Salsa KV Turku 24.1.2015

Salsa on sen verran viisas että sen voi lähettää näyttelyynkin itekseen. Sanoin vaan sille että oleppa nätisti ja esiinny kauniisti. Edellisestä näyttelystä onkin aika tasan tarkkaan vuosi.

Salsan turkki on huomattavasti kiharampi kuin ennen pentuja. Salsa laihtui pentujen aikaan ihan ruipeloksi ja sitten annoin sille paljon lisäruokaa. No, ylläripylläri se lihoi. Paljon. Aika kauan kesti saada se normaaleihin mittoihin. Saas nähdä miten emännälle käy, kukas säännöstelis mun pullan syöntiä?

Tässä eilisen arvostelu, olen kyllä tyytyväinen:

Naisellinen pää, hyvät mittasuhteet, riittävä otsapenger. Erinomaiset silmät, puolipystyt korvat, erinomainen kaula, ylälinja ja hänta. Hyvin kehittynyt keskikeho ja hyvä pituus, hyvä luusto ja jalat. Tasapainoisesti kulmautunut. Erinomainen matala askel, tiivis takaa, runsas turkki. Hyvin esitetty.

AVO ERI AVK3 SA

Tuomari Nina Karlsdottir

Kiitos Lauralle esittämisestä ja Anitalle kyydistä!

Tyypit pyörähtivät myös kasvattajakehässä Salsan ja sukulaistyttöjen kanssa ja ROPin arvoisesti. Ei huono. 

Salsaa kehuttiin helpoksi esitettäväksi. Olenpa taas ylpeä, mamman mussukka!

Salsa on muutenkin puhdasta kultaa, "hoitaa" vauvaa innokkaasti mutta hellästi. Monesti se käy sitterin viereen makaamaan ja ottaan sen salsamaisen ilmeen  - "minä kannan koko maailman huolet näillä hartiolla ja huolehdin vielä tästä vauvastakin, vähän on rankkaa mutta kyllä minä kestän." Miten niin koirat peilaavat omistajiaan... :)

Pientä lisähaastetta...

... tähän koiran pitoon ja treenaamiseen onkin tullut tuon pikku-kepon syntymän myötä.
Kaikenlaisia uusia taitoja saa opetella - kuten miten hyssyttää vauvaa JOKAISEN tokoliikkeen jälkeen, tai miten ruokkien koirat yhdellä kädellä samalla kun toisella pitää vauvaa.

Tällä viikolla olen tehnyt kaikenlaista extremeä kuten treenannut koiria takapihalla itkuhälytin taskussa, vienyt vauvan hallille kun F oli työmatkalla ja käynyt vaunukävelyllä ihmisten ilmoilla - koiran kanssa.

Salsa ja Rumba ovat saaneet nauttia useista lyhyistä pihatokotreeneistä. Sanomattakin selvää että nyt kun koe lähestyy Salsan tunnari on rikki ja ruutukin hajoilee. Ihan sama, me mennään voivottelemaan tai sitten ei mennä ollenkaan. En käsitä mistä tunnarin arpominen aina alkaa uudestaan kun monta viikkoa liike on kunnossa. Salsa ryysii palikoiden päälle eikä keskity. Vaikka oikea kapula lopulta löytyykin en palkkaa siitä vaan otetaan liike uusiksi ja palkan saa vasta kun oma löytyy ekalla yrittämällä. Ruudussa Salsa taas valuu vasemmalle, täytyy tehdä paikkatreenejä. Meidän piha on niin jäässä etten viitsi siellä ruutua treenata, joten kerran viikossa hallissa päästään tekemään.

Rumba tekee pihalla sivulletuloa ja seuraamisen alkeita (mitä se ei tajua), hallissa käytiin kerran harjoittelemassa rauhoittumista ja paikallaoloa. Rumba pääsee myös viikoittain Salsa aksatreeneihin mukaan, ja vähän tekemäänkin. Ja on kuulemma kivaa!!!

Ja viikon vaunukävelijä palkinnon saa - rumpujen pärinää - Nacho! Yllättävää kyllä Nacho kanssa on kiva vaunulenkkeillä, kaupunkiolosuhteissa se on kuin eri koira, kävelee vetämättä vaunujen vierellä eikä rähjää vastaantuleville koirille. Uskoo ken pystyy mutta totta se on. Salsakin osaa kävellä nätisti, mutta remmirähjäys on pahentunut - Salsaa pelottaa varsinkin isot mustat koirat. Vapaana ollessa se ei uskalla rähistä. Voi kun olis aikaa korjata tämä ongelma. Kunhan naapurin ukko ensin muuttaisi pois monsterirotikkansa kanssa. Meidän elämää rajoittaa aika paljon ettei voida lenkkeillä vapaasti kun pitää aina pelätä että hullu koira ja vielä hullumpi omistaja hyökkää... Rumban kanssa vaunulenkkeilyä on turha yrittää. Remmilenkkeilyä on harjoiteltu yksinään ja pieniä edistysaskelia on havaittavissa. Järkevä koiranomistaja harjoittelee pennun kanssa kun se on 9 viikkoa, ei yhdeksän kuukautta. Että ihan note to self vaan.

Joulun taikaa

Joulunpyhät oli ja meni, oltiin ihan vaan kotosalla ja nautittiin hyvistä lenkkisäistä ilman lenkin jälkeisiä tassupesuja. Pesen koiria vain kun on ihan pakko ja turkin hoidossakin olen hirmulaiska. Tänään kävin kaikki koirat läpi ja otin ihan aikaa, noin 23 minuuttia meni turkkien hoitokierrokseen mukaan lukien kynsien leikkuu. Nachoon meni eniten aikaa jos sitä vähän siistii samalla. Salsa on nopien koska se vaan maata möllöttää eikä reagoi käsittelyyn mitenkäään. Rumba vielä vähän vastustelee peppukarvojen harjaamista, sillä on myös hassu tapa kirputtaa minua kun rapsutan tai harjaan sitä.

Fredde on jatkanut aktiivista aksatreenaamista ja minä olen tehnyt vähän pihatokoa Salsan kanssa. (Tunnari on aas vaihteeksi kunnossa, otetaan vain yksi treeni illassa ja tosi monta kertaa putkeen on mennyt oikein.) Hömpöttelyä Rumban kanssa ei voi vielä tokoksi sanoa. Yritän opettaa sille perusasentoa ja vähän malttia sekä hioa leikkimistä joka parantaisi meidän suhdetta. Tuntuu että kaikki täytyy taas keksiä uudelleen, kantapään kautta mennään. Rumba tuntuu nii erilaiselta tempperamentiltaan kuin emänsä. Se on lähtökohtaisesti paljon korkeammassa vireessä ja menee helposti yli eikä keskity yhtä hyvin kuin Salsa. Nyt tuntuu että se tykkää toistosta eikä ole niin herkkä kuin Salsa. Fyysistä pakotetta se ei silti kestä, se on sille paljon herkempi vielä kuin Salsa, sitä on tosi vaikea kouluttaa remmissä eikä se tykkää tulla ihan liki eikä siihen saa koskea töitä tehdessä -sohvalla ollaan ihan kylkimyyryä toki.

Eilen sunnuntaina mentiin koko perhe hallille ekaa kertaa. Pienet aksatekniikat ohjelmassa ja minä ketyilin. Rumba teki putkirallia ja pieniä hyppyjä myös, rimat alimmalla tasolla. Onhan se jo sen ikänen että vähän voi treenata. Keppejä tehtiin myös, verkoilla. Itse en ole noista kujista ja ohjureista tai vinokepeistä koskaan tykännyt mutta isäntä ei ole mikää sheippauksen ystävä joten kokeilkoon
noita nyt sitten. Voin sitten opettaa 2+2 kun ei verkoilla onnistu ;). Salsa teki lyhyttä radanpätkää, päällejuoksua ja saksalaisia. Hienosti meni. 

Tämä kuva kuvaa hyvin näiden kahden luonne-eroja; Salsaa hieman huolestuttaa että pääseekö treenaamaan ja mitä häneltä nyt odotetaan, Pumppis on vaan että jeejee!!!

Rumba osaa jo odottaa kaksi nanosekuntia startissa

Putkesta se tuli, esteelle se meni

Kierrot onnistuu

Hirveä aksapeto

Hyvä treeni - parempi mieli!

Pikku-kepo ei kyllä tiennyt edes olleensa missään, ei vaikka Salsa huusi radalla täyttä kurkkua tapansa mukaan

Sukupuolijakauman tasaus

Blogin päivitykseen tuli pieni tauko kun perheemme täydentyi pikku-kepolla 30.11. Nyt meitä on sitten kolme poikaa ja kolme tyttöä, oikea suurperhe! Toistaiseksi vain Salsa ja Rumba ovat päässeet tutustumaan vauvaan koska Nacho on edelleen juoksuevakossa Hangossa. Se oli välillä kotona mutta tilanne kävi sietämättömäksi kun se ei jättänyt Salsaa hetkeksikään rauhaan.

Koirat ovat varovaisen kiinnostuneita pienestä tulokkaasta, ne haluavat haistella mutta eipä tuo hirvittävän erikoinen kaveri heidän mielestä näytä olevan. Onneksi Rumbakin on jo niin iso että uskoo kun sanotaan eikä koko aikaa hypi pitkin seiniä. Odottakaas vaan kun vauva lähtee liikkeelle. Hän kasvaa varmaa kuvittelemaan että on koira itsekin kun tuossa lattialla niiden kanssa sitten pyörii.

Täysin treenaamatta ei toki ole oltu. Minäkin olen päässyt jo tekemään pientä lenkkiä koirien kanssa ja Rumban remmilenkkeilytaidot ovat kehittyneet huimasti. Autot vielä kiinnostaa meidän tiellä, asfaltilla niistä ei lähde yhtään yhtä hauska ääni joten kaupinkiolosuhteisa ne eivät saa kuin harvoin pamiennusreaktion aikaan. Aika näyttää tuleeko siitä koskaan yhtä autovarmaa kuin Salsa joka jolkottelee lenkillä vapaana normaalisti.

Isäntä on aktivoitunut agilityn saralla ja lupaillut että Salsa pääsee kisaamaan kunhan lisenssit uusitaan vuodelle 2015. Vain yhdet aksatreenit jäivät väliin kaksi päivää vauvan syntymän jälkeen ja ahkerasti ovat käyneet hallilla myös omatoimitreenaamassa. Rumbakin kuulemma osaa jo jotain - en usko ennenkun näen omin silmin. Hurjan nopea se on ja sen motoriikka on kehittynyt Salsa perässä pysyessä vähän nopeammin kuin Salsalla aikoinaan. Spurteissa se pysyy jo emän vaudissa, mutta kestävyys ei toki ole ihan samaa luokkaa.

Loppuvuosi onkin hiljaiseloa oman perheen kesken ja valmistaudutaan joulunviettoon.

Pikku-Pumppis puolivuotta

Rumba eli Briskness Open Heart täytti tällä viikolla 6 kuukautta. Sieltä alkaa pikku hiljaa kuoriutumaan ihan oikea koira. Ja aika kaunis vaikka itse sanonkin. Tämä ei ole mikään suunniteltu seisotuskuva, ihan ohimenen räpsästy. Minusta kauniit mittasuhteet ja pääkin alkaa kasvaa kiinni muuta kroppaa ja korvia. Sitten sitä älliä vielä odotellaan.

Rumba on tällä viikolla ollut ihan nimensä veroinen avoinsydäminen pentu. Ollaan käyty ihmisten ilmoilla ja kivasti on mennyt. Pentutreffeillä oli taas hauskaa, esineissä pienen pieniä edistysaskelia, saattaapa olla että pentu on oppinut jopa maahanmenon. Myös oman seuran pikkujoulut temppuratoineen olivat suuri menestys. Rumba käyttäytyi mallikkaasti ja teki temppuradan hienosti, siis ollakseen vasta pieni höpönassu. Rumba on hyvin kuuliainen ja tekee minun (namin) kanssa melkein mitä vaan. Vaikka mitäänhän se ei osaa. 

Olen aivan tietoisesti opettanut sille hyvin vähän mitään liikkeitä. Lähes kaikki Rumban tähänastiset taidot liittyvät arkielämään, koirana olemiseen ja itsenäisyyteen emästä. Silti se on kovasti Salsassa kiinni - ja usein myös enemmän kuin kuvainnollisesti. Paljon leikkivät keskenään ja sitä on tietenkin ihana katsoa. 

Mitään lajivalintojakaan ei Rumballe ole tehty, aika näyttää. Lajit eivät välttämättä ole samat kuin Salsalla. Agility olisi kivaa, kenen vauhti meidän perheessä riittää Rumban kanssa tekemiseen sen näyttää myös aika. Pentu on jo aika ketterä ja nopea. Tähän vaikuttavat luonnollisesti myös terveystulokset virallisista kuvista vuoden ikäisenä. Agility on niin kuluttava laji että en tykkää sitä ihan hirveästi treenata eikä me olla ahkeria kisaajia sehän on jo nähty. Mutta hauskaa se on, ja haastavaa. Toko on minusta aika peruskauraa, tuskin siinä koskaan kovin korkealle tähdätään. Itseasiassa PK-tottis tuntuu nykyään paljon hauskemmalta. Nurinkurista sinänsä kun siinä toistetaan more or less samaa kuviota koko ajan. Haku olisi kivaa mutta aika ja taidot ei taida riittää. Metsässä viihdytään kyllä. Jäljestä olen kovasti innostunut mutten osaa sitäkään. Treenaaminen tuntuu sentään hieman helpommalta kuin haussa. Rallytoko ei ole ennen kiinnostanut mutta sitäkin voisi kokeilla, aloituskynnys on mukavan matalalla. Paimennus olisi ihanaa jos olisi aikaa, paikka missä harjoitella ja osaava ohjaaja.

Salsan treenaaminen tällä viikolla on ollut aika tuhoontuomittua, tärpit kun on niin sitä ollaan niin silleen ja tälleen ettei mikään oikeen. Vein sen sitten esineruutuun keskiviikkona kuitenkin ja saipa koira ainakin lenkkiä. Salsa veti Salsat ja juoksi pitkin metsää pitkiä omia kierroksia, monta kymmentä sekuntia ihan teillä tietymättömillä alueen ulkopuolella. Yritettiin hajuhakuna mutta neiti oli siitäkin hieman kuutamolla. Laitan ihan juosun pikkiin. Tunnaria olen hieman varovaisesti kaivellut naftaliinista, hyvin on mennyt - ihme kyllä. Nyt kun ei vaan rikottais sitä taas! 

Kiva viikko ja ensilumi helpottamaan tassupesuja, mii laik.

Ihan hyvä viikko

Tällä viikolla jopa vähän treenailtiin. Salsa teki kolmet esinetreenit, valitettavasti huononivat vaan loppua kohden mutta laitetaan juoksun piikkiin. Nyt alkaa olla tärpit käsillä ja neiti (vai onko jo rouviintunut?) alkaa olla hieman herkkis. Pumppiksen viikon kohokohta oli ehdottomasti perjantain pentutreffit piskipajalla.
Tiistaina Anita kävi tyttöjen kanssa ja käytiin pitkä (minulle) metsälenkki. Ennen lenkkiä tehtiin Elville ja Salsalle esineet. Salsa ei ole moneen kuukauteen tehnyt niin hyvää työtä, kaikki kolme nousi ja nopeasti, väittäisin että viiteen minuuttiin. Myös Rumba teki vähän vauva-esineitä ja kivaa oli.
Salsan tiistai aksat meni loistavasti. Nina muistutteli ohjaajaa ettei ole mihinkään kiire. Vaikka koira nopea onkin ei kiireen tuntua saisi syntyä. Helpommin sanottu kuin tehty. Salsa teki hyvää työtä, rimojakin roiskui aika vähän. Minä ketyilin ja tehtiin rumban kanssa vähän lenkkiä ja Rumban kanssa putkia.
Torstaina käytiin Rumban kanssa hallilla - valitettavasti Piskipajalla eivät saa juoksuiset ollenkaan treenata joten Salsa ei päässyt. Rumba teki hömpöttelyä taitavasti eikä tällä kertaa päässyt karkaamaan kenenkään silmille. Ennen treenejä haisteltiin kauppareissulla vähän Nummelan hajuja ja reippaampi lenkki tehtiin Veikkolassa. Tuli taas aikuisia koiria ikävä - pentu ei osaa yhtään kävellä remmissa vaan siksakkaa koko ajan jaloissa. Kuka opettais?
Perjantaikin oli treenipäivä, molemmat pääsivät esineruutuun. Salsan treeni meni ei niin hyvin. Aluksi ei ollut nenä auki, sitten nousi yksi esine mutta seuraava ei millään. Vähän meni hinkkaamiseksi ennekun toinen nousi ja lopetettiin siihen. Juoksu ihan selvästi vaikuttaa, keskittyminen ei ole ihan huippua. Sain treenikavereilta vierasesineitä ja niillä treenaillaan kunhan tilanne hieman rauhoittuu. Rumba teki pentuhöpöstelyä ja kylä siellä joku lamppu pian syttyy, nenä jo hieman kävi.
Treenien jälkeen menin hallille ja tein siinä pihalla toko Salsalle. Ei meinannut seuraaminenkaan kiinnostaa joten katsoin paremmaksi lopettaa hinkkaamisen. Pari ruutua huonossa valaistuksessa onnistui hienosti.
Viikon positiivisin kokemus oli Rumban pentutreffit hallilla. Menin ensin sisälle katsomaan olisiko sopivaa seuraa. No ei ollut ei. Vain 8kk vanha mastiffinarttu ja 10 viikkoinen sekarotuinen, liian pieni ja liian iso. Mentiin silti sisälle ja ajattelin valmiiksi että katastrofin ainekset ilmassa. Eipä mitään, Rumba pöhähti pari kertaa sisääntullessa mutta kävi nätisti haistelemassa molemmat, ilman sarvia ja ennenkaikkea hampaita. Oho, ihmeiden aika ei ole ohi. Hetken päästä halliin tuli 5kk vanha bortsu tyttö ja yhteinen sävel löytyi heti. Seuraan liittyi vielä vesikoiranpentu. Rumba leikki kaikkien kanssa nätisti ja juoksutti hitaampiaan - siis kaikkia näitä pentuja - ansiokkaasti. Olin tosi ylpeä. Ehkä harjoitus onkin tuottanut tulosta. En kuvittele Rumbastakaan mitään kaikkien kaveria mutta jos se vaikka ei pelkäisi ja vihaisi kaikkia muun rotuisia ihan niin paljon kuin emänsä.
Sunnuntaina tehtiin taas esineitä - ei olis pitänyt. Valmistelin homman huonosti ja Salsa lähti ruutuun rallattelemaan. Aika paljon jouduttiin auttamaan ennekuin lamppu syttyi että kyllä, ne vieraan hajuiset kovatkin pitää nostaa. Sitä saa mitä tilaa, jos aina treenaa yhdenlaisilla niin fiksu koira ottaa sitten vaan niitä. Lisää treeniä. Rumba teki myös ja reippaasti, joka kerta sujuu paremmin.
Aika kiva viikko, vaikka treenit ei aina mene ihan putkeen, on harjoitteleminen kivaa ja koirat nauttii. Me vaan pidetään hauskaa yhdessä.

Voihan rähmä!

Viime viikon olin remonttia paossa ja totuttelemassa oloneuvoksen elämään Hangossa joten siitä ei raportoitavaa. Mitä nyt Nachon kanssa laatuaikaa, lenkkeiltiin, herkuteltiin äitin patojen äärellä ja nukuttiin lusikassa. Nachon oli kolmisen viikkoa Salsan juoksua paossa mutta ei se juoksi sitten alkanutkaan heti. Tällä vihdoin viikolla alkoi ja Nacho lähti yhden kotiviikon jälkeen takaisin evakkoon.

Rumban silmät rähmivät hieman jo kun lähdin reissuun mutta käskin isännän vaan huuhdella niitä. Ajattelin että on vaan penturähmää tai on saanut jotain silmään tuolla pusikoissa juostessaan. Kun tulin kotiin olivat molemmat koirat tosi rähmäisiä ja silmät punottivat aika lailla. Vein Rumban  lääkäriin, en millään jaksanut raahata molempia vastaanotolle ja maksaa tuplahintaa. Olen siis nyt hoitanut molempia samoilla lääkkeillä viikon verran. Jotain tarttuvaa silmätulehdusta kuulemma liikkeellä enemmänkin. Nyt silmät olivat kirkkaat jo muutaman päivän jälkeen mutta jatketaan viikon kuuri loppuun tietenkin.

Tämä viikko oli pyhitetty remonttisiivoukselle joten ihan hirveästi  ei olla ehditty treenailemaan. Salsa kävi normiaksat ja Rumba pääsee yleensä mukaan vähän fiilistelemään hallille. Nyt viikonloppuna tehtiin pitkät metsälenkit ja siinä lomassa Salsalle vähän pudotettua esinettä ja Rumballe kuoleella lelulla leikkimistä. Paljon enemmän pitäisi tuon pennun kanssa treenata että se oppisi keskittymään yksinään. Ja lelupalkkaa pitäisi vielä kovasti vahvistaa. No, ehkä keveemmäällä sitten, meillä ei pidetä kiirettä. Muuten pentu on kiltti ja hauska, tosi hellyyttävä otus. Nyt näyttäisi olevan täysin sisäsiistikin, jippiii. Remmilenkkeillä se ei edelleenkään osaa, mutta kunhan vähän aikuistuu niin kyllä se siitä. Tässäkään asiassa en pidä mitään tulipalokiirettä.

Tänään tehtiin pienet jäljet molemmille mustavalkoisille. Rumba nuuhkii tehokkaasti mutta pitää vähän turhan kiirettä. Salsan ongelma on ilmavainuisuus, heti kun se on hiukankin epävarma nenä nousee maasta ja se tekee siksakkaavaa liikettä jäljen yllä löytääkseen seuraavan namin. Pitäisi varmaan päästä jonkun kokeneemman oppiin ettei tulisi kamalasti virheitä tehtyä... Mutta tästäkään en jaksa ottaa sen suurempaa stressiä, sitten ensi vuonna katsellaan mihin meidän into riittää. Treenaamista en aio missään tapauksessa jättää mutta hauskaa sen pitää olla, sekä koiralle että ohjaajalle, kisaamistavoitteet on täysin toisarvoisia.