torstai 24. maaliskuuta 2011

Koira on koira, onneksi

First things first, koko viikko ilman sisäpissiä, jee, kyllä me vielä opitaan.
Kirjotan tätä iPadilla, pienet kielioppipuutteet siis sallittakoon.
Niin, ne pienet koiramaisuudet. Ne tekevät meidän päivistä mielenkiintoisia. On ne vaan välillä niin terrieriä ja collieta. Rodunomaiset erot nyt tietää kaikki, omistajan näkökulmasta kiinnostavampaa on katsoa meidän 'pikku apinoita'. (Kutsutaan koiria ryhmänimellä Aporna, kun ei voi sanoa pojat tai työtöt ja koirat kuullostaa niin tylsältä. Plussana naapureiden kumastuttaminen kun isäntä kiekuu apinoita sisälle.)
Meidän on pitänyt totutella koiraan joka juo, no lähinnä vettä. Mutta kyllä sille olutkin maistuisi, ja viinikin menettelee. Vesikuppi on aina tyhjä, Nacho käy suihkun jälkeen kuolemassa lattian pitääkseen nestetasapainonsa. Salsa tyhjentää vesikupit, juu niitä on useampi, alta aikayksikön.
Katsojilla ei ole aluskarvaa, niinpä se palelee. Nacho myös saunoo kun tilaisuus tarjotuu. Salsalle tulee heti kuuma. Sylissä viihtyvät kuitenkin molemmat.Salsa on tavattoman mustasukkainen syliajastaan, bortsumaisella tavalla näykkiikin Nachoa jos se tulee lähelle. Tosin lentä silloin myös sylistä kuin leppäkeihäs. Toivon koiran pian ymmärtävän yskän ja tottuvan osaansa arvoasteikon alimpana.
Ostin ne tässäkin foorumissa mainostamani hienot tyynyt koirille. Kuinkas sitten kävikään. Nacho nukkuu vahan haisevan päiväpeiton päällä joka pitää joka ilta huolellisessti kymmenen maissa pedata. Salsa nukkuu Nachon vanhalla pedillä joka on sille jo aivan liian pieni. Mitä minä oikein kuvittelin, hyvä kun en ostanut eläinkaupasta törkeän kalliita koiranpatjoja. Jotkut niistä maksavat satoja euroja! Ei sovi meidän tyyliin jotka itsekin nukutaan patjalla joka on 70-luvulta.
Jotain hyvää niissä tyynyissä silti oli. Nacho potee joka keväistä lemmentuskaa. Sopivan kumppanin puutteessa hän purkaa tukahdutettuja tunteitaan pitkulaiseen lattiatyynyyn joka tuli niiden neliskanttisten kylkiäisenä. Minä ja mies huvittuneena ja Salsa hämmentyneenä emme voi kuin seurata vierestä ja toivoa että pian helpottaa.
Oitmäessä odotellaan lumien sulamista, että päästään myöhimään mullassa ja tekemään metsäretkiä. Viime viikonloppuna oli tosin ihana maaliskuun aurinko ja kantohanget, kaikki nautitiin lenkeistä lähipelloilla, vapaana tietty. Ohiajavia autoja vain vähän vilkuillaan, vielä ei ole lähtenyt pentu niitä jahtaamaan. Ehkä vanhemman koiran esimerkki auttaa.
Sununtain lenkillä tuli taas todistettua bortsun uskomaton näkö ja huomiokyky. Salsa hoksasi meistä ensimmäisenä etelästä palaavan pienen joutsenparven. Nacho menee enmmän nenä maassa, myös agility treeneissä. Toisaalta, sitten kun se syttyy on inteesiteettikin korkea. Seuraavaksi pitää kai alkaa miettiä miten se bortsu sytytetään, alkeiskurssin alkaa huhtikuussa. Jaiks...

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea teidän kuulumisia. Taitaa Salsa vaan tykätä siitä ihanasta äänestä joka tulee kun vettä lipottaa kupista.
    Meillä on se mätsäri 10.4 koneen kentällä. Pääsettekö sinne? Vai oletteko silloin mahdollisesti siellä Syyriassa? ( uskallatteko mennä )
    -anita-

    VastaaPoista
  2. Anita, todennäköisesti ollaan 10.4. lomalla, en tiedä vielä mihin uskaltaa lähteä. Yli viikkoa on nyt ollut täysin sisäsiistiä, vihdoinkin. Mihin niitä sanomalehtiä nyt käyttäisi?

    VastaaPoista