Lamaannuttavan flunssan jälkeen on ihana palata taas raiteilleen. Puolitoista viikkoa on treenit ja lenkit ollut rästissä, mies on tietysti lenkittänyt ja hoitanut hyvin mutta minulla on ollut kamala ikävä koirien kanssa puuhaamista. Niinkin paljon että otin lauantaiaamuna varaslähdön ja menin ihan puolikuntoisena ulos elukoiden kanssa ennen kahdeksaa. olen muuten kyllä aamuvirkku mutta jotain rajaa, lähteä nyt tuonne pimeään sompaamaan. Kyllä se sitten kostautuikin muutaman päivän lisäpotemisella.
Tänään aloin vihdoin tuntea itseni terveemmäksi ja otettiin sitten ihan koko setti; aamulla agi-harkat hallivuorolla, iltapäivällä pitkä remmilenkki "kylillä", päälle vielä molempien turkinhoito ja kynsien leikkuut.
Salsa on kyllä nyt niin karvaton ettei tuossa paljon harjaamista enää ole. Imuroida on saanut melkein joka päivä, niin paljon sitä karvaa on pahimmillaan lähtenyt.
Muuten vaikuttaa kovin hyväkuntoiselta ja terveeltä että varmaan ihan normaalista nartun karvanvaihdosta on kyse. Mutta outoa on silti ollut, kuten sanottu minun ensimmäinen narttu. Tykkään kyllä tästä sporttisesta lookista kovasti. Täytyy kai yrittää kuvata jossain vaiheessa. olen siinä touhussa vaan ihan onneton. Eikä ole kunnon kameraakaan että se siitä. Vähän se on sellainen vinttikoira-springerspaniel-bortsumix-tyylinen.
torstai 27. lokakuuta 2011
maanantai 24. lokakuuta 2011
Synttärihumua
Salsan ekoja synttäripäiviä on tänään juhlittu tietenkin syömällä - leivosten (ihmisille) ja herkkuluiden (päivänsankarille ja herra N.lle) voimin. Nacho saa aina juhlapäivinä herkutella caesarilla, Salsan herkempi massu ei sitä näyttäisi kestävän joten tyydyttiin maistelemaan uutta aikuisten ruokaa. Syötän royal caninin size-ruokia koska niillä on pysyneet hyvässä kunnossa. Jos jotain kremppaa tulee voin harkita vaihtoa. Nacho syö dental hygieneä, sille kun kertyy hammaskiveä (jota poistetaan itse raudalla) ja Salsa siirtyy nyt pikku hiljaa medium adultiin.
Pikkuhiljaa aikuistuminen voi siis alkaa.
Pennut on ihania piste. Mutta "oikea" koiraihminen odottaa että koira aikuistuu, tulee järkiinsä ja paljastaa todellisen luonteensa. Että liiat pentumaisuuden karsiutuu pois.
Eläinlajina koira on niin poikasmaisnen, ikuinen lapsi, että pikkupentuvaihetta ei jaksa kauempaa. En minä ainakaan.
Pikkuhiljaa aikuistuminen voi siis alkaa.
Pennut on ihania piste. Mutta "oikea" koiraihminen odottaa että koira aikuistuu, tulee järkiinsä ja paljastaa todellisen luonteensa. Että liiat pentumaisuuden karsiutuu pois.
Eläinlajina koira on niin poikasmaisnen, ikuinen lapsi, että pikkupentuvaihetta ei jaksa kauempaa. En minä ainakaan.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Husky-rescue
Olin taas tänään vaipua epätoivon valtaan - hävettää tunnustaa mutta meidän koirat vetää remmissä - ja paljon. Meillä oli vieraita ja käytiin aamupäivä lenkillä raikkaassa syysilmassa. Olisi ollut rentouttavaa ja mukavaa mutta... molemmat vetää kuin hullut alkulenkistä. Kahta kauheampaa se on jos on vieraita ihmisiä mukana lenkillä. Ihan kierroksilla tyypit, ja minä hermona.
Nacho yleensä rauhottuu lenkin loppua kohden mutta Salsa jatkaa hihna piukalla. Pysähdystekniikka ei toimi, Nacho ei tajua siitä mitään ja Salsa osaa kyllä löysätä remmin mutta ampaisee heti kehun tai namin satuaan takaisin "husky-asentoon".
Nykimiset, kieltämiset, namitukset ei toimi, kaikkea on kokeiltu. Nacholla oli hyvät vedonesto valjaat mutta niisskin se veti sen verran että ne hankasi kainaloiden ihon rikki. Myös kuonopantaa on kokeiltu Nacholle, Salsa on siihen mielestäni vielä liian nuori. Laitoin myös SBACK-foorumille tästä koska kaipaan vertaistukea - koirattomilta ihmisiltä ei kertakaikkiaan voi odottaa mitään supporttia tähän aiheeseen. Yksikin heitti että "eikö niitä voi jotenkin kouluttaa?"
Joskus heitän molemmille hyvät valjaat päälle, kytken ne samaan remmiin ja pitkän liinan päähän ja sanon että antaa palaa - kutsun sitä Husky-rescue -tyyliksi.
Mietityttää nykyään enemmänkin tuo hihnavetämisen perimmäinen syy. Että mistä hihnassa vetämisessä on oikein kyse. Jos ymmärätisin oikein hyvin miten koira sen näkee voisin varmaan ratkaista ongelman. Meillähän molemmat kulkee paljonkin vapaana eikä koskaan karkaa tai mene edes kovin kauan. Vai onko se nimenomaan se ongelman ydin, että ne pyrkii pois remmstä kun usein josaain vaiheessa lenkkiä myös vapaus koittaa. Ja miksi jotkut koirat vetää ja toiset ei. Ja miksi minulle ei koskaan osu ne vetämättömät?
Nacho yleensä rauhottuu lenkin loppua kohden mutta Salsa jatkaa hihna piukalla. Pysähdystekniikka ei toimi, Nacho ei tajua siitä mitään ja Salsa osaa kyllä löysätä remmin mutta ampaisee heti kehun tai namin satuaan takaisin "husky-asentoon".
Nykimiset, kieltämiset, namitukset ei toimi, kaikkea on kokeiltu. Nacholla oli hyvät vedonesto valjaat mutta niisskin se veti sen verran että ne hankasi kainaloiden ihon rikki. Myös kuonopantaa on kokeiltu Nacholle, Salsa on siihen mielestäni vielä liian nuori. Laitoin myös SBACK-foorumille tästä koska kaipaan vertaistukea - koirattomilta ihmisiltä ei kertakaikkiaan voi odottaa mitään supporttia tähän aiheeseen. Yksikin heitti että "eikö niitä voi jotenkin kouluttaa?"
Joskus heitän molemmille hyvät valjaat päälle, kytken ne samaan remmiin ja pitkän liinan päähän ja sanon että antaa palaa - kutsun sitä Husky-rescue -tyyliksi.
Mietityttää nykyään enemmänkin tuo hihnavetämisen perimmäinen syy. Että mistä hihnassa vetämisessä on oikein kyse. Jos ymmärätisin oikein hyvin miten koira sen näkee voisin varmaan ratkaista ongelman. Meillähän molemmat kulkee paljonkin vapaana eikä koskaan karkaa tai mene edes kovin kauan. Vai onko se nimenomaan se ongelman ydin, että ne pyrkii pois remmstä kun usein josaain vaiheessa lenkkiä myös vapaus koittaa. Ja miksi jotkut koirat vetää ja toiset ei. Ja miksi minulle ei koskaan osu ne vetämättömät?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)