Vekoran tokokoe 28.2.2015

Käytiin sitten kokeilemassa, kyllä taas jännitti. Miksi ihmispolon täytyy laittaa itsensä tilanteisiin jotka ovat selvästi epämielyttäviä. Mikä idea siinä niinkun on?

Yleisesti ottaen oli tyytyväinen Salsan tekemiseen. Vire ei ole enää ongelmaa, paitsi ehkä hieman kääteisesti. Seuraamisessa tulee turhautumista ja piipitystä lopussa.

Tuomarina iki-ihana Harri Laisi.

Paikkamakuu 10 - tähän olen tyytyväinen koska molemmilla puolilla oli aika rauhattomat koirat jotka eivät saaneet täysiä pisteitä, vähän jännitti olla 4 min piilossa.

Seuraaminen 8. Muuten tosi hyvä mutta se piipitys. Tulee joskus puolivälin jälkeen ja sitä on kyllä tosi vaikea treenata pois. Paikka ja perusasennot oli minusta tosi hyvät.

Istuminen 10 - ihme ja kumma tämä vielä kenraaleissa epävarma liike muistuikin nyt sitten mieliin.
Tein kyllä pienen vartaloavun, tahallaan tai tahattomasti, kun olin niin epävarma liikkeestä.

Luoksetulo 7,5 - Maahanmenoon tuplakäsky, olisi pitänyt karjaista ponnekkaammin.

Ruutu 9 - Salsa ei heti nähnyt ruutua mutta löytyihän se sitten nopeasti ja liike muuten ok.

Hyppynouto 8 - harmillista, Salsa jäi luovutusasennossa kauas, ei varmaan olisi pitänyt ottaa sitä suurinta kapulaa.

Metalli 9 - Tässä luovutusasento ei ollut ihan niin väljä mutta hieman, ja vähän vinokin.

Tunnari 0 - Salsa lähti hyvin ja haisteli kaikki kapulat ja minusta tunnisti oman. Sitten tuli epävarmuus, se haisteli lattiaa aika kauan ja joudun antamaan lisäkäskyn. Sitten se otti oman mutta jäi seisomaan ja kutusin siten. Tiesin että liike nollaantuu joka tapauksessa niin oli parempi vähän vahvistaa Salsan fiilistä kuin olla ihan suolapatsaana. Kokeenomaisia on tehty ihan liian vähän.

Kaukot 7,5  - yksi maahanmeno jäi tekemättä. Pitää treenata tätäkin kokeenomaisesti tarpeeksi pitkältä matkalta, olen tehnyt ehkä neljästä metristä ja matka on kokeessa 10 m.

Kokonaisvaikutus 7 - vain, epistä! Meillä oli tosi kivaa, mutta tuomari rokotti näinkin paljon seuraamisen ääntelystä. Muissa liikkeissä ei ääniä tullut.

Kokeen jälkeen olo oli helpottunut, sitten tyytyväinen ja lopulta iski pieni harmitus. Jos tunnarista olisi tullu 5 se olisi ollut ykköstulos. Sijoitus oli 4/6, samoilla pisteillä kolmosen kanssa. Turha jossitella, eiku reenaamaan.

Salsa kakkosiin

Pakko hehkuttaa täälläkin, Salsa ja Iso-kepo kakkosiin!!!

Viimeinen 0 ja luva viime viikonlopun KKK-kisoista Niinu Agility Sport hallilla, tuomari Marja Lahikainen. Nolla tuli hyppäriltä, agiradoilta tuli 5 ja HYL.

Tämä on tosi huippua erityisesti siksi että tyypeillä on takana pitkä treenitauko johtuen kaikenlaisista vammoista ja sekä koirien että ihmisten lisääntymisistä, kisataukoa tuli peräti puolitoista vuotta. Nyt on kova hinku kakkosen kisoihin, startteja on suunnitteilla reilu kymmenen muutaman viikon sisään.

Salsamainen ilme - olinko mä nyt hyvä vai?!

Koe lähestyy...

...erittäin uhkaavasti. Käytiin maanantaina hallilla ja täytyy sanoa ettei hyvältä näytä. Salsa piippaa seuraamisessa kuin mikäkin vinkulelu, ruudussa paikka oli ihan hakusessa, tunnarissa oli taas kapula-arpajaiset. Ilmeisesti Salsa otti painetta oudoista koirista - joista suurin osa oli kyllä tuttuja (Myy, Vili) mutta sitähän se ei saisi tehdä jos kerta kokeeseen ollaan menossa. En usko että raivopäisestä treenaamisesta on nyt hyötyä. Otetaan muutamat hyvän fiiliksen treenit ja katsotaan mikä kokeessa on vire. Sitten korjaillaan. Osaamisesta ei ole nyt kyse vaan hermostuneisuudesta. Ja me ollaan parivaljakkona oikein maan mainioita ruokkimaan toisiemme hermostunutta mielentilaa.

Lauma sunnuntaina pellolla - Salsa ja Rukka-mallit

Maanantaina oli taas ihana aurinkoisen keväinen ilma joten tuumasta toimeen. Puin vauvalle seitsemän kerrosta toppavaatteita, siltä se ainakin tuntuu, ja ulos. Vaunulenkkeilyssä olemme päässeet vaiheeseen kolme.

Ensimmäinen vaihe oli se kun minä opettelin työntämään vaunuja, käyttämään niiden kaikkia hienoja mekanismeja ja ylipäätään kävelemään synnytyksen jälkeen.

Vaihe kaksi oli yksi koira ja vaunut. Rumban osalta ollaan vielä tässä vaiheessa.

Vielä pitäisi saada kuono osoittamaan samaan suuntaan vaunujen suunnan kanssa

Vapaana on paljon kivempaa!

Vaihe kolmessa voin jo lenkittää Nachon ja Salsan meidän kulmilla yhdessä. Rumba pääsi erikseen harjoittelemaan vaunukävelyä ja täytyy sanoa että kehitystä on huomattavissa. Lähipellolla oli myös aivan mahtava hankikanto, pystyi jopa vaunuilla menemään. Rumba pääsi siis myös juoksemaan ja harjoittelemaan pudotettua esinettä ja luoksetuloa. Esineen hakemisessa se on sikanopea, palautus on vielä hieman hakusessa.

Vaihe neljä olisi kaksi koiraa taajamassa, toistaiseksi tähän vaiheeseen on päässyt vasta Nacho yksin. Vaihe viisi onkin jo aikamoista utopiaa, kaikki koirat ja lapsi samaan aikaan kävelyllä. Siihen tarvitaan vielä assistenttia.

Tänään keskiviikkona ulkoiltiin auringon paisteessa pihalla. Tein mustavalkoisille pienet esineet takametsään ja keräsin monta kiloa koirakakkaa joka paljastuu sulavan lumen alta, ihanaa. Päästin myös äidin ja tyttären vastapäiselle pellolle juoksemaan, ai että ne rakastaa sitä telmimistä ja toistensa jahtaamista. Salsa on koko ajan kanveesissa, onkohan se ihan terveellistä? Kun tultiin sisälle leikkasin kaikkien kynnet ja huomasin Rumballa pienen tassuhaavan. No, vähemälläkin riehumisella.

Pumppiksen tiistai-treenit

Mitä saadaan kun laitetaan kaksi tumpelo agikentälle? No, ainakin katsojille hauskaa.

Rumba treenasi tällä viikolla Salsan vuorolla kun Salsan vakkariohjaaja, rakas Iso-keponi, sairasti pahemman laatuista flunssaa. En arvannut mennä Salsan kanssa radalla kun näillä taidoilla ja kunnolla olisi hävettänyt liikaa ja olisin vaan sekoittanut koiraparan pään.

Pikku-Pumppis pääsi siis tekemään radanpätkää. Käytännössä tehtiin muutamaa hyppyä tältä radalta.
Ajattelin että oltaisiin voitu tehdä 9 -18 mutta päästiin vaan 14 esteeseen.

No, tilanne ei ollut ihan niin katastrofaalinen koska olihan meillä osaava kouluttaja, Nina Manner.
Nina kysyi mitä lapsi-koira osaa, ja minä vastasin että katsotaan. En ole sille opettanut muuta kuin putkeen menoa ja sunnuntaina kokeiltiin kaksi hyppyä kaaressa ja putki ja siitä hypylle - suoraan, ilman mitään kommervenkkejä. Että aika vähällä treenillä oltiin liikkeellä. Ehkäpä Kepo on opettanut sille jotain, ei kai se turhaan joka tiistai siellä hallilla hengaa...?

Rumppeliini osoittautui varsin taitavaksi aksaeläimeksi. Se osaa kiertää esteet, etenee kivasti putkeen, pakkovalssin se tajusi heti ja niistonkin kun ohjaaja liikkui oikeaan suuntaan. Minulla on käteenkiinnikasvaneenminikoiran-syndrooma. Vien koiran ihan nenästä esteelle ja ja jään katsomaan että joo, se tosiaan hyppää, kyllä. Sitten lähden itse etenemään ja unohdan katsoa koiraa. Ei näin!

Nina antoi hyviä vinkkejä perusohjauksiin aloittelevalla koiralle.

1. Palkka laitetaan nyt aina valmiiksi tai lentää avustajan kädestä.
2. Minun täytyy muistaa katsoa koiraa ja tukea sitä katseella mutta myös edetä itse ja järkevässä linjassa seuraavaan esteeseen nähden kun koira on lukinnut esteen.
3. Aloittelevalla koiralla suhteessa enemmän tiukkoja käännöksiä, valsseja jotka kääntyy poispäin menosuunnasta, niistoja jne, kuin loivia pakkovalsseja ja suuria kaaria joissa vauhti kasvaa mutta taito ei kartyu samassa suhteessa.

Ehkä jollekin itsestäänselvyyksiä mutta ei tällaiselle aksatampiolle.

Salsa oli tietenkin sydänjuuriaan myöten loukkaantunut kun se ei päässyt treenaamaan. Jos joku sanoo että koira ei ymmärrä tai tajua niin sallikaa minun väittää vastaan. Salsa kyllä ymmärsi että nyt ei tullut treeniä. Pääsi se sentään lämppälenkille mukaan.

Keskiviikkoiltana vein koirat pellolle juoksemaan. Ihana lenkittää melkein valoisassa vaikka lähtee vasta viideltä liikenteeseen. Koska oli melkein valoisaa oli kuvien ottaminen melkein järkevää.

Laitan kuvan tänne koska tässä näkee, melkein, mitä tapahtui heti kuvan ottamisen jälkeen. Metsästyskoirat, ne mustavalkoiset, höristävät korviaan ja tähyävät kauas, pieni valkoinen on lähinnä peloissaan. Saan puhelimen taskuun ja Salsa aloittaa vahtihaukun, pusikosta kuuluu raksahtelua. kutsun koirat luo, saan Salsan ja Nachon kiinni, Salsa haukkuu jo vimmatusti, Nacho pyörii lähinnä jaloissa. Rumba ei tietenkään tottele vaan painuu täyttä päätä pusikkoon ja ojaan. En viitsi mennä kahden höyrypään kanssa lähemmäksi katsomaan onko se supi ja jänis vai kapinen kettu peräti. Rumba viipyy metsästysretkellään viitisen minuuttia, eli todella kauan, loittonemme paikasta hiljalleen ja vihdoin se tulee luokse, aivan läkähtyneenä pentu-parka. Loppulenkistä Rumba ei enää vedä (!). Seuraavaksi agendalla - Rumban luoksetulon vahvistaminen. Tähän asti olen melkeinpä luottanut siihen että Salsa aina varmasti tottelee ja pentu raahautuu mukana, yleensä ihan kirjaimellisesti Salsa kaulakarvoissa roikkuen.

Täytyy lopetelal ja jatkaa pakkailua, lähdemme Pikku-Kepon ja Nachon kanssa Hankoon mummilaan etelän lomalle pariksi päiväksi.

Viikonlopun treenailut

Viime viikonloppu hyödynnettiin treenaamalla vähän aksaa melkein koko perheen voimin, Rumba ja Salsa pääsivät molempina päivinä hallille. 
Koska kunteremontin tarkoituksena on paitsi kohottaa kuntoa myös tulla paremmaksi agilityohjaajaksi päätin kokeilla pikkuisen ohjaamista itsekin. Tein pari radanpätkää Salsan kanssa. 
Ja onhan se kone, tuntuu että koira menee ihan itsestään - hakee esteille ja ohjautuu ihanan jouhevasti. 
Myös Rumba pääsi treenaamaan matalilla esteillä ja putkilla. Sitten pitäisi sille vielä ne kepit ja kontaktit opettaa niin voisi mennä kisaamaan. Ai niin ja vähän hallintaa ja sellaista pientä. Onhan se ihanan vallaton!
Salsan tokotreenit on menneet ihan kivasti viime aikoina, nyt ollaan tehty jotain pientä melkein joka päivä.
Koetta ajatellen voisi tehdä vähän treeni suunnitelmaa - kokeeseen on reilu kaksi viikkoa.

Paikkamakuu  - tässä ei liene ongelmia, kunhan ei saada mitään agrea koiraa viereen. Iso musta koira vaikka rotikka olis aika unelma. Mutta Salsa kyllä pysyy jos kaveri pysyy.
Seuraaminen - menee varmaan ihan ok, mutta ääntelystä tippuu pojoja. Nämä viimeiset treenit täytyy tehdä rauhassa ja pelkkää namipalkkaa.Liikkeestä istuminen - hieman epävarma, ollaan tosi vähän tehty, eikä vielä ollenkaan niin että minä en yhtään pysähdy. Olen vähän niinkun unohtanut treenata tätä...Luoksetulo - pysäytykset lienee aika ok, ennakointi ja vauhdin tippuminen raville ensimmäisen pysäytyksen jälkeen on ongelmat.Ruutu  - paikka ei aina ihan täydellinen mutta uskoisin Salsan löytävän ruudun. Menee nopeasti maahan ja tulee hyvin seuruseen kunhan muistan kiekaista kovaa. Kokonaisena liikeenä ollaan tehty vasta ihan pari kertaa kokeilumielessä.Hyppynouto  - tämä on ehkä tällä hetkellä mieluisin ja parhaiten suoritettu liike. Salsa tykkää hypätä, ja noutaa. Jos jotain hioo niin kapulan luovutusta, tiivimmin eteen ja ilman sylkäisyä.Metalli - ai, eikös se olekaan metsku hyppynoudossa, no, ei tässäkään ongelmaa... ei olla erikseen treenattu juurikaan.
Kaukot - ei olla juurikaan tehty viime aikoina, tämä pilkun viilaaminen ei vaan tunnu Salsasta mielekkäältä. En odota kovin hyviä pisteitä mutta en soisi menevän nollillekaan. Vaikka olen yrittänyt opettaa takajalat paikallaan, enemmän sekatekniikalta näyttää.
Istu - maahan: helpoin, luonnollisesti.

Tunnari  - arpoo, ehkä tuo oman minulle asti, ehkä ei. Olen tehnyt nyt kokeenomaisesti pari kertaa apparin kanssa, jos tuo nätisti oman saa ihan huippupalkan. Jos menee arpomiseksi saa vain kehut. Aina on lopulta ottanut oman suuhun että kyllä se tietää mitä pitää tehdä. Mutta jotenkin se ei tiedä millä tavalla tehtävä pitäisi suorittaa, menee sinne kapuloiden päälle tepastelemaan ja ottaa ensin oman suuhun ja vaihtaa sitten väärään ja lopulta taas ottaa oman. Ihme touhua...
Maahan - istu - ok, vaikka hidas
Istu -seiso: takajalat liikkuu
Seiso - maahan: on suht hyvä, takajalat kyllä liikkuu
Maahan  - seiso; paras vaihto, ei liiku
Seiso - istu; ihan ok, takajalat kyllä liikkuu
Kolmostulosta lähdetään näillä eväillä ja tällä treenimäärällä tavoittelemaan, kaikki sitä parempi on plussaa.

Kuntotesti osa 1

Koska jäin henkiin torstain treenien jälkeen lauantai-iltana koitti Kuntoremontin lähtökunnon ensimmäinen osa.

Torstain treenit olivat oikeastaan aika helpot koska ei tehty koko harjoitusta, vain alkulämpät ja sitten käytiin voimaharjoitus läpi. Huomaan tietenkin etteivät lihakset ole normaalissa kunnossa. Mutta pystyin tekemään 12 vatsalihasliikettä makuulta ylös asti. Ja vielä toisen mokoman painon (muistaakseni 6 kg) kanssa. Wohoo! Salitreeni on suunniteltu juoksuliikettä silmällä pitäen ja tykkäsin kovasti siitä että sarjat on lyhyet, liikkeet yksinkertaiset ja viiden liikkeen setin ehtii tekemään puolessa tunnissa. Lopuksi käytiin läpi porrasjuoksutreeni joka toimii vaihtoehtona mäkitreenille. Meillä ei täällä ole sen pahemmin juoksemiseen soveltuvia portaita kuin sulia mäkiäkään, täytyy pohtia miten tuon toteuttais.

Lauantain harjoitukset alkoivat viideltä, mikä on ihan ok aika torstai-illan puoli kahdeksaan verrattuna. Tykkään treenata ennemminkin aamulla kuin illalla ja näin pimeimpään aikaan iltatreenit tuntuu erityisen raskailta. Lisäksi selkä on nyt vihotellut viime aikoina enemmän joten lähin aika varovaisena testiin. Olin valmistautunut etten pysty tekemään jotain osa-aluetta ollenkaan. Aika paljon jännittikin, mitä olisi helpottanut jos olisi vähän tiennyt mitä tuleman pitää.

Ensin teimme pitkän lämmittelyn, otin ensimmäistä kertaa reiluun kymmeneen kuukauteen enemmän kuin 20 juoksuaskelta. Selvisin. Teimme tikasjuoksua joka tekee varmasti hyvä koordinaatiolle ja erilaisia muita juoksuharjotteita - polvennosto ja huopausjuoksua, joka oli minulle ihan uusi juttu.

Testi koostui kahdesta osasta: yhden jalan vauhditon pituus ja rata jossa piti kiertää siivekkeitä 70 metrin matkalla. Juoksuosuudessa piti lisäksi tutustua paperilla 25 esteiseen rataan ja tehdä se numeroimattomalle paperille juoksun jälkeen.

Vauhditon pituus tuntui vasemmalle (kipeän SI-nivelen puoli) vähän ilkeälle, paras suoritus vähän reilu 90 senttiä. Oikealla 115 senttiä.

Juoksu hyppelyn perään oli väähn hankala mutta onneksi pohja Niinun hallissa on ihan huippu. Jos 20,9 sekunnin pohja-ajasta saisi muutaman kymmenyksen pois olisin ihan tyytyväinen. Vedin niin lujaa kuin näillä spekseillä pystyin. Testin jälkeen loppuverkka ja juokseminen tuntuikin yllättävän helpolta. Pidempiä lenkkejä ajatellen kengät täytyy kyllä uusia, jalka on kasvanut (tai leventynyt ja laskeutunut) raskauden myötä sen verran että kymppiä en olisi noilla kengillä pystynyt juoksemaan. Siis jos se olisi kengistä kiinni.

Lopuksi keskuteltiin tavoitteista ja miten niihin päästään. Itse kaipaisin vieläkin kovempaa painetta - kun ollaan kerran lähdetty mukaan niin nämä ja nämä jutut täytyy viikon aikana tehdä ja tavoitteet voitaisiin laittaa valmentajien kanssa yhdessä. Harjoitteet vaikuttivat hyvin suunnitelluilta ja puitteet olivat muutenkin kunnossa mutta valmentajat olisivat voineet esitellä itsensä paremmin. Kun en pahemmin kisakentillä ole liikkunut tai piireissä pyörinyt en tunne heitä. Ryhmää saisi tiiviimmäksi jos porukka olisi esitellyt itsensä ja kertonut vähän millä odotuksilla ollaan liikkeellä. Yhdessä tekemisen takia ainakin minä lähdin mukaan.

Sunnuntaina olin ihan loppu, tuollainen rääkki kylmiltään otti voimille. Mutta tuntuu ihanalta kun tietää tehneensä. Tänään on fysioterapeutin arvio lihastasapainosta, jännä kuulla mikä on tuomio.

Sitten muihin aiheisiin, koiriin siis.
Rumba pääsi eilen ajelulle ja käytiin Mustissa ja Mirrissä. Ajattelin että uudet valjaat auttaisivat vetämisongelmaan. Rumba tottui alunperin valjaisiin Nachon pehmeillä Rukka-valjailla. Kun se kasvoi niistä ulos ostin sille Y-valjaat ja niiden päälle laittaminen on suuri inhotus. Jos se vetääkin valjaista pois?

Näin nätit ne on:

Ja nätti on koirakin, vaikka itse sanonkin.