SBACK Leiritunnelmia 2013

Tässä leirimuistiinpanoja - tulipa pitkästi tarinaa kun näin lomalaisena on aikaa kirjotella.

Sbackin leirillä Hartolassa käytiin hakuilemassa viikonloppuna. Leiri alkoi jo torstai iltana yleisellä tutustumisella ja majoittautumisella. Leirille lähtö oli alusta alkaen selvää, en missaa tilaisuutta höpöttää koirajuttuja monta päivää putkeen. Viime vuonna aksattiin Salsan kanssa mutta enää se ei tulisi kysymykseen – Salsa on mennyt osaamisessa minusta ohi aika monta tassunmittaa. Toko on meistä vieläkin vähän tylsää joten ei sitä. Ja hakutreenit on olleet aikamoista hapuilua koko alkukesän  - joten aika ristiriitaisilla fiiliksillä lähdettiin matkaan. Kouluttajaakaan en tuntenut etukäteen. Laskeskelin että Salsalle oli ennen leiriä tullut noin 12 treenikertaa, joista viisi viime kesänä, eli hirveen aktiivista ei ole meidän treenaaminen ollut. Torstai-iltana tehtiin lyhyt tottis-treeni kun kentällä oli kiva pehmeä a-este, lisäksi luoksetulo ja eteenmeno kun ne on meidän lempparit. Treeniporukan kanssa kokoonnuttiin ja käytiin läpi koirien kokemus ja mahdolliset ongelmakohdat. Otin esille Salsa lievän paineistumisen liinan käytöstä hajuhakutekniikalla ja toivoin vinkkejä mitä muita apuja kannattaisin nyt alkaa käyttämään.

Mutta kuinkas kävikään. Treeniporukka oli ihan huippu ja kouluttaja Marja Uusitalon tyylistä tykkäsin kovasti. Hän painotti mm. selkeää radan rakentamista (me like), radalla etenemistä koiran työskennellessä ja oikeaoppista lähettämistä. Ja on vielä kaiken lisäksi horoskoopiltaan järjestelmällinen ja pikkutarkka neitsyt. Kouluttaja minun, toisen neisyen, makuun!  Koira toimi mukavasti kaikissa neljässä hakutreenissä, eli uppos ja osu kaikkiin ukkoihin. 

Perjantain maasto oli ihanaa tasaista kangasmetsää, mutta ilma oli painostavan kuuma – ukkosta enteillen. Ekaan treeniin tehtiin kolme suoraa haamua ja yksi puolipakeneva. Helppoa ja hauskaa ja koira oli fiiliksissä. Iltapäivällä hiki virtasi mutta alkoi vähän tuulemaan, ukkonen pyöri ympärillä. Toiseen treeniin toivoin vähän pidempää sarjaa koska Salsalle on aina tehty kovin lyhyitä treenejä, max neljä pistoa. Iltapäivätreeni meni kaavalla 5 kappaletta näkäriä ja toimi taas hirmu hyvin.

Illalla saunottiin päivän pölyt pois ja pidettiin sadetta ja hurjaa ukkosta. Monet saivat rauhoitella koiriaan huoneessa mutta Salsahan ei äänistä piittaa, osaan todella arvostaa tätä ominaisuutta entisten paukkuarkojen koirien jälkeen.

Tässä me katsellaan haamu-maalimiestä.

 

 Kuva: Pauliina Havo

Lauantaina jouduttiin toiseen maastoon, ja ketuiksi meni heti alkuun. Parkkipaikaksi katsottu tienpätkä oli todella muhkurainen ja kivinen. Kiitin itseäni maastoauton hankinnasta – olenhan Länsi-Uudemaan surkein peruuttaja heti äitini jälkeen. Maastokaan ei ollut kaksinen. Radan paikka rajoittui tiehen oikealla ja vasemmalla keskellä rataa oli hirveä vanha romukasa, kanaverkkoa ja metalliromua mitälie. Rataa ei saanut millään edes satametriseksi kun kangasmetsän jälkeen alkoi nuori hakkuuaukealle kasvanut vesaikko. Treenit alkoivat hieman apeissa tunnelmissa ja sadettakin ripsi. Koirat taas toimivat loistavasti, meillä ihmisillä tuli kömmähdyksiä. Salsan treenissä oli taas neljä pistoa, haamu ja ääni alkuun sitten pakeneva ja sitten ihan valmis piilo ilman apuja. Kaikki meni hyvin, helposti upposi n 40m ja pysyi siellä vaikkei ihan heti löytänyt. Pakenevat oli Salsalle tällä leirillä ihan uusi juttu ja niissä saattoi nähdä hienoisen hämmennyksen. Onneksi lauantaina pakeneva maalimies oli Salsan ihana ”hoito-täti” Jaana.

Lauantain toinen treeni oli esineruutu. Ajattelin että tämänhän se osaa, ja lähetin valmiiseen ruutuun ilman apuja. Upposin hyvin muttei löytänyt ja sitten iski epävarmuus. Pyysin kouluttajaa heittämään lähelle esineen ja se löytyi muttei vahvistanut työskentelyä tarpeeksi. Toinen esine otettiin hetsaamalla takarajalla ja treeni loppui siihen. Täytyy miettiä uuttaa tekniikkaa ja miettiä enemmän tuulensuuntaa seuraavissa treeneissä että saadaan esineruutu vahvemmaksi. Pientä lohtua toi se että sateessa eivät kokeneemmatkaan koirat löytäneet esineitä kovin hyvin.

Lauantai-iltana leiriemännät Anita ja Veera järkkäsivät meille tosi kivat leiriolympialaiset. Ohjelmassa oli esterataa, noutoa, keilojen kaatoa, tarkkuusheittoa ja joukkueen nimeen sopiva lyhyt näytelmä. Salsa osallistui noutamalla metskun mallikkaasti pienen hapuilun jälkeen. Yleensä noutokapulat eivät ole rivissä valmiina kun liikettä lähdetään suorittamaan ja moni koira painoi tuhatta ja sataa niistä ohi. Joukkueemme nimi oli kokit ja esitimme Master Dog Chef – kilpailun jossa koirat esiintyivät tuomareina. Kyllä sai taas nauraa muidenkin esityksiä katsellessa. Ihanaa heittäytymistä vaikka joukossa oli enimmäkseen toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Mainittakoon että joukkueemme tuli jaetulle ykkössijalle josta palkinnoksi valitsin Salsalle vinkuvan piikikkään pallon. Yäk – sanoin Salsa, minähän en mokomaan ällötykseen koske. No, eipä hätää, tiedän yhden tyypin jolle se kelpaa – noin kolme ja puoli sekuntia arvioisin siinä menevän kunhan herra nyt ensi saapuu kotiin.

Sunnuntaina meitä suosi sekä arpaonni että sää, päästiin mukavan viileässä mutta aurinkoisessa säässä takaisin perjantain unelmamaastoihin. 

Kuva: Pauliina Havo

Salsalle tehtiin viiden piston treeni siten että kaksi ekaa oli mielikuva parina niin että maalimiehet häipyy metsään lelulla hetsaten ja koira jää liinassa keskilinjalle ihmettelemään. Sitten koira viedään pois ja kun maalimiehet ovat valmiina kutsutaan meidät takaisin radalle. Arvatenkin lähti kuin pyssyn suusta. Ideana tässä oli saada Salsalle vähän lisää intoa keskilinja työskentelyyn. Seuraaviin kahteen tehtiin taas muistikuvapari ääniapuina ja viimeinen pakenevana. Salsa pysyi tyylilleen uskollisena. Hetsaavat maalimiehet saivat aikaan muutaman inahduksen mutta muuten keskilinjalla koira on rauhallinen ja tottelee hyvin close-käskyä. Kun sanon ”gubbe” se lähtee kovaa muttei päättömästi syvälle pistoon. Kertaakaan ei jäänyt välillä katselemaan taakseen tai palannut puoliväliin löytämättä. Tästä päättelen että motivaatio on kohdillaan ja idea siitä mitä tässä ollaan tekemässä on muodostunut. Virittelysanan käyttökin näyttää toimivan ja saa koiran hereille ennen radalle tuloa. Minun on vaan hyväksyttävä että Salsa on vähäeleinen rauhallinen koira eikä vaatia siltä jotain mikä ei ole sille luontaista. Ohjaajapehmeä koira heijastelee ohjaajan mielenlaatua herkemmin kuin kovempi. Mietin siinä sitten itsekseni että millaista koiraa olin Salsaa ottaessa toivonut. Itsevarmaa, nopeaa koiraa joka osaa rauhoittua kentän laidalle, malttaa kuunnella ohjeita ja jaksaa keskittyä vähän kauemmin kuin Nachon neljä sekuntia, kestää toistoja ja irtoaa ohjaajasta helposti ja jota voi pitää vapaan melkein missä vaan. Sitä saa mitä tilaa.

Mitenkäs tästä eteenpäin? Suoruutta pitää malttaa nyt treenata ja sitten vasta kun se on varma jatketaan etenemisharjoituksilla. Välillä saattaa tulla tyhjiä ja niistä mahtavat kehut. Välillä lähipiiloja muikkariksi nenänavauksesta. Tyhjiä tahallaan vasta kun on enemmän varmuutta. Ja ilmaisutreenejä erillään mutta ratamaisesti etenemällä.

Maanantai on meidän vakkari hakutreenipäivä, enkä malttanut pysytellä pois, vaikka olin ajatellut ettei me leirin jälkeen jakseta. Hyvin meni sekin treeni vaikka suunnittelin radan ihan päin honkia. En hahmottanut rataa ja tein pistot väärässä järjestyksessä siten että sahasimme vähän väliä eteen-taakse. Tyhmä minä! Kahteen ekaan muistikuvapari haamulla ja äänellä. Kolmanteen valmis piilo ilman apuja joka meni vähän mönkään. Maalimies katsoi piilon paikan väärin ja siitä tuli tahaton lähipiilo. Mutta eipä mitään kun koira löysi ukon. Viimeisellä pakeneva mutta lähetin ihan takaviistoon – olen ihan pönttö! Mutta varmaan opin tästäkin jotain. Treenien ensimmäisen koiran ohjaaja kadotti auton avaimet metsään ja toisena treenannut kelpie löysi ne! Uskomatonta mutta mahdollista, onhan tämä sattunut jo kerran aiemminkin omalle kohdalle. Treenin jälkeen en voinut vastustaa kiusausta palautella mieleen avaimen etsintää Salsallekin, tehtiin pieni lenkki ja nenä toimi hyvin. Salsa <3