sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pikku-Pumppis puolivuotta

Rumba eli Briskness Open Heart täytti tällä viikolla 6 kuukautta. Sieltä alkaa pikku hiljaa kuoriutumaan ihan oikea koira. Ja aika kaunis vaikka itse sanonkin. Tämä ei ole mikään suunniteltu seisotuskuva, ihan ohimenen räpsästy. Minusta kauniit mittasuhteet ja pääkin alkaa kasvaa kiinni muuta kroppaa ja korvia. Sitten sitä älliä vielä odotellaan.

Rumba on tällä viikolla ollut ihan nimensä veroinen avoinsydäminen pentu. Ollaan käyty ihmisten ilmoilla ja kivasti on mennyt. Pentutreffeillä oli taas hauskaa, esineissä pienen pieniä edistysaskelia, saattaapa olla että pentu on oppinut jopa maahanmenon. Myös oman seuran pikkujoulut temppuratoineen olivat suuri menestys. Rumba käyttäytyi mallikkaasti ja teki temppuradan hienosti, siis ollakseen vasta pieni höpönassu. Rumba on hyvin kuuliainen ja tekee minun (namin) kanssa melkein mitä vaan. Vaikka mitäänhän se ei osaa. 

Olen aivan tietoisesti opettanut sille hyvin vähän mitään liikkeitä. Lähes kaikki Rumban tähänastiset taidot liittyvät arkielämään, koirana olemiseen ja itsenäisyyteen emästä. Silti se on kovasti Salsassa kiinni - ja usein myös enemmän kuin kuvainnollisesti. Paljon leikkivät keskenään ja sitä on tietenkin ihana katsoa. 

Mitään lajivalintojakaan ei Rumballe ole tehty, aika näyttää. Lajit eivät välttämättä ole samat kuin Salsalla. Agility olisi kivaa, kenen vauhti meidän perheessä riittää Rumban kanssa tekemiseen sen näyttää myös aika. Pentu on jo aika ketterä ja nopea. Tähän vaikuttavat luonnollisesti myös terveystulokset virallisista kuvista vuoden ikäisenä. Agility on niin kuluttava laji että en tykkää sitä ihan hirveästi treenata eikä me olla ahkeria kisaajia sehän on jo nähty. Mutta hauskaa se on, ja haastavaa. Toko on minusta aika peruskauraa, tuskin siinä koskaan kovin korkealle tähdätään. Itseasiassa PK-tottis tuntuu nykyään paljon hauskemmalta. Nurinkurista sinänsä kun siinä toistetaan more or less samaa kuviota koko ajan. Haku olisi kivaa mutta aika ja taidot ei taida riittää. Metsässä viihdytään kyllä. Jäljestä olen kovasti innostunut mutten osaa sitäkään. Treenaaminen tuntuu sentään hieman helpommalta kuin haussa. Rallytoko ei ole ennen kiinnostanut mutta sitäkin voisi kokeilla, aloituskynnys on mukavan matalalla. Paimennus olisi ihanaa jos olisi aikaa, paikka missä harjoitella ja osaava ohjaaja.

Salsan treenaaminen tällä viikolla on ollut aika tuhoontuomittua, tärpit kun on niin sitä ollaan niin silleen ja tälleen ettei mikään oikeen. Vein sen sitten esineruutuun keskiviikkona kuitenkin ja saipa koira ainakin lenkkiä. Salsa veti Salsat ja juoksi pitkin metsää pitkiä omia kierroksia, monta kymmentä sekuntia ihan teillä tietymättömillä alueen ulkopuolella. Yritettiin hajuhakuna mutta neiti oli siitäkin hieman kuutamolla. Laitan ihan juosun pikkiin. Tunnaria olen hieman varovaisesti kaivellut naftaliinista, hyvin on mennyt - ihme kyllä. Nyt kun ei vaan rikottais sitä taas! 

Kiva viikko ja ensilumi helpottamaan tassupesuja, mii laik.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti