Salsan hakuilut

Oltiin ”taas” hakutreeneissä. Meidän neljänsissä ever. Kivasti meni. Päivä oli mitä ihanin, kaunis kuulas pikkupakkanen. Treenissä oli monta uutta mukana. Joillakin meni hyvin, toisilla taas aikamoisia yllätyksiä. Koirat on koiria, onneksi, eikä koskaan voi tietää sataprosenttisesti mitä niiden päässä liikkuu. Salsalle laitettiin ekaa kertaa ukot ”oikeisiin” piiloihin ja käytiin yhdessä hakemassa hajut. Sitten palattiin lähemmäs keskilinjaa ja lähetin koiran. Lähti kuin pyssyn suusta. Ekalle maalimiehelle en ollut ohjeistanut tarpeeksi hyvin suoraa palkkaa joten Salsa kävi kattomassa ukon mutta kun palkkaa ei tullut jäi hetkeksi pyörimään ja käväisi mun luona ja meni sitten takaisin. Piilo oli kallion päällä notkelmassa joten en nähnyt mitä siellä tapahtuu joten jouduin sitten kapuamaan sinne ja antamaan luvan palkkaamiseen. No, ei se mitään. Seuraavat meni ihan putkeen samalla tyylillä, mutta täysin suoralla palkalla. Paitsi että namipurkit oli liian pienet, Nachon kuonoon sovitetut… Minun silmään näyttäisi että Salsa on nyt hoksannut mitä siellä metsässä tehdään ja mitä käskysana tarkoittaa. Ollaan pari kertaa tehty Kepon kanssa, ja niin etten minä tiedä missä ukko on. Näyttäisi sillä nenä toimivan. Kaikki nämä hajuun perustuvat kouluttamiset on mulle vielä vähän vieraita. Olen niin hämilläni miten hyvin Salsan tunnariharkatkin on mennyt. Nenä on auennut. Tiedetään, tiedetään, PK-haussa se ukkojen löytäminen ei ole se vaikein juttu, vaan eteneminen laatikoissa, ilmaisut jne. + tietenkin tottis joka on ihan kesken metrisine hyppyineen ja eteenmenoineen. Täytyy ostaa jotain rullia ja alkaa irtorullatreenit Kepon kanssa. Tässäkin lajissa olen vaan niin varovainen kun ei ole mitään kokemusta. Ettei tule opetettua ihan väärin. Yritän kuunnella viisaampia. Ja hyviä neuvoja on maailma pullollaan

Pikku-Sapeli 2-vuotta

Aika rientää. Tästä lähdettiin:

Tämä vuosi Salsan kanssa on ollut etsikkoaikaa. Aikamoista vuoristorataa ollaan menty ja välillä on yhteinen sävel ollut täysin hukassa. Olen kysynyt itseltäni välillä onko tällä koiralla mitään mikä sitä tarpeeksi motivoi, osaanko yhtään kouluttaa, onko koira pehmeä vai kova, onko meidän välisessä suhteessa jotain vikaa... Olen saanut paljon hyviä vinkkejä kokeneemmilta, niistä olen yrittänyt ottaa onkeeni. Minussa on tosin sellainen vika että olen erittäin altis ympäristön vaikutukselle. Olen liian herkkä. Näitä ominaisuuksia projisoin varmasti myös koiriini. Salsa on koetellut minua monet monituiset kerrat. Pitääkö tosiaan tehdä? Lopulta nyt kuitenkin onneksi tuntuu että oikea vire tekemiseen on löytynyt ja meillä on tosi kivaa yhdessä. Palkkaan aina iloisesti, olen itse positiivinen (ja jos en ole, en treenaa). Kun yhteistyö on kehittynyt toimii koira vähän hillitymmälläkin palkkaamisella. Olen tullut siihen tulokseen että Salsa on hyvin itsenäinen, omaehtoinen koira. Se ei pelkää kulkea edellä, se saattaa jopa puolustaa minua. Se ei halua jakaa lelujaan, ruokaansa tai makuupaikkaa. Ei jakaisi Mattea ja Husseakaan jos ei olisi pakko. Lähinnä se leikkii Nacholla, ei sen kanssa. Yhteiset vetoleikit eivät tule kuuloonkaan, Salsa pitää lelusta kiinni tuima ilme kasvoillaan vaikka maailman tappiin asti kunnes toinen päästää irti. Leikkisimmillään se on juostessaan kilpaa kaverin kanssa metsässä. Tai yksinkin juoksentelu onnistuu kyllä - siitä se nauttii! Se on tosikko. Kaikessa tekemisessä on taka-ajatuksena suorittaminen. Ja palkka. Kehut eivät ole sille juurikaan palkkaa, jossain vaiheessa pitää tulla se lelu, hippaleikki tai nami. Minusta se olisi hyvä työkoira. Se tekee aina tosissaan ja jaksaa painaa pitkään. Mutta kun on vapaa hetki se rauhoittuu heti ja käyttää ajan lepäämiseen. Se ei tee koskaan mitään turhaa. Kontrasti Nachoon on suuri. Nacho on maailman paras turhanhössöttäjä, sillä on huumorintajua vaikka muille jakaa, se ei jaksa keskittyä eikä tehdä asioita loppuun. Nacho on iloinen viihdyttäjä, meidän perheen pelle. Luonteet näyttäisi menevän vähän sukupuolen mukaan, sekä koirissa että ihmisissä meillä... Ja tämän sanottuani täytyy postata seuraava kuva, vaikkakin huonolaatuinen. Meidän kaksivuotias aikuinen intoutui tänään yht'äkkiä leikkimään kun siivosin lelukorin. Levitteli lelut lattialle kuin pentuna ikään ja kävi sitten siihen kaiken keskelle nukkumaan. Söpis!

Vedetään lonkkaa

Koko viikko ollaankin menty ihan matalalentoa. Sain niin jäätävän flunssan + vatsataudin kolmeviikkoa jatkunee yskän jälkitautina että olen ollut aivan puhpah pelistä pois. Kaiket päivät ollaan vaan maattu, ja jos jaksettu katsottu ällöjä ohjelmia päivä TV:stä. Nachosta on tullut ihan TV addikti, se katsoo nykyää ihan mitä p****aa tahansa, ennen kiinnostivat vain eläinohjelmat. Salsa on treenitauosta selvästi hämillään. Ei mitää riehumista, sisätiloissa Salsa on aina rauhallisuuden perikuva mutta sen vakava päättäväinen ilme kertoo mulle "Matte, kaikki hommat on tekemättä, mitä tästä oikein tulee?" Muutenkin F on joutunut painamaan pitkää päivää töissä niin koirat on olleet ihan pissikakka-lenkkien varassa. Mitä nyt aksa-treeneissä käväisivät tiistaina ja tekivät kuulemma 19-esteistä rataa kuin vettä vaan. Olisinpa ollut näkemässä! Viime lauantaina oltiin Keravalla kimppatreeni-ryhmän toko-harkoissa. Tehtiin piilopaikkamakuita, vähän istumista, noutoja, merkkiä ja kokeilin myös ruutua. Sain myös kuulla että koira on nyt ihan pilalla kun olen opettanut sille merkin ennen ruutua, kun eihän voittajan ruudussa ole merkkiä... voi kääk! Täytyy varmaan ottaa uus koira ja aloittaa alusta. Ei vaan, laitetaan merkki nyt vähäksi aikaa jäähylle ja keskitytään ruutuun, hyvä siitä tulee. Salsa sai myös leikkiä Hessun kanssa, Hessu niin komea ja Salsan mielestä aivan on iiihana. Hessu vaan ei tahtonut ihan pysyä meidän pikaliitäjän perässä. Pitää varmaan mennä sen kanssa roturaceen. Neiti on niin tyypillinen bortsu, leikkikaveriksi kelpaa vain samanrotuiset, ja mielellään pojat. Tuli nimittäin ryhmäkuvassa taas ärähdettyä viereiselle nartulle. Pöh, harmittaa... Sanna otti treeneissä nättejä kuvia joissa näkyy kaikenlaista mielenkiintoista.

Seuraamisessa mulla ainakin kädet heiluu, katse voisi olla ylempänäkin.

Tästä näkyy että se on vinttikoirien sukua, piiitkät koivet.

Metalliesineet ei koskaan ole ollut ongelma, noudon luovusta nyt hiotaan, voisin nojata vähän taaksepäin niin koira ei paineistuisi. Tosin eipä tuo nyt tunnu hirveästi paineistuvan, eikä juurikaan tiputtele kapulaa.

Paikallaolo kuvassa näkyy että en ole mennyt montaa kertaa vielä piiloon, kaula ei voisi pidempi olla (Salsa oikealla) mutta onpahan ainakin tarkkaavaisen näköinen. Kaikki kuvat Sanna Hyytiäinen, suurkiitokset!

Kaunis

Kuva: Sanna Hyytiäinen

Hirveen metsästystä

Käytiin aamupäivälenkki (siis päivän eka lenkki, aamupäivällä koska emäntä, siis minä, laiskottelin koko aamun) metsässä. Salsa haukkui sitten ensimmäistä kertaa hirven. Onneksi Nacho pyöri tapansa mukaan jaloissa, metsässä on vähän pelottavaa joten kauheen kauas ei uskalla mennä. Salsa kaarteli alusta alkaen kaukana ja jouduin sitä kutsumaan jatkuvasti, me ei siis tosiaankaan liikuttu hiljaa hiiviskellen. Mäen päällä Salsa lähti taas kauemmas ja haukkui muutaman kerran. Tiesin heti että joku elukka siellä on, muuten se ei haukkuisi. Otin Nachon kiinni ja kutsuin Salsan pois, iso hirvi-emo (lehmä?) tuijotti minua silmä kovana noin 30 metrin päässä. Salsa tuli nätisti luokse ja seistiin siinä hiljaa joku minuutti. Käännyin poispäin ja mietin pakoreittiä. Hirvi lähti rauhallisesti kaartamaan kauemmas ja kaksi vasaa sen perässä. Nacho ei edes tainnut tajuta mitä tapahtui, tai sitten se esitti tietämätöntä. Sydän pamppaillen jatkoimme matkaa, varsinaiset eränkävijät! Tällä viikolla alkoi hallikausi, tiistaina agi ja torstaina toko omatoimi. Eipä siinä ihmeempiä, ekat kerrat otettiin vaan totuttelun kannalta, tehtiin vaan helppoja ja hauskoja juttuja ja tosi kivasti meni.