sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Hups - aika rientää!

Kaksi viikkoa on vierähtänyt ja mitä me ollaan tehty. No eipä juuri mitään. Olen ollut aivan tajuttoman laiskana itse, joka työpäivän jälkeen pitäisi vaan lepäillä ja ottaa rauhallisesti. Ei sovi kyllä mun luonnolle ollenkaan. Mutta pakko mikä pakko. Enää kaksi viikkoa töitä jäljellä...hui, pelottava ajatus.
Salsa on ollut tekevinään juoksua jo toista viikkoa, mutta ei vielä ole alkanut. Nachokin vietiin jo hoitoon Hankoon kun kävi niinrasittavaksi ja merkkaili taas sisälle. Mielummin minä ne juoksut otan kun pissimisen.
Ja pissimisestä puheenollen. Ei Rumba ei ole vieläkään sisäsiisti. Edellytyksen on kyllä. Kahdeksan tunnin työpäivä ei ole ongelma, pariin kuukauteen ei ole ollut pisua kotiin tullessa. (Käytännössä yirtetään vähän lyhyempiäpäivä koirille - toinen lähtee aikaisemmin ja toinen tulee aikaiseemin kotiin - mutta joskus venähtää.) Yölläkään ei koskaan käy vahinkoa. Mutta illan mittaan saattaa tulla useampikin kun pidättäminen leikin tiimellyksessä unohtuu.Milloin koira normaalisti on sisäsiistejä, kuka tietää? Niinkun keskiarvo? Salsallakin kesti aika kauan mutta sitä perustelin sillä että oli niin pirun kylmä ja luminen talvi  ja siitäkin johtuen olimme itsekin laiskoja. Mutta nyt ei sitä excusea kyllä voi käyttää. Ehkä Rumppis ei vaan ole kovin siisti...
Rumballa on aika paha mörkökausi. Vähän niinkun kaikki uusi pelottaa ja pitää haukkua ja murista. Ollaan käyty hallilla, kahdessakin eri paikassa. Kun alku pelotus menee ohi pentu toimii reippaasti ja keskittyy kivasti omaan tekemiseen (nameihin). Tänään käytiin M&Mssä ihan vaan harjoituksen vuoksi, ja ostamassa uusi kaulapanta. Ja apua - siellä oli ne isot muoviset mallikoirat, joilla on Hurtan takit päällä. Iik! No, oloa helpotti kohta huomattavasti kun kaikki ihanat ruuan tuoksut valtasivat nenän. Kaulapanta on  Hurtan lifeguard mallistoa, hyvien heijastimien takia. Omaan heijastinliiviä en vielä kirpulle osta ja Nachon liivi ei sille enää mahdu. Nachon vanhoilla Rukka pehmovaljailla mennään vielä tovi.
Ja varusteista puheenollen, molemmille mustavalkoisille täytyy ostaa jälkivaljaat. Meillä on uusi harrastus! Jos nyt ei liikaa keulita niin ehkä viisi jälkeä on tyypeille tehty, lyhyitä ja helppoja, mutta kovasti tykkäävät. Salsan harjoitus meni tosin hieman pieleen sekä eilen että tänään. Eilen oltiin ajamassa n. 80 m puolivälissä pellolla ehkä puolituntia vanhaa jälkeä kun pellon reunaan ilmestyy tyyppi, maalaisukko joka palloilee siinä tovin ja harppoo sitten jäljen yli. Sinänsä siinä ei ollut ongelmaa koska Salsa ei ottanut häiriötä ukosta ja ylityspaikka oli niin lähellä jäljen loppua että se haistoi jo loppunamit ja jäljen päähän jättämäni lelun. Oikeat ongelmat tulivat sitten tänään. Pyysin äitiäni tallaamaan n. 100 m, nameja enää harvakseltaan, ja ahneuksissani tein siihen vielä janan. Tyhmätyhmätyhmä! Salsalla oli vaikeuksia löytää jäljen päätä ja se oli lähes koko matkan ilmavainulla, ehkä eilistä lelua muistellen ehkä siksi että nameja oli niin harvassa. Viimeiset 15-20m onnistui nenä maassa rauhassa. Olin ihan hiljaa ja annoin koiran tehdä omat ratkaisut, lopussa vuolaat kehut ettei jäisi paha mieli. MUTTA pitääkö mennä ahnehtimaan noin paljon vaikeusastetta lisää. HÄH! Jos vaan yrittäisin muistaa että tämä on Salsallekin ihan uusi juttu ja olen sitä monta vuotta nimenomaan ilmavainulle opettanut. Hiljaa hyvä tulee.
Rumba imuroi namit pellosta tarkasti noin 60 m matkalta. Tosin namivälejä on sillekin harvennettu paljon.
Olen tehnyt vain suoria pätkiä ja tänään sain vinkin että kannattaa alkaa tekemään suoria kulmia myös. Hyvin tallottuna. Ja että janalla koira pidetään lähellä hieman pidättäen. Täytynee vähän opiskella etten oikeasti pilaa kivaa harrastusta enemmällä tyhmäilyllä.
Sitten olis tietty ne kepit opetettavat. Hmm... jos mietitään sitä sitten keväällä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti