keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Pikku-Sapeli 2-vuotta

Aika rientää. Tästä lähdettiin:
Tämä vuosi Salsan kanssa on ollut etsikkoaikaa. Aikamoista vuoristorataa ollaan menty ja välillä on yhteinen sävel ollut täysin hukassa. Olen kysynyt itseltäni välillä onko tällä koiralla mitään mikä sitä tarpeeksi motivoi, osaanko yhtään kouluttaa, onko koira pehmeä vai kova, onko meidän välisessä suhteessa jotain vikaa... Olen saanut paljon hyviä vinkkejä kokeneemmilta, niistä olen yrittänyt ottaa onkeeni. Minussa on tosin sellainen vika että olen erittäin altis ympäristön vaikutukselle. Olen liian herkkä. Näitä ominaisuuksia projisoin varmasti myös koiriini. Salsa on koetellut minua monet monituiset kerrat. Pitääkö tosiaan tehdä? Lopulta nyt kuitenkin onneksi tuntuu että oikea vire tekemiseen on löytynyt ja meillä on tosi kivaa yhdessä. Palkkaan aina iloisesti, olen itse positiivinen (ja jos en ole, en treenaa). Kun yhteistyö on kehittynyt toimii koira vähän hillitymmälläkin palkkaamisella. Olen tullut siihen tulokseen että Salsa on hyvin itsenäinen, omaehtoinen koira. Se ei pelkää kulkea edellä, se saattaa jopa puolustaa minua. Se ei halua jakaa lelujaan, ruokaansa tai makuupaikkaa. Ei jakaisi Mattea ja Husseakaan jos ei olisi pakko. Lähinnä se leikkii Nacholla, ei sen kanssa. Yhteiset vetoleikit eivät tule kuuloonkaan, Salsa pitää lelusta kiinni tuima ilme kasvoillaan vaikka maailman tappiin asti kunnes toinen päästää irti. Leikkisimmillään se on juostessaan kilpaa kaverin kanssa metsässä. Tai yksinkin juoksentelu onnistuu kyllä - siitä se nauttii! Se on tosikko. Kaikessa tekemisessä on taka-ajatuksena suorittaminen. Ja palkka. Kehut eivät ole sille juurikaan palkkaa, jossain vaiheessa pitää tulla se lelu, hippaleikki tai nami. Minusta se olisi hyvä työkoira. Se tekee aina tosissaan ja jaksaa painaa pitkään. Mutta kun on vapaa hetki se rauhoittuu heti ja käyttää ajan lepäämiseen. Se ei tee koskaan mitään turhaa. Kontrasti Nachoon on suuri. Nacho on maailman paras turhanhössöttäjä, sillä on huumorintajua vaikka muille jakaa, se ei jaksa keskittyä eikä tehdä asioita loppuun. Nacho on iloinen viihdyttäjä, meidän perheen pelle. Luonteet näyttäisi menevän vähän sukupuolen mukaan, sekä koirissa että ihmisissä meillä... Ja tämän sanottuani täytyy postata seuraava kuva, vaikkakin huonolaatuinen. Meidän kaksivuotias aikuinen intoutui tänään yht'äkkiä leikkimään kun siivosin lelukorin. Levitteli lelut lattialle kuin pentuna ikään ja kävi sitten siihen kaiken keskelle nukkumaan. Söpis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti