No ei sentään. Salsan kanssa ollaan tokoiltu suht ahkerasti. Jopa nouto alkaa edistymään pikkusen. Meidän oma agi-rata (kaksi hyppyä, ikean putki ja kepit) on ollut suht ahkerassa käytössä.
Nachon kanssa oltiin Sirpa Kärkkäisen ja Tomi Niemen agi-päivässä Navalassa. Saatiin vähän taas uutta potkua ja lähestymiskulmaa koko juttuun. Tavoite että joskus vielä kisataan virallisissa, vaikka kynnys on kyllä edelleen suuri.
Otti muuten luonnon päälle kun Sirpa sanoi että meillä olisi Nachon kanssa johtajuus-ongelma. Ihanko totta, olenko niin sokea etten ole sitä nähnyt. meillä kun on niin selvät säännöt ja kuri kotona. Varmaan kyse on myös siitä että pennun myötä Nacho on jäänyt vähemmälle huomiolle ja treenille ja meidän suhde on heikentynyt. Olen myös aktiivisesti tukenut vanhemman koiran asemaa suhteessa pentuun ja tullut siinä samassa tuupanneeni itseni päistikkaa alas hierarkian portaitako? No, ongelma ei varmaan ole ihan noin yksiselitteinen. Kyse on varmaan paljon tuosta suhteen huononemisesta treenin puutteessa. Yksi teoria on kyllästyminen, me ei olla pitkään aikaan opeteltu mitään uutta Nachon kanssa ja leipäännytty molemmat jauhamaan samoja juttuja.
Molempien kanssa treenatessa ole huomannut minulle ihan uuden aspektin - kun koira jo jotain osaa pitää vaatimustasoa nostaa aika nopeastikin. Liian pitkä saman junnaaminen ja lepsuilu johtaa vain turhautumiseen puolin ja toisin.
Siitä lepuilusta puheen ollen, koirat oli taas pitkän viikonlopun anoppilassa. Kummasti on masunseutu pyöristynyt, Nacho hyppelee sänkyyn jatkuvasti ja Salsa tunkee syliin. Seuraavaa reissua jo pukkaa ja kuka meidän koirat sitten hemmottelee kun kaikki hyvät hoitajat lähtee matkalle mukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti