Vauhtilajeja

Meidän uusi aluevaltaus - rallytoko on todellinen vauhtilaji. Siinä riittää kanssatreenaajille ihmeteltävää kun me Nachon kanssa mennään, koira sinkoilee eestaas ja minä nami kädessä narunjatkona. Koiraa ei saa kieltää, remmiä ei saisi käyttää ja kaiken pitäisi olla niin pirun positiivista. Ei päätä eikä häntää... Kyllä ne muut kurssilaiset nauraisivat jos kehtaisivat. Mutta ovat sen verran sivistynyttä porukkaa sentään etteivät ihan päin naamaa kehtaa sanoa että mitä te oikein teette? Ja minkäkun ajattelin että pitää järkätä Nadellekin jotain kivaa kun aksailut on jäänyt vähemmälle jatkuvien selkä ja jalkaongelmien takia. Edellisviikolla Nacho olikin lääkekuurilla kun nyrjäytti "nilkkansa", kai se on myönnettävä ettei se on enää mikään ihan nuori koira. Rallytokossa meidän suurin ongelma on kai kontaktin puute, tai ettei se tahdo kestää puoltasekunttia kauempaa. Menee ihan sähläykseksi. Käskyt on toki hallussa - ns. kyllä se kotona osaa-ilmiö ja iloinen asenne on Nacho luonnostaan. Käydään toki kurssi loppuun, hauskanpitoahan sen vaan pitikin olla. Mutta meille itsellemme, ei yleisölle. Salsan aksatreenit menee mukavasti F:n ohjauksessa, yhteinen sävel alkaa löytyä, koira jo vähän lukee rataa ja hakee esteille. Ennustan ongelmia kontakteilla, ylläripylläri. Minusta se on sikanopee, mutta vertailukohtana onkin minikoira. Olin viimetreeneissä mukana ja tein Nacholle pientä radanpätkää rimat maassa. Vähän oli kaveri innoissaan, ihana nähdä miten se innostui nädessään esteet ettei oikein tiennyt miten päin olla. Ohjaaminen oli helppoa, kun se osaa jo esteet. Voi kun päästäis vielä treenaamaan! Kolmas vauhtilaji eli juoksu on nyt sitten päällänsä, Nacho huomasi sen jo alkuviikosta, perjantaina meno alkoi jo olla sellaista että tilasin tyypille menolipun Etelän lämpöön. Onneksi löytyi sopiva kyyti ettei tarvinnut edes itse ajaa. Salsa on tavalliseen tapaansa vaisu, johtunee ikävästä ja hormooneista. Juoksunväli se 5 kk ja kaksi viikkoa kuten viimeksikin.