Eiliset hakutrrenit antoivat pienen valonpilkahduksen meidän PK taipaleelle. Tehtiin ns. uuden tyylisiä näkäreitä joista tulikin sitten vanhanmallisia haamuja kun tuuli kerta kaikkiaan tyyntyi kokonaan. Haussa on se kiva puoli ettei osaamaton ohjaaja pääse koiran suoritusta liikaa pilaamaan. Mitä nyt yritin antaa reippaampia, kannustavampia, käskyjä ja valitsin palkat paremmin. Namipurkit jätettiin kokonaan pois. Kyllähän Salsa mielellään syö mutta ei ruoka saa sitä juoksemaan täysillä. Jännä kun omasta koirasta voi koko ajan oppia uutta. Nyt alkaa jo pieni idean poikanen kyteä siitä mitä voitaisiin leirillä treenata.
Tässä meidän lähetysasento, huomattavasti innokkaampana lähtemään leikkivälle maalimiehelle.
Viimeviikon tottiksissa saatiin tehdä jo vähän pidempiä seuruita ja hyppyä, ihan kapula suussa mutta matalalla. A-estettä ollaan vähän käyty treenailemassa omalla ajalla. Kai se siitä, valoa tunnelin päässä.
ps. Uudessa Canis-lehdessä on juttu OHJAAJAN treenimotivaatiosta. Pitäis varmaan lukasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti