Monta vuotta ehdin jo ajatella että siihen pisteeseen ei koskaan päästä, mutta onnistuttiinpas edes kerran ja kaikki tästä eteenpäin on pelkkää plussaa. Monet eivät ehkä hehkuttaisi yhtä ykkösten nollaa näin paljon mutta meille se vaan on iso asia. Uuden tavoitteen olen tietty asettanut mutta en tiedä viitsiikö sitä sanoa ääneen.
Mitään universumin nopeinpa tai sulavinta meidän meno ei koskaan tule olemaan mutta minä olen tyytyväinen kun Nacho pysyy mukana koko radan.
Viikonlopulle 14.-15.9. tehtiin neljä startttia per koira.
Ensin Orimattilassa:Nacholle 15 ekalta radalta ja toiselta hylly. Ekalla radalla tuli niitä tuttuja eksistentiaalisia tuumaustaukoja. Virittelyt olemattomat, etenkin toiselle radalle, jossa staffi pääsi vielä ärähtämään Nacholle just ennen lähtöä. Nacho meni aivan kipsiin ja minun olisi pitänyt ottaa se heti pois eikä lähteä suorittamaan rataa ylipäätään.
Salsa teki hienot radat sijoittuen palkintopallille molemmissa. Toiselta radalta nolla voitto, eka luva ja kassillinen leluja ja nameja (myös ihmisille - josta plussaa järjestejille).
Näitä ratoja ei ehditty kuvaamaan.
Sunnuntaina oltiin Pihtiputaalla ja sehän meille sopi.
Nacholle palkintopallisija molemmilta radoilta, ja se ihana, vapauttava, motivoiva ja kaikkia ylisanoja - nolla. Mitä tapahtui? Paikka sopi meille, kentän ymärillä oli paljon tilaa, virittelyt sai tehdä omassa rauhassa eikä katsojat olleet liian lähellä. Aurinko paistoi, mukavan kova hiekka kenttä. Tuomari oli rauhallinen kunnioitusta herättävä iso mies. Nacho on valitettvan herkkä näille ulkoisille tekijöille. Oli miten oli - me tehtiin se. Niin monta kertaa ollaan agility jo lopetettu, aloittaaksemme taas puolen vuoden päästä uudestaan. Ne lukemattomat kerrat kun olen kantanut kirkuvan koiran pois radalta, maanitellut sitä tulemaan kun se on ensin käynyt haukkumassa kouluttajan ja pissinyt putken suulle. Kaikki hermoja raastavat treenit joissa yhteistyö ei kerta kaikkiaan ole vaan pelannut. Tämä oli työvoitto. Ja maistuu siitä syystä erityisen makealta.
Salsa teki myös Pihtiputaalla hienoa työtä. Sen verran intoa piukassa että startti ei ekalla radalla ollut ihan täydellinen mutta nolla voitto kuitenkin aika kivalla aika marginaallilla. Toiselle radalle tuli harmittava ohjausvirhe kun putkijarrutus ei onnistunut ja se meni sitten hyllyksi.
Videontynkää löytyy Fredden treeniblogista : http://wideagility.blogspot.fi/
Näiden huikein suoritusten jälkeen me heittäydyttiin ihan lomalle. Ajoimme Pihtiputaalta vielä tsiljoona kilometriä aina Kuusamoon asti. Matkalla pysähdyttiin Kajaanissa ja ennen Kuusamoa käytiin suurpetokeskuksessa karhuja ihmettelemässä. Kuusamon vuokramökiltä tehtiin vähän patikkalenkkiä vaaroille, ja heräsin pieni idea että joskus lähtisi poidemmällekin vaellukselle. Koirien kanssa tietty. Tuntuu jotenkin hassulta että lähtisi moneksi päiväksi kävelemään eikä ottaisi koiraa mukaan. Yhden täyden lepopäivän koirat pitivät loman aikana kun me käytiin Ranuan eläinpuistossa. Olihan matkan teemana kaikenlaiset elukkaaktiviteetit. Teeman mukaisesti loma lopetettiin maastoratsastusviikonlopulla Ikaalisten kupeessa Luomajärven hevoskievarissa.
Suosittelen, ihan mahtava paikka ja hevoset tosi laadukkaat ja kevyesti ratsastettavat. Muutenkin loma oli suksee, saatiin olla koko perhe yhdessä ja koirat otettiin joka paikassa hyvin vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti