Lauantaina käytiin kääntymässä Salsan kanssa Tuuloksen ryhmiksessä. Jeejee, rakasta näyttelyitä. Varsinkin kun saan esittää koiran ihan itse. Ja koirani todella tykkää kun on kauhea kaaos ja paljon koiria samassa paikassa. Ihanaa! Nooot.
Mentiin reippaina tyttöinä kuitenkin kun kerran ilkeä kasvattaja oli meidät ilmottanut. Harhailin näyttelypaikalla, kauppakeskuksen parkkihallissa, etsivän näköisenä niin kauan että pari bortsuihmistä tuli kertomaan missä kehä on. Onneksi paikalla oli myös asiallinen myyntikoju jostaa saatiin Salsalle vihdoinkin asiallinen näyttelypanta ja remmi.
Kehässä ja sen ulkopuolella Salsa käyttäytyi aika mallikaasti, ei rähinöitä. Minäkin selvisin esittämisestä hengissä. Viimeksi olen esittänyt bortsua vuonna 95 kun käytiin Rickyn kanssa sen ainoan kerran näyttelyssä. Jos mahdollista se vihasi näyttelyitä vielä enemmän. Nacho olen ehkä esittänyt kerran tai kaksi. Pientä haastetta siinäkin, saada se ravaamaan hetki vetämättä ja seisomaan paikallaan useita sekunteja pidempään. Salsa on superhelppo esitettävä. Ja tietty nätti kun mikä ;).
Saatiin ERI ja SA, narttukehästä 4. ja se penteleen varaserti jonka voi käyttää vaikka sytykkeenä. Pah.
Tuomari Astrid Lundava antoi kivan arvostelun ja oli muutenkin miellyttävä.
" Hyvän tyyppinen, hyvä koko (!) ja mittasuhteet. Kaunis pää ja elegantti kaula. Hyvä selkälinja tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Hyvät sivuliikkeet."
Se siitä. Salsa rakastui aivan palavasti nuoreen bortsu-urokseen. Neidillä on hyvä maku koska samainen uros pärjäsi oikein kivasti kokonaistuloksissa. Nacho ei kuitenkaan päässyt suurempaan suosioon palattuaan äsken kotiin. Niin kai se juoksu alkaa olla jo ohi. Tai sitten Salsa on vähän valikoivampi sulhastensa suhteen.
Tänään sunnuntaina sitten kaivettiin TOKO naftaliinista. Onhan meillä hallivuorokin talvelle varattuna niin pitäähän sitä jotain tavoitetta olla. Todellinen Voivottelu alkaa änyyteenyt.
Tehtiin ruutua ja tunnaria. Eipä niistä muuta kun ovat täydellisen rikki ja kesken. Ja Sirkeltä saatiin hyviä vinkkejä.
Treenien päälle vedettiin kevyt 7,5 kävelylenkki ihanassa syyssäässä. Me vaan naatiskeltiin.
Nyt tuntuis väsyttävän, ehkä pienet raitisilmaöverit.
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
lauantai 5. lokakuuta 2013
Agiliito-oravia ja muita elukoita
First things first. Ollaan kisattu. Aksassa. Nachon kanssa. Ja saatu eka nolla.
Monta vuotta ehdin jo ajatella että siihen pisteeseen ei koskaan päästä, mutta onnistuttiinpas edes kerran ja kaikki tästä eteenpäin on pelkkää plussaa. Monet eivät ehkä hehkuttaisi yhtä ykkösten nollaa näin paljon mutta meille se vaan on iso asia. Uuden tavoitteen olen tietty asettanut mutta en tiedä viitsiikö sitä sanoa ääneen.
Mitään universumin nopeinpa tai sulavinta meidän meno ei koskaan tule olemaan mutta minä olen tyytyväinen kun Nacho pysyy mukana koko radan.
Viikonlopulle 14.-15.9. tehtiin neljä startttia per koira.
Ensin Orimattilassa:Nacholle 15 ekalta radalta ja toiselta hylly. Ekalla radalla tuli niitä tuttuja eksistentiaalisia tuumaustaukoja. Virittelyt olemattomat, etenkin toiselle radalle, jossa staffi pääsi vielä ärähtämään Nacholle just ennen lähtöä. Nacho meni aivan kipsiin ja minun olisi pitänyt ottaa se heti pois eikä lähteä suorittamaan rataa ylipäätään.
Salsa teki hienot radat sijoittuen palkintopallille molemmissa. Toiselta radalta nolla voitto, eka luva ja kassillinen leluja ja nameja (myös ihmisille - josta plussaa järjestejille).
Näitä ratoja ei ehditty kuvaamaan.
Sunnuntaina oltiin Pihtiputaalla ja sehän meille sopi.
Nacholle palkintopallisija molemmilta radoilta, ja se ihana, vapauttava, motivoiva ja kaikkia ylisanoja - nolla. Mitä tapahtui? Paikka sopi meille, kentän ymärillä oli paljon tilaa, virittelyt sai tehdä omassa rauhassa eikä katsojat olleet liian lähellä. Aurinko paistoi, mukavan kova hiekka kenttä. Tuomari oli rauhallinen kunnioitusta herättävä iso mies. Nacho on valitettvan herkkä näille ulkoisille tekijöille. Oli miten oli - me tehtiin se. Niin monta kertaa ollaan agility jo lopetettu, aloittaaksemme taas puolen vuoden päästä uudestaan. Ne lukemattomat kerrat kun olen kantanut kirkuvan koiran pois radalta, maanitellut sitä tulemaan kun se on ensin käynyt haukkumassa kouluttajan ja pissinyt putken suulle. Kaikki hermoja raastavat treenit joissa yhteistyö ei kerta kaikkiaan ole vaan pelannut. Tämä oli työvoitto. Ja maistuu siitä syystä erityisen makealta.
Salsa teki myös Pihtiputaalla hienoa työtä. Sen verran intoa piukassa että startti ei ekalla radalla ollut ihan täydellinen mutta nolla voitto kuitenkin aika kivalla aika marginaallilla. Toiselle radalle tuli harmittava ohjausvirhe kun putkijarrutus ei onnistunut ja se meni sitten hyllyksi.
Videontynkää löytyy Fredden treeniblogista : http://wideagility.blogspot.fi/
Näiden huikein suoritusten jälkeen me heittäydyttiin ihan lomalle. Ajoimme Pihtiputaalta vielä tsiljoona kilometriä aina Kuusamoon asti. Matkalla pysähdyttiin Kajaanissa ja ennen Kuusamoa käytiin suurpetokeskuksessa karhuja ihmettelemässä. Kuusamon vuokramökiltä tehtiin vähän patikkalenkkiä vaaroille, ja heräsin pieni idea että joskus lähtisi poidemmällekin vaellukselle. Koirien kanssa tietty. Tuntuu jotenkin hassulta että lähtisi moneksi päiväksi kävelemään eikä ottaisi koiraa mukaan. Yhden täyden lepopäivän koirat pitivät loman aikana kun me käytiin Ranuan eläinpuistossa. Olihan matkan teemana kaikenlaiset elukkaaktiviteetit. Teeman mukaisesti loma lopetettiin maastoratsastusviikonlopulla Ikaalisten kupeessa Luomajärven hevoskievarissa.
Suosittelen, ihan mahtava paikka ja hevoset tosi laadukkaat ja kevyesti ratsastettavat. Muutenkin loma oli suksee, saatiin olla koko perhe yhdessä ja koirat otettiin joka paikassa hyvin vastaan.
Monta vuotta ehdin jo ajatella että siihen pisteeseen ei koskaan päästä, mutta onnistuttiinpas edes kerran ja kaikki tästä eteenpäin on pelkkää plussaa. Monet eivät ehkä hehkuttaisi yhtä ykkösten nollaa näin paljon mutta meille se vaan on iso asia. Uuden tavoitteen olen tietty asettanut mutta en tiedä viitsiikö sitä sanoa ääneen.
Mitään universumin nopeinpa tai sulavinta meidän meno ei koskaan tule olemaan mutta minä olen tyytyväinen kun Nacho pysyy mukana koko radan.
Viikonlopulle 14.-15.9. tehtiin neljä startttia per koira.
Ensin Orimattilassa:Nacholle 15 ekalta radalta ja toiselta hylly. Ekalla radalla tuli niitä tuttuja eksistentiaalisia tuumaustaukoja. Virittelyt olemattomat, etenkin toiselle radalle, jossa staffi pääsi vielä ärähtämään Nacholle just ennen lähtöä. Nacho meni aivan kipsiin ja minun olisi pitänyt ottaa se heti pois eikä lähteä suorittamaan rataa ylipäätään.
Salsa teki hienot radat sijoittuen palkintopallille molemmissa. Toiselta radalta nolla voitto, eka luva ja kassillinen leluja ja nameja (myös ihmisille - josta plussaa järjestejille).
Näitä ratoja ei ehditty kuvaamaan.
Sunnuntaina oltiin Pihtiputaalla ja sehän meille sopi.
Nacholle palkintopallisija molemmilta radoilta, ja se ihana, vapauttava, motivoiva ja kaikkia ylisanoja - nolla. Mitä tapahtui? Paikka sopi meille, kentän ymärillä oli paljon tilaa, virittelyt sai tehdä omassa rauhassa eikä katsojat olleet liian lähellä. Aurinko paistoi, mukavan kova hiekka kenttä. Tuomari oli rauhallinen kunnioitusta herättävä iso mies. Nacho on valitettvan herkkä näille ulkoisille tekijöille. Oli miten oli - me tehtiin se. Niin monta kertaa ollaan agility jo lopetettu, aloittaaksemme taas puolen vuoden päästä uudestaan. Ne lukemattomat kerrat kun olen kantanut kirkuvan koiran pois radalta, maanitellut sitä tulemaan kun se on ensin käynyt haukkumassa kouluttajan ja pissinyt putken suulle. Kaikki hermoja raastavat treenit joissa yhteistyö ei kerta kaikkiaan ole vaan pelannut. Tämä oli työvoitto. Ja maistuu siitä syystä erityisen makealta.
Salsa teki myös Pihtiputaalla hienoa työtä. Sen verran intoa piukassa että startti ei ekalla radalla ollut ihan täydellinen mutta nolla voitto kuitenkin aika kivalla aika marginaallilla. Toiselle radalle tuli harmittava ohjausvirhe kun putkijarrutus ei onnistunut ja se meni sitten hyllyksi.
Videontynkää löytyy Fredden treeniblogista : http://wideagility.blogspot.fi/
Näiden huikein suoritusten jälkeen me heittäydyttiin ihan lomalle. Ajoimme Pihtiputaalta vielä tsiljoona kilometriä aina Kuusamoon asti. Matkalla pysähdyttiin Kajaanissa ja ennen Kuusamoa käytiin suurpetokeskuksessa karhuja ihmettelemässä. Kuusamon vuokramökiltä tehtiin vähän patikkalenkkiä vaaroille, ja heräsin pieni idea että joskus lähtisi poidemmällekin vaellukselle. Koirien kanssa tietty. Tuntuu jotenkin hassulta että lähtisi moneksi päiväksi kävelemään eikä ottaisi koiraa mukaan. Yhden täyden lepopäivän koirat pitivät loman aikana kun me käytiin Ranuan eläinpuistossa. Olihan matkan teemana kaikenlaiset elukkaaktiviteetit. Teeman mukaisesti loma lopetettiin maastoratsastusviikonlopulla Ikaalisten kupeessa Luomajärven hevoskievarissa.
Suosittelen, ihan mahtava paikka ja hevoset tosi laadukkaat ja kevyesti ratsastettavat. Muutenkin loma oli suksee, saatiin olla koko perhe yhdessä ja koirat otettiin joka paikassa hyvin vastaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)