Pumppiksen tiistai-treenit

Mitä saadaan kun laitetaan kaksi tumpelo agikentälle? No, ainakin katsojille hauskaa.

Rumba treenasi tällä viikolla Salsan vuorolla kun Salsan vakkariohjaaja, rakas Iso-keponi, sairasti pahemman laatuista flunssaa. En arvannut mennä Salsan kanssa radalla kun näillä taidoilla ja kunnolla olisi hävettänyt liikaa ja olisin vaan sekoittanut koiraparan pään.

Pikku-Pumppis pääsi siis tekemään radanpätkää. Käytännössä tehtiin muutamaa hyppyä tältä radalta.
Ajattelin että oltaisiin voitu tehdä 9 -18 mutta päästiin vaan 14 esteeseen.

No, tilanne ei ollut ihan niin katastrofaalinen koska olihan meillä osaava kouluttaja, Nina Manner.
Nina kysyi mitä lapsi-koira osaa, ja minä vastasin että katsotaan. En ole sille opettanut muuta kuin putkeen menoa ja sunnuntaina kokeiltiin kaksi hyppyä kaaressa ja putki ja siitä hypylle - suoraan, ilman mitään kommervenkkejä. Että aika vähällä treenillä oltiin liikkeellä. Ehkäpä Kepo on opettanut sille jotain, ei kai se turhaan joka tiistai siellä hallilla hengaa...?

Rumppeliini osoittautui varsin taitavaksi aksaeläimeksi. Se osaa kiertää esteet, etenee kivasti putkeen, pakkovalssin se tajusi heti ja niistonkin kun ohjaaja liikkui oikeaan suuntaan. Minulla on käteenkiinnikasvaneenminikoiran-syndrooma. Vien koiran ihan nenästä esteelle ja ja jään katsomaan että joo, se tosiaan hyppää, kyllä. Sitten lähden itse etenemään ja unohdan katsoa koiraa. Ei näin!

Nina antoi hyviä vinkkejä perusohjauksiin aloittelevalla koiralle.

1. Palkka laitetaan nyt aina valmiiksi tai lentää avustajan kädestä.
2. Minun täytyy muistaa katsoa koiraa ja tukea sitä katseella mutta myös edetä itse ja järkevässä linjassa seuraavaan esteeseen nähden kun koira on lukinnut esteen.
3. Aloittelevalla koiralla suhteessa enemmän tiukkoja käännöksiä, valsseja jotka kääntyy poispäin menosuunnasta, niistoja jne, kuin loivia pakkovalsseja ja suuria kaaria joissa vauhti kasvaa mutta taito ei kartyu samassa suhteessa.

Ehkä jollekin itsestäänselvyyksiä mutta ei tällaiselle aksatampiolle.

Salsa oli tietenkin sydänjuuriaan myöten loukkaantunut kun se ei päässyt treenaamaan. Jos joku sanoo että koira ei ymmärrä tai tajua niin sallikaa minun väittää vastaan. Salsa kyllä ymmärsi että nyt ei tullut treeniä. Pääsi se sentään lämppälenkille mukaan.

Keskiviikkoiltana vein koirat pellolle juoksemaan. Ihana lenkittää melkein valoisassa vaikka lähtee vasta viideltä liikenteeseen. Koska oli melkein valoisaa oli kuvien ottaminen melkein järkevää.

Laitan kuvan tänne koska tässä näkee, melkein, mitä tapahtui heti kuvan ottamisen jälkeen. Metsästyskoirat, ne mustavalkoiset, höristävät korviaan ja tähyävät kauas, pieni valkoinen on lähinnä peloissaan. Saan puhelimen taskuun ja Salsa aloittaa vahtihaukun, pusikosta kuuluu raksahtelua. kutsun koirat luo, saan Salsan ja Nachon kiinni, Salsa haukkuu jo vimmatusti, Nacho pyörii lähinnä jaloissa. Rumba ei tietenkään tottele vaan painuu täyttä päätä pusikkoon ja ojaan. En viitsi mennä kahden höyrypään kanssa lähemmäksi katsomaan onko se supi ja jänis vai kapinen kettu peräti. Rumba viipyy metsästysretkellään viitisen minuuttia, eli todella kauan, loittonemme paikasta hiljalleen ja vihdoin se tulee luokse, aivan läkähtyneenä pentu-parka. Loppulenkistä Rumba ei enää vedä (!). Seuraavaksi agendalla - Rumban luoksetulon vahvistaminen. Tähän asti olen melkeinpä luottanut siihen että Salsa aina varmasti tottelee ja pentu raahautuu mukana, yleensä ihan kirjaimellisesti Salsa kaulakarvoissa roikkuen.

Täytyy lopetelal ja jatkaa pakkailua, lähdemme Pikku-Kepon ja Nachon kanssa Hankoon mummilaan etelän lomalle pariksi päiväksi.

Kuntotesti osa 1

Koska jäin henkiin torstain treenien jälkeen lauantai-iltana koitti Kuntoremontin lähtökunnon ensimmäinen osa.

Torstain treenit olivat oikeastaan aika helpot koska ei tehty koko harjoitusta, vain alkulämpät ja sitten käytiin voimaharjoitus läpi. Huomaan tietenkin etteivät lihakset ole normaalissa kunnossa. Mutta pystyin tekemään 12 vatsalihasliikettä makuulta ylös asti. Ja vielä toisen mokoman painon (muistaakseni 6 kg) kanssa. Wohoo! Salitreeni on suunniteltu juoksuliikettä silmällä pitäen ja tykkäsin kovasti siitä että sarjat on lyhyet, liikkeet yksinkertaiset ja viiden liikkeen setin ehtii tekemään puolessa tunnissa. Lopuksi käytiin läpi porrasjuoksutreeni joka toimii vaihtoehtona mäkitreenille. Meillä ei täällä ole sen pahemmin juoksemiseen soveltuvia portaita kuin sulia mäkiäkään, täytyy pohtia miten tuon toteuttais.

Lauantain harjoitukset alkoivat viideltä, mikä on ihan ok aika torstai-illan puoli kahdeksaan verrattuna. Tykkään treenata ennemminkin aamulla kuin illalla ja näin pimeimpään aikaan iltatreenit tuntuu erityisen raskailta. Lisäksi selkä on nyt vihotellut viime aikoina enemmän joten lähin aika varovaisena testiin. Olin valmistautunut etten pysty tekemään jotain osa-aluetta ollenkaan. Aika paljon jännittikin, mitä olisi helpottanut jos olisi vähän tiennyt mitä tuleman pitää.

Ensin teimme pitkän lämmittelyn, otin ensimmäistä kertaa reiluun kymmeneen kuukauteen enemmän kuin 20 juoksuaskelta. Selvisin. Teimme tikasjuoksua joka tekee varmasti hyvä koordinaatiolle ja erilaisia muita juoksuharjotteita - polvennosto ja huopausjuoksua, joka oli minulle ihan uusi juttu.

Testi koostui kahdesta osasta: yhden jalan vauhditon pituus ja rata jossa piti kiertää siivekkeitä 70 metrin matkalla. Juoksuosuudessa piti lisäksi tutustua paperilla 25 esteiseen rataan ja tehdä se numeroimattomalle paperille juoksun jälkeen.

Vauhditon pituus tuntui vasemmalle (kipeän SI-nivelen puoli) vähän ilkeälle, paras suoritus vähän reilu 90 senttiä. Oikealla 115 senttiä.

Juoksu hyppelyn perään oli väähn hankala mutta onneksi pohja Niinun hallissa on ihan huippu. Jos 20,9 sekunnin pohja-ajasta saisi muutaman kymmenyksen pois olisin ihan tyytyväinen. Vedin niin lujaa kuin näillä spekseillä pystyin. Testin jälkeen loppuverkka ja juokseminen tuntuikin yllättävän helpolta. Pidempiä lenkkejä ajatellen kengät täytyy kyllä uusia, jalka on kasvanut (tai leventynyt ja laskeutunut) raskauden myötä sen verran että kymppiä en olisi noilla kengillä pystynyt juoksemaan. Siis jos se olisi kengistä kiinni.

Lopuksi keskuteltiin tavoitteista ja miten niihin päästään. Itse kaipaisin vieläkin kovempaa painetta - kun ollaan kerran lähdetty mukaan niin nämä ja nämä jutut täytyy viikon aikana tehdä ja tavoitteet voitaisiin laittaa valmentajien kanssa yhdessä. Harjoitteet vaikuttivat hyvin suunnitelluilta ja puitteet olivat muutenkin kunnossa mutta valmentajat olisivat voineet esitellä itsensä paremmin. Kun en pahemmin kisakentillä ole liikkunut tai piireissä pyörinyt en tunne heitä. Ryhmää saisi tiiviimmäksi jos porukka olisi esitellyt itsensä ja kertonut vähän millä odotuksilla ollaan liikkeellä. Yhdessä tekemisen takia ainakin minä lähdin mukaan.

Sunnuntaina olin ihan loppu, tuollainen rääkki kylmiltään otti voimille. Mutta tuntuu ihanalta kun tietää tehneensä. Tänään on fysioterapeutin arvio lihastasapainosta, jännä kuulla mikä on tuomio.

Sitten muihin aiheisiin, koiriin siis.
Rumba pääsi eilen ajelulle ja käytiin Mustissa ja Mirrissä. Ajattelin että uudet valjaat auttaisivat vetämisongelmaan. Rumba tottui alunperin valjaisiin Nachon pehmeillä Rukka-valjailla. Kun se kasvoi niistä ulos ostin sille Y-valjaat ja niiden päälle laittaminen on suuri inhotus. Jos se vetääkin valjaista pois?

Näin nätit ne on:

Ja nätti on koirakin, vaikka itse sanonkin.

Joulun taikaa

Joulunpyhät oli ja meni, oltiin ihan vaan kotosalla ja nautittiin hyvistä lenkkisäistä ilman lenkin jälkeisiä tassupesuja. Pesen koiria vain kun on ihan pakko ja turkin hoidossakin olen hirmulaiska. Tänään kävin kaikki koirat läpi ja otin ihan aikaa, noin 23 minuuttia meni turkkien hoitokierrokseen mukaan lukien kynsien leikkuu. Nachoon meni eniten aikaa jos sitä vähän siistii samalla. Salsa on nopien koska se vaan maata möllöttää eikä reagoi käsittelyyn mitenkäään. Rumba vielä vähän vastustelee peppukarvojen harjaamista, sillä on myös hassu tapa kirputtaa minua kun rapsutan tai harjaan sitä.

Fredde on jatkanut aktiivista aksatreenaamista ja minä olen tehnyt vähän pihatokoa Salsan kanssa. (Tunnari on aas vaihteeksi kunnossa, otetaan vain yksi treeni illassa ja tosi monta kertaa putkeen on mennyt oikein.) Hömpöttelyä Rumban kanssa ei voi vielä tokoksi sanoa. Yritän opettaa sille perusasentoa ja vähän malttia sekä hioa leikkimistä joka parantaisi meidän suhdetta. Tuntuu että kaikki täytyy taas keksiä uudelleen, kantapään kautta mennään. Rumba tuntuu nii erilaiselta tempperamentiltaan kuin emänsä. Se on lähtökohtaisesti paljon korkeammassa vireessä ja menee helposti yli eikä keskity yhtä hyvin kuin Salsa. Nyt tuntuu että se tykkää toistosta eikä ole niin herkkä kuin Salsa. Fyysistä pakotetta se ei silti kestä, se on sille paljon herkempi vielä kuin Salsa, sitä on tosi vaikea kouluttaa remmissä eikä se tykkää tulla ihan liki eikä siihen saa koskea töitä tehdessä -sohvalla ollaan ihan kylkimyyryä toki.

Eilen sunnuntaina mentiin koko perhe hallille ekaa kertaa. Pienet aksatekniikat ohjelmassa ja minä ketyilin. Rumba teki putkirallia ja pieniä hyppyjä myös, rimat alimmalla tasolla. Onhan se jo sen ikänen että vähän voi treenata. Keppejä tehtiin myös, verkoilla. Itse en ole noista kujista ja ohjureista tai vinokepeistä koskaan tykännyt mutta isäntä ei ole mikää sheippauksen ystävä joten kokeilkoon
noita nyt sitten. Voin sitten opettaa 2+2 kun ei verkoilla onnistu ;). Salsa teki lyhyttä radanpätkää, päällejuoksua ja saksalaisia. Hienosti meni. 

Tämä kuva kuvaa hyvin näiden kahden luonne-eroja; Salsaa hieman huolestuttaa että pääseekö treenaamaan ja mitä häneltä nyt odotetaan, Pumppis on vaan että jeejee!!!

Rumba osaa jo odottaa kaksi nanosekuntia startissa

Putkesta se tuli, esteelle se meni

Kierrot onnistuu

Hirveä aksapeto

Hyvä treeni - parempi mieli!

Pikku-kepo ei kyllä tiennyt edes olleensa missään, ei vaikka Salsa huusi radalla täyttä kurkkua tapansa mukaan

Passikuvat

Rumba täytti alkuviikosta neljä kuukautta ja käytiin tänään vahvisterokotuksilla ja hakemassa passia.
Nyt on koko perheellä dokumentit kunnossa ja voidaan vaikka lähteä ulkomaille!

Lääkärin vastaanotolla oli vastassa samanikäinen sharpein pentu. Se oli ihan hurjana Rumballe, murisi ja kiskoi. Rumppista vähän pelotti mutta nameilla selvittiin tästäkin tilanteesta. Se on siitä niin kiva koira että aina maistuu vaikka vähän huonompikin namppa. Viikonloppuna treenattiin imutusta luumuilla. Jep.
Olin kyllä aika järkyttynyt siitä el.vastaanoton kurttunaamasta. Luulin että sharpei on vielä kielletty Suomessa mutta ilmeisesti ei? Pennuksi en olisi sitä tunnistanut muuten kuin pienestä koosta. Kauhea kasa voiteita ja puhdistusaineita lähti perheelle mukaan kun poistuivat, ihan hirvitti. Mutta ei siitä sen enempää ettei kukaan suutu.
Rumba käyttäytyi kivasti, pusutti tietty eläinlääkärin ja hoitajat. Ei mitään kamalaa hulabaloota ja riehumista, äitinsä tyttö. Painoa 10,3 kiloa, olisin odottanut ehkä vähän enemmänkin. Ruokinnassa ollaan siirrytty kolme kertaa päivässä rytmiin jo viime viikolla, annoskokoa täytynee vähän tarkistaa. Lisäksi meneehän tuota namiakin treenihetkiin ja luita kohtuullisesti.

Meidän koirat söisi vaikka kuinka paljon niitä vuotaluita mutta kaikkien kauhujuttujen jälkeen en anna niitä kuin hätätilanteessa. Rauh! hirvennahasta tehtyjä olen ostanut mutta ne ovat sikamaisen kalliita. Hieman halvemmalla onnistuin löytämään Lemmikkistoresta http://www.lemmikkistore.fi/hirvikarpanen-p-3745.html hirvikärpäslastuja. Hintaero on huima - jos ostaa M&M:stä ne on 2,49 kappale kun taas tuolla 1,35 kappale kun tilaat yli kymmenen. Kyllä lemmikkikamoilla järkyttäviä summia tahkotaan rahaa, eikö kilpailua vieläkään ole tarpeeksi? Siis eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole että joku tekee hyvää businesta mutta ollaan me koiranomistajatkin aikamoisia hölmöjä. Itse kuulun ihan ihan siihen superhölmöjen luokkaan. Parasta ja hinnalla millä hyvänsä.

Siis aiheeseen - Rumban 4kk kuvat tuleepi tässä.

Koko konkkaronkka
(toim. huom. ruokakuppi joka mahdollistaa pennun pysymisen paikoillaan  nanosekuntia kauemmin on leikattu pois kuvasta mutta selittää koirien kenottavat asennot - ei huonoa kuvanlaatua ja ylivalottumista tosin.)

Äiti ja tytär - sama kenotus

No en varmaan lähe tästä varastamaan kupille

Paerit kunnossa

Seisotuskuvia ottaminen on jokseenkin haasteellista

Joskus se myös nukkuu, ihan reporankkana...

...ja rentoreiskana (Rumban tuhoama ortopedinen koiranpeti sai remontin ajaksi jatkoaikaa terassipetinä)

...mutta enimmäkseen se on kyllä tällainen monsteri.

Ja rakas monsteri onkin. Pentukurssilla oli taas tällä viikolla mennyt kuulemma hyvin, ollaankin monta kertaa ihmetelty että tämä on taas ihan erilainen koira. Niin ahne että motivointi on todella helppoa, itsenäinen mutta kuitenkin innokas tekemään juttuja. Kova kantamaan tavaroita ja järsimään sekä varastamaan kiellettyjä esineitä; kenkiä, kynttilöitä, työkaluja (remontinteko hieman haastavaa kun pikkukoira levittelee työkalut pitkin pihaa), ruokakuppeja (niitä ei koskaan meinaa löytää ruoka-aikaan ja kaksi on jo laitettu päreiksi). Ja sitä paperi ja pahvisilpun määrää!!! Yöt nukutaan kiltisti eikä yöpissejä ole tullut moneen viikkoon. Ihana pentu mutta innolla odotan myös että se kasvaa ja aikuistuu. Ja kommentti siitä ulkomaanmatkasta oli täysin teoreettishypoteettinen, me ei lähdetä täältä taloudellissosiaalisista (no ei se ole sana, tiedetään!)-syistä varmaan ainakaan vuoteen Hankoa pidemmälle, jippiaijei!

Rumban ohjatut treenit ja omatoimipuuhat

Rumba aloitti pentukurssilla tällä viikolla.  Ehkä hieman aikaisemmin kuin pennut, miedän perheessä ainakin, yleensä. Rumba on vasta 14-viikkoa vanha. Tämä siitä syystä että yhdistyksen (http://vekora.net/vekora/) kurssi sattui olemaan juuri nyt ja pentuhan on ollut meillä alusta saakka niin tunnemme sen metkut jo aika hyvin. Ideana pentukurssille menossa on minusta se että pentu oppii treeniolosuhteisiin alusta saakka. Se oppii keskittymään vieraiden koirien läsnäollessa ja rauhoittumista kentän laidalla aletaan opettelemaan myös. Vaikka viidenne pennun kanssa on jo hieman viisaampi, tai ainakin tietää vähän mitä virheitä ei haluaisi toistaa saa kurssilta aina uusia vinkkejä omaan kouluttamiseen.

Ohjaajaksi Rumballe valikoitui husse tällä kertaa. Itse toimin apuohjaajana ekalla kerralla ja selitin motivoidun luoksetulon idean kurssilaisille ja harjoittelimme jokaisen kanssa erikseen.

Rumba keskittyi yllättävän hyvin, kontakti on sille jo ihan selvä juttu. Kouluttamista helpottaa huomattavasti se että koira on aivan tajuttoman ahne. Toivon että tämä ominaisuus säilyy koska se on hyvin helposti motivoitavissa. Leikkimistä ollaan harjoiteltu jo paljon ja Rumba palkkautui kurssilla myös hyvin lelulla. Kahden lelun leikkiä treenataan, ainakin irrottamisen haluaisin niin kovasti saada Rumballe paremmaksi kuin Salsalla on. Lelua ei saisi koskaan vetää pois koiran suusta. Ei koskaan! Sen kun muistaisi... Rumba taistelee lelusta aika voimakkaasti näin pieneksi, me happy. Ja kun tuommoisen uuden tilanteen ja tunnin koulutussession pitäisi väsyttää pieni koira aivan totaalisesti niin meillä tiistai-ilta oli kyllä ihan yhtä vauhdikas iltavillityksineen kuin kaikki muut illat. Mutta miten helpolla me päästäänkään tämän pennun kanssa kun aikuiset koirat leikittävät sitä vuorotellen.

Pentu ei siis ole paljon meidän kimpussa mutta muuten se kyllä keksii kaikenlaista puuhaa.

Pääsin takapihalle ja siellä oli joku ihanalle tuoksuva kasa jossa piti hieman koristautua.

Homma kostautui koska jouduin shampoo(!)pesulle (!)

Tänä aamuna husse ja matte nukkuivat pitkään joten jotain piti keksiä; yksi kynttilä, yksi kenkä, yksi hanska ja isot kakat (rajattu kuvan ulkopuolelle hygieniasyistä).

Mutta ei ne olleet kovin vihaisia koska mä olen kuitenkin näin söpö ja osaan myös leikkiä nätisti omilla leluilla.

Muutama leirikuva

Ihan vahingossa muutama kuva oli jäänyt kameraan.

Hakumetsässä oltiin Salsan kanssa. Lähetyksessä olisi vissiin ideana että koira ja ohjaaja katsoo samaan suuntaan.

Ai mihin suuntaan?

Siis kohti maalimiestäkö?

Noin, oniistuihan se!

kahden koiran treenaaminen onnistuu varmaan...

Salsa harjoittelee vippauksia ja Rumba avustaa

Vai yhteiskuva? Kyllä se sopii!

Odota..

No emmä enää malta...

Pentuuuu....

Äiti ja tytär, ja matten varjo :/

Lyhyt leirilöpinä

Bottom line: oltiin Briskness-leirillä Virroilla; matte, husse ja mustavalkoiset. Oli kivaa.
Treenattiin Salsan kanssa vähän hakua, tokoa ja vähän enemmän aksaa.Salsa teki kaiken tosi pätevästi ja innokkaasti. Ympäristö oli hieman stressaava Salsalle, iho alkoi hilseilemään ihan hirveästi. Pikku-Rumppis oli myös pätevä päälajissaan hömpöttelyssä. Mitään varsinaista treeniä noin pienen kanssa nyt ei minusta tarvitse tehdä. Tutustuttiin, harjoiteltiin kontaktia, käytiin vähän metsässä ja oltiin rapsuteltavana. Tai siis Rumba oli, en minä niinkään. Ihan mahtavaa porukkaa ja taitavia koiria.
Kamera oli kyllä mukana mutta unohdettiin kuvata. Tässä muutama Outi Tonin ottama kuva.

Sillä on jalat!

Söpö - mutta nuo korvat, apua!!!

Kaunein

Hirveetä huutoa (toim huom. rimat vielä aika alhaalla ja vauhti sen mukainen!)

Ihan mahtavasti oli koira ja ohjaaja synkassa vaikka tosin vähän on vielä tehty tauon jälkeen, taitavia ovat molemmat. <3