallit

Maanantaina oli taas ihana aurinkoisen keväinen ilma joten tuumasta toimeen. Puin vauvalle seitsemän kerrosta toppavaatteita, siltä se ainakin tuntuu, ja ulos. Vaunulenkkeilyssä olemme päässeet vaiheeseen kolme.

Ensimmäinen vaihe oli se kun minä opettelin työntämään vaunuja, käyttämään niiden kaikkia hienoja mekanismeja ja ylipäätään kävelemään synnytyksen jälkeen.

Vaihe kaksi oli yksi koira ja vaunut. Rumban osalta ollaan vielä tässä vaiheessa.

Vielä pitäisi saada kuono osoittamaan samaan suuntaan vaunujen suunnan kanssa

Vapaana on paljon kivempaa!

Vaihe kolmessa voin jo lenkittää Nachon ja Salsan meidän kulmilla yhdessä. Rumba pääsi erikseen harjoittelemaan vaunukävelyä ja täytyy sanoa että kehitystä on huomattavissa. Lähipellolla oli myös aivan mahtava hankikanto, pystyi jopa vaunuilla menemään. Rumba pääsi siis myös juoksemaan ja harjoittelemaan pudotettua esinettä ja luoksetuloa. Esineen hakemisessa se on sikanopea, palautus on vielä hieman hakusessa.

Vaihe neljä olisi kaksi koiraa taajamassa, toistaiseksi tähän vaiheeseen on päässyt vasta Nacho yksin. Vaihe viisi onkin jo aikamoista utopiaa, kaikki koirat ja lapsi samaan aikaan kävelyllä. Siihen tarvitaan vielä assistenttia.

Tänään keskiviikkona ulkoiltiin auringon paisteessa pihalla. Tein mustavalkoisille pienet esineet takametsään ja keräsin monta kiloa koirakakkaa joka paljastuu sulavan lumen alta, ihanaa. Päästin myös äidin ja tyttären vastapäiselle pellolle juoksemaan, ai että ne rakastaa sitä telmimistä ja toistensa jahtaamista. Salsa on koko ajan kanveesissa, onkohan se ihan terveellistä? Kun tultiin sisälle leikkasin kaikkien kynnet ja huomasin Rumballa pienen tassuhaavan. No, vähemälläkin riehumisella.

Pumppiksen tiistai-treenit

Mitä saadaan kun laitetaan kaksi tumpelo agikentälle? No, ainakin katsojille hauskaa.

Rumba treenasi tällä viikolla Salsan vuorolla kun Salsan vakkariohjaaja, rakas Iso-keponi, sairasti pahemman laatuista flunssaa. En arvannut mennä Salsan kanssa radalla kun näillä taidoilla ja kunnolla olisi hävettänyt liikaa ja olisin vaan sekoittanut koiraparan pään.

Pikku-Pumppis pääsi siis tekemään radanpätkää. Käytännössä tehtiin muutamaa hyppyä tältä radalta.
Ajattelin että oltaisiin voitu tehdä 9 -18 mutta päästiin vaan 14 esteeseen.

No, tilanne ei ollut ihan niin katastrofaalinen koska olihan meillä osaava kouluttaja, Nina Manner.
Nina kysyi mitä lapsi-koira osaa, ja minä vastasin että katsotaan. En ole sille opettanut muuta kuin putkeen menoa ja sunnuntaina kokeiltiin kaksi hyppyä kaaressa ja putki ja siitä hypylle - suoraan, ilman mitään kommervenkkejä. Että aika vähällä treenillä oltiin liikkeellä. Ehkäpä Kepo on opettanut sille jotain, ei kai se turhaan joka tiistai siellä hallilla hengaa...?

Rumppeliini osoittautui varsin taitavaksi aksaeläimeksi. Se osaa kiertää esteet, etenee kivasti putkeen, pakkovalssin se tajusi heti ja niistonkin kun ohjaaja liikkui oikeaan suuntaan. Minulla on käteenkiinnikasvaneenminikoiran-syndrooma. Vien koiran ihan nenästä esteelle ja ja jään katsomaan että joo, se tosiaan hyppää, kyllä. Sitten lähden itse etenemään ja unohdan katsoa koiraa. Ei näin!

Nina antoi hyviä vinkkejä perusohjauksiin aloittelevalla koiralle.

1. Palkka laitetaan nyt aina valmiiksi tai lentää avustajan kädestä.
2. Minun täytyy muistaa katsoa koiraa ja tukea sitä katseella mutta myös edetä itse ja järkevässä linjassa seuraavaan esteeseen nähden kun koira on lukinnut esteen.
3. Aloittelevalla koiralla suhteessa enemmän tiukkoja käännöksiä, valsseja jotka kääntyy poispäin menosuunnasta, niistoja jne, kuin loivia pakkovalsseja ja suuria kaaria joissa vauhti kasvaa mutta taito ei kartyu samassa suhteessa.

Ehkä jollekin itsestäänselvyyksiä mutta ei tällaiselle aksatampiolle.

Salsa oli tietenkin sydänjuuriaan myöten loukkaantunut kun se ei päässyt treenaamaan. Jos joku sanoo että koira ei ymmärrä tai tajua niin sallikaa minun väittää vastaan. Salsa kyllä ymmärsi että nyt ei tullut treeniä. Pääsi se sentään lämppälenkille mukaan.

Keskiviikkoiltana vein koirat pellolle juoksemaan. Ihana lenkittää melkein valoisassa vaikka lähtee vasta viideltä liikenteeseen. Koska oli melkein valoisaa oli kuvien ottaminen melkein järkevää.

Laitan kuvan tänne koska tässä näkee, melkein, mitä tapahtui heti kuvan ottamisen jälkeen. Metsästyskoirat, ne mustavalkoiset, höristävät korviaan ja tähyävät kauas, pieni valkoinen on lähinnä peloissaan. Saan puhelimen taskuun ja Salsa aloittaa vahtihaukun, pusikosta kuuluu raksahtelua. kutsun koirat luo, saan Salsan ja Nachon kiinni, Salsa haukkuu jo vimmatusti, Nacho pyörii lähinnä jaloissa. Rumba ei tietenkään tottele vaan painuu täyttä päätä pusikkoon ja ojaan. En viitsi mennä kahden höyrypään kanssa lähemmäksi katsomaan onko se supi ja jänis vai kapinen kettu peräti. Rumba viipyy metsästysretkellään viitisen minuuttia, eli todella kauan, loittonemme paikasta hiljalleen ja vihdoin se tulee luokse, aivan läkähtyneenä pentu-parka. Loppulenkistä Rumba ei enää vedä (!). Seuraavaksi agendalla - Rumban luoksetulon vahvistaminen. Tähän asti olen melkeinpä luottanut siihen että Salsa aina varmasti tottelee ja pentu raahautuu mukana, yleensä ihan kirjaimellisesti Salsa kaulakarvoissa roikkuen.

Täytyy lopetelal ja jatkaa pakkailua, lähdemme Pikku-Kepon ja Nachon kanssa Hankoon mummilaan etelän lomalle pariksi päiväksi.

Viikonlopun treenailut

Viime viikonloppu hyödynnettiin treenaamalla vähän aksaa melkein koko perheen voimin, Rumba ja Salsa pääsivät molempina päivinä hallille. 
Koska kunteremontin tarkoituksena on paitsi kohottaa kuntoa myös tulla paremmaksi agilityohjaajaksi päätin kokeilla pikkuisen ohjaamista itsekin. Tein pari radanpätkää Salsan kanssa. 
Ja onhan se kone, tuntuu että koira menee ihan itsestään - hakee esteille ja ohjautuu ihanan jouhevasti. 
Myös Rumba pääsi treenaamaan matalilla esteillä ja putkilla. Sitten pitäisi sille vielä ne kepit ja kontaktit opettaa niin voisi mennä kisaamaan. Ai niin ja vähän hallintaa ja sellaista pientä. Onhan se ihanan vallaton!
Salsan tokotreenit on menneet ihan kivasti viime aikoina, nyt ollaan tehty jotain pientä melkein joka päivä.
Koetta ajatellen voisi tehdä vähän treeni suunnitelmaa - kokeeseen on reilu kaksi viikkoa.

Paikkamakuu  - tässä ei liene ongelmia, kunhan ei saada mitään agrea koiraa viereen. Iso musta koira vaikka rotikka olis aika unelma. Mutta Salsa kyllä pysyy jos kaveri pysyy.
Seuraaminen - menee varmaan ihan ok, mutta ääntelystä tippuu pojoja. Nämä viimeiset treenit täytyy tehdä rauhassa ja pelkkää namipalkkaa.Liikkeestä istuminen - hieman epävarma, ollaan tosi vähän tehty, eikä vielä ollenkaan niin että minä en yhtään pysähdy. Olen vähän niinkun unohtanut treenata tätä...Luoksetulo - pysäytykset lienee aika ok, ennakointi ja vauhdin tippuminen raville ensimmäisen pysäytyksen jälkeen on ongelmat.Ruutu  - paikka ei aina ihan täydellinen mutta uskoisin Salsan löytävän ruudun. Menee nopeasti maahan ja tulee hyvin seuruseen kunhan muistan kiekaista kovaa. Kokonaisena liikeenä ollaan tehty vasta ihan pari kertaa kokeilumielessä.Hyppynouto  - tämä on ehkä tällä hetkellä mieluisin ja parhaiten suoritettu liike. Salsa tykkää hypätä, ja noutaa. Jos jotain hioo niin kapulan luovutusta, tiivimmin eteen ja ilman sylkäisyä.Metalli - ai, eikös se olekaan metsku hyppynoudossa, no, ei tässäkään ongelmaa... ei olla erikseen treenattu juurikaan.
Kaukot - ei olla juurikaan tehty viime aikoina, tämä pilkun viilaaminen ei vaan tunnu Salsasta mielekkäältä. En odota kovin hyviä pisteitä mutta en soisi menevän nollillekaan. Vaikka olen yrittänyt opettaa takajalat paikallaan, enemmän sekatekniikalta näyttää.
Istu - maahan: helpoin, luonnollisesti.

Tunnari  - arpoo, ehkä tuo oman minulle asti, ehkä ei. Olen tehnyt nyt kokeenomaisesti pari kertaa apparin kanssa, jos tuo nätisti oman saa ihan huippupalkan. Jos menee arpomiseksi saa vain kehut. Aina on lopulta ottanut oman suuhun että kyllä se tietää mitä pitää tehdä. Mutta jotenkin se ei tiedä millä tavalla tehtävä pitäisi suorittaa, menee sinne kapuloiden päälle tepastelemaan ja ottaa ensin oman suuhun ja vaihtaa sitten väärään ja lopulta taas ottaa oman. Ihme touhua...
Maahan - istu - ok, vaikka hidas
Istu -seiso: takajalat liikkuu
Seiso - maahan: on suht hyvä, takajalat kyllä liikkuu
Maahan  - seiso; paras vaihto, ei liiku
Seiso - istu; ihan ok, takajalat kyllä liikkuu
Kolmostulosta lähdetään näillä eväillä ja tällä treenimäärällä tavoittelemaan, kaikki sitä parempi on plussaa.

Kuntotesti osa 1

Koska jäin henkiin torstain treenien jälkeen lauantai-iltana koitti Kuntoremontin lähtökunnon ensimmäinen osa.

Torstain treenit olivat oikeastaan aika helpot koska ei tehty koko harjoitusta, vain alkulämpät ja sitten käytiin voimaharjoitus läpi. Huomaan tietenkin etteivät lihakset ole normaalissa kunnossa. Mutta pystyin tekemään 12 vatsalihasliikettä makuulta ylös asti. Ja vielä toisen mokoman painon (muistaakseni 6 kg) kanssa. Wohoo! Salitreeni on suunniteltu juoksuliikettä silmällä pitäen ja tykkäsin kovasti siitä että sarjat on lyhyet, liikkeet yksinkertaiset ja viiden liikkeen setin ehtii tekemään puolessa tunnissa. Lopuksi käytiin läpi porrasjuoksutreeni joka toimii vaihtoehtona mäkitreenille. Meillä ei täällä ole sen pahemmin juoksemiseen soveltuvia portaita kuin sulia mäkiäkään, täytyy pohtia miten tuon toteuttais.

Lauantain harjoitukset alkoivat viideltä, mikä on ihan ok aika torstai-illan puoli kahdeksaan verrattuna. Tykkään treenata ennemminkin aamulla kuin illalla ja näin pimeimpään aikaan iltatreenit tuntuu erityisen raskailta. Lisäksi selkä on nyt vihotellut viime aikoina enemmän joten lähin aika varovaisena testiin. Olin valmistautunut etten pysty tekemään jotain osa-aluetta ollenkaan. Aika paljon jännittikin, mitä olisi helpottanut jos olisi vähän tiennyt mitä tuleman pitää.

Ensin teimme pitkän lämmittelyn, otin ensimmäistä kertaa reiluun kymmeneen kuukauteen enemmän kuin 20 juoksuaskelta. Selvisin. Teimme tikasjuoksua joka tekee varmasti hyvä koordinaatiolle ja erilaisia muita juoksuharjotteita - polvennosto ja huopausjuoksua, joka oli minulle ihan uusi juttu.

Testi koostui kahdesta osasta: yhden jalan vauhditon pituus ja rata jossa piti kiertää siivekkeitä 70 metrin matkalla. Juoksuosuudessa piti lisäksi tutustua paperilla 25 esteiseen rataan ja tehdä se numeroimattomalle paperille juoksun jälkeen.

Vauhditon pituus tuntui vasemmalle (kipeän SI-nivelen puoli) vähän ilkeälle, paras suoritus vähän reilu 90 senttiä. Oikealla 115 senttiä.

Juoksu hyppelyn perään oli väähn hankala mutta onneksi pohja Niinun hallissa on ihan huippu. Jos 20,9 sekunnin pohja-ajasta saisi muutaman kymmenyksen pois olisin ihan tyytyväinen. Vedin niin lujaa kuin näillä spekseillä pystyin. Testin jälkeen loppuverkka ja juokseminen tuntuikin yllättävän helpolta. Pidempiä lenkkejä ajatellen kengät täytyy kyllä uusia, jalka on kasvanut (tai leventynyt ja laskeutunut) raskauden myötä sen verran että kymppiä en olisi noilla kengillä pystynyt juoksemaan. Siis jos se olisi kengistä kiinni.

Lopuksi keskuteltiin tavoitteista ja miten niihin päästään. Itse kaipaisin vieläkin kovempaa painetta - kun ollaan kerran lähdetty mukaan niin nämä ja nämä jutut täytyy viikon aikana tehdä ja tavoitteet voitaisiin laittaa valmentajien kanssa yhdessä. Harjoitteet vaikuttivat hyvin suunnitelluilta ja puitteet olivat muutenkin kunnossa mutta valmentajat olisivat voineet esitellä itsensä paremmin. Kun en pahemmin kisakentillä ole liikkunut tai piireissä pyörinyt en tunne heitä. Ryhmää saisi tiiviimmäksi jos porukka olisi esitellyt itsensä ja kertonut vähän millä odotuksilla ollaan liikkeellä. Yhdessä tekemisen takia ainakin minä lähdin mukaan.

Sunnuntaina olin ihan loppu, tuollainen rääkki kylmiltään otti voimille. Mutta tuntuu ihanalta kun tietää tehneensä. Tänään on fysioterapeutin arvio lihastasapainosta, jännä kuulla mikä on tuomio.

Sitten muihin aiheisiin, koiriin siis.
Rumba pääsi eilen ajelulle ja käytiin Mustissa ja Mirrissä. Ajattelin että uudet valjaat auttaisivat vetämisongelmaan. Rumba tottui alunperin valjaisiin Nachon pehmeillä Rukka-valjailla. Kun se kasvoi niistä ulos ostin sille Y-valjaat ja niiden päälle laittaminen on suuri inhotus. Jos se vetääkin valjaista pois?

Näin nätit ne on:

Ja nätti on koirakin, vaikka itse sanonkin.

Remontti

Nyt tulee vähän OT-juttua, ei liity koiriin kuin epäsuorasti.

Tänään alkaa KUNTOREMONTTI: http://niinuagilitysport.fi/kuntoremontti/

Olen vuoden löhöilyn jälkeen aika kurjassa kunnossa, kestävyys, lihasmassa - kaikki gone. Jäljellä vain  - no... massa. Ilmoittauduin sitten Niinu agility Sportin kuntoremonttiin tavoitteena saada itseni taas siedettävään kuntoon ja ohjatulla treenillä se onnistuu parhaiten. Toinen tavoite on sitten tulla paremmaksi aksaohjaajaksi - olenhan sietämättömän hidas. Vaikka teen monia asioita nopeasti, juokseminen ei koskaan ole ollut mun juttu.

Vajaa pari vuotta sitten aloin pikkuisen lenkkeilemään ja pääsinkin siinä ihan hyvään vauhtiin ennen raskautta.  Sitten voin ensin niin huonosti ja sitten niin paksusti etten pystynyt enää juoksemaan. Nopea en koskaan ole ollut. Ja vaikka järjenjuoksussa ei ole mitään todistettua vikaa on minulla käsittämättömän huono koordinaatio. En osaa vasenta ja oikeaa eikä minun ole helppo tehdä edes valsseja saati sitten japanilais-saksalaisia-persjättö-päällejuoksuja. Eli jos joskus meinaan ohjata mustavalkoista agikiituria asialle on pakko tehdä jotain.

Viime vuoden maaliskuun jälkeen en ole juurikaan tehnyt muuta treeniä kuin kävelyä. Tänään kävin ekaa kertaa pienellä lenkillä niin että lapsukainen oli rintarepussa. Lenkkikaveriksi valikoitui Rumba koska sitä ei vielä vaunulenkille uskalla mukaan ottaa. Autojen jahtaaminen on hieman vähentynyt edelleen, lähinnä se tuijottaa niitä. Kummallista kyllä jos astumme vain kaksi metriä tieltä sivuun Rumba ei katsokaan autoihin. Vapaana ollessaan se ei myöskään kiinnitä niihin huomiota. Kun Rumba on yksin lenkillä, tai siis kun Salsa ja Nacho eivät ole mukana, se kävelee suht nätisti. Mutta kun kaikki kolme on niin voi kiesus, sitä vetämisen määrää. en ole jaksanut olla sen kanssa kovinkaan tarkka, kyllä se siitä rauhottuu iän myötä, niin kävi emälleenkin. Mutta mukavammat valjaat on ostettava, se aiheuttaa itselleen pian vammoja tempoillessaan. Hölmö pentu!

Tänään on siis kuntorempan ekat treenit, salilla. Olen aina tykännyt salitreenistä enemmän kuin kestävyydestä mutta nyt pelkään etten jaksa edes viiden kilon painoa nostaa. Ai niin, nostelenhan minä täällä päivät pitkät tuota yhtä viisikiloista. Ja siitä aasinsiltana vielä että selkä on aika kipeä, vanha vamma muistuttaa itsestään, mikä lie iskias. Joka ei kumma kyllä vaivannut lainkaan raskauden aikana.

Raportoin/laitan itselleni muistiin miten kuntoilun aloittaminen sujuu ja miten kunnonkohotus etenee. Niin siis jos jään henkiin vielä tämäniltaisen jälkeen.

Salsa KV Turku 24.1.2015

Salsa on sen verran viisas että sen voi lähettää näyttelyynkin itekseen. Sanoin vaan sille että oleppa nätisti ja esiinny kauniisti. Edellisestä näyttelystä onkin aika tasan tarkkaan vuosi.

Salsan turkki on huomattavasti kiharampi kuin ennen pentuja. Salsa laihtui pentujen aikaan ihan ruipeloksi ja sitten annoin sille paljon lisäruokaa. No, ylläripylläri se lihoi. Paljon. Aika kauan kesti saada se normaaleihin mittoihin. Saas nähdä miten emännälle käy, kukas säännöstelis mun pullan syöntiä?

Tässä eilisen arvostelu, olen kyllä tyytyväinen:

Naisellinen pää, hyvät mittasuhteet, riittävä otsapenger. Erinomaiset silmät, puolipystyt korvat, erinomainen kaula, ylälinja ja hänta. Hyvin kehittynyt keskikeho ja hyvä pituus, hyvä luusto ja jalat. Tasapainoisesti kulmautunut. Erinomainen matala askel, tiivis takaa, runsas turkki. Hyvin esitetty.

AVO ERI AVK3 SA

Tuomari Nina Karlsdottir

Kiitos Lauralle esittämisestä ja Anitalle kyydistä!

Tyypit pyörähtivät myös kasvattajakehässä Salsan ja sukulaistyttöjen kanssa ja ROPin arvoisesti. Ei huono. 

Salsaa kehuttiin helpoksi esitettäväksi. Olenpa taas ylpeä, mamman mussukka!

Salsa on muutenkin puhdasta kultaa, "hoitaa" vauvaa innokkaasti mutta hellästi. Monesti se käy sitterin viereen makaamaan ja ottaan sen salsamaisen ilmeen  - "minä kannan koko maailman huolet näillä hartiolla ja huolehdin vielä tästä vauvastakin, vähän on rankkaa mutta kyllä minä kestän." Miten niin koirat peilaavat omistajiaan... :)

Pientä lisähaastetta...

... tähän koiran pitoon ja treenaamiseen onkin tullut tuon pikku-kepon syntymän myötä.
Kaikenlaisia uusia taitoja saa opetella - kuten miten hyssyttää vauvaa JOKAISEN tokoliikkeen jälkeen, tai miten ruokkien koirat yhdellä kädellä samalla kun toisella pitää vauvaa.

Tällä viikolla olen tehnyt kaikenlaista extremeä kuten treenannut koiria takapihalla itkuhälytin taskussa, vienyt vauvan hallille kun F oli työmatkalla ja käynyt vaunukävelyllä ihmisten ilmoilla - koiran kanssa.

Salsa ja Rumba ovat saaneet nauttia useista lyhyistä pihatokotreeneistä. Sanomattakin selvää että nyt kun koe lähestyy Salsan tunnari on rikki ja ruutukin hajoilee. Ihan sama, me mennään voivottelemaan tai sitten ei mennä ollenkaan. En käsitä mistä tunnarin arpominen aina alkaa uudestaan kun monta viikkoa liike on kunnossa. Salsa ryysii palikoiden päälle eikä keskity. Vaikka oikea kapula lopulta löytyykin en palkkaa siitä vaan otetaan liike uusiksi ja palkan saa vasta kun oma löytyy ekalla yrittämällä. Ruudussa Salsa taas valuu vasemmalle, täytyy tehdä paikkatreenejä. Meidän piha on niin jäässä etten viitsi siellä ruutua treenata, joten kerran viikossa hallissa päästään tekemään.

Rumba tekee pihalla sivulletuloa ja seuraamisen alkeita (mitä se ei tajua), hallissa käytiin kerran harjoittelemassa rauhoittumista ja paikallaoloa. Rumba pääsee myös viikoittain Salsa aksatreeneihin mukaan, ja vähän tekemäänkin. Ja on kuulemma kivaa!!!

Ja viikon vaunukävelijä palkinnon saa - rumpujen pärinää - Nacho! Yllättävää kyllä Nacho kanssa on kiva vaunulenkkeillä, kaupunkiolosuhteissa se on kuin eri koira, kävelee vetämättä vaunujen vierellä eikä rähjää vastaantuleville koirille. Uskoo ken pystyy mutta totta se on. Salsakin osaa kävellä nätisti, mutta remmirähjäys on pahentunut - Salsaa pelottaa varsinkin isot mustat koirat. Vapaana ollessa se ei uskalla rähistä. Voi kun olis aikaa korjata tämä ongelma. Kunhan naapurin ukko ensin muuttaisi pois monsterirotikkansa kanssa. Meidän elämää rajoittaa aika paljon ettei voida lenkkeillä vapaasti kun pitää aina pelätä että hullu koira ja vielä hullumpi omistaja hyökkää... Rumban kanssa vaunulenkkeilyä on turha yrittää. Remmilenkkeilyä on harjoiteltu yksinään ja pieniä edistysaskelia on havaittavissa. Järkevä koiranomistaja harjoittelee pennun kanssa kun se on 9 viikkoa, ei yhdeksän kuukautta. Että ihan note to self vaan.