Elokuu oli aktiivinen treenikuukausi, kaikkea en jaksa edes muistaa.
Aloitetaan viimeisimmistä.
Eilen tehtiin hakua, neljä pistoa joista kolmas oli tyhjä, eka tahallinen tyhjä ikinä! Pisto oli nätein kaikista neljästä ja innolla lähti vielä viimeiselle. Muuten meillä on nyt ongelmana vähän takaviistot pistot. Olisiko syynä se etten ole tehnyt etukulmia ja koira tietää että tallatulla alueella on takana vielä aluetta jota ei ole tarkistettu - aluehan kuitenkin haisee??? Motivaatio on nyt kova, Salsa ihan vinkuu ja vetää radalla, jos on kiinni, enimmäkseen on kuitenkin saanut olla vapaana kun niin kiltisti kuitenkin tulee lähetykseen. Hallintaa en ole tehnyt vielä kovinkaan paljon. Nacho pääsi eilen tallaamaan, ja sehän oli tietty kivaa. Olispa joskus hauska kokeilla jotakin metsälajia Nachon kanssa. No, ehkä se olisi niin hauskaa että itku tulis. Sen keskittyminen on niin...
Aasinsiltana tämä viikonlopun agipäivään. Ohjelmassa tekniikkatreeniä ja kouluttajana Nina Frantsi. Myönnän että pääsi muutama sisäinen ärräpää kun kuulin että päivän ohjelma on tekniikkaa muutamalla hypyllä ja yhdellä putkella. Nachon kanssa tekniikoiden junnaaminen on ollut todella hankalaa koska sillä menee mielenkiinto ja/tai palaa käpy. No, toisin kävi. Toki muutamia eksistentiaalisia tuumaustaukoja nähtiin eikä koira voikkaan osata jaakotusta jos sitä ei ole koskaan opetettu mutta yllättävän hyvin pikkuinen jaksoi. Kentällä oli mukavasti häiriötä joten saatiin siihenkin puoleen treeniä. Nina teki hyviä huomioita koiran palkkaamisesta. Olen jotenkin ehdollistunut kuvioon jossa palkkaan koiran aina vaan radan päätteeksi kun itse onnistun. Lääkkeeksi Nina ehdotti ohjaaja tai avustaja sanoo milloin palkataan etten itsekään tiedä milloin lelu lentää. Namit voisi jättää pois samalla ajatuksella että mikä toimii parjhaiten ja millä nostatetaan niin sillä myös palkataan. Irrottamista pitää harjoitella. Ei taas mitään mitä en olisi tiennyt periaatteessa itsekin mutta aina välillä tarvitsee jonkun ulkopuolisen sanomaan itsestäänselvyydet.
Salsa teki hyvää työtä, sille toimii melkein mitkä vaan ohjauskuviot kunhan opjaaja on looginen ja rauhallinen. Rimojen tiputteluun Nina teki hyviä huomioita: koira pitää saada kauemmaksi siivekkeestä, monesti se törmää siivekkeeseen -ei rimaan. Lääkkeeksi pituuden kepi siivekkeiden viereen ja palkka kauemmaksi siivekkeestä. Palkkaamista pitää vahvistaa saalispalkalla. Vaikka Salsa tottis ja haku treeneissä on tosi "patukkahakuinen" menee juokseminen senkin edelle, eli agilityssä paras palkka näyttäisi olevan ohjaajan kanssa juokseminen. Tehtiin vähän eläinkokeita ja Salsa ei niinkään jahtaa ohjaajaa, niin että kävisi kiinni, mutta haluaa kyllä olla nopeampi kuin ohjaaja.
Ja sitten se meidän agikisauran loistokas aloitus! Noooot. Aloitetaan sillä että toinen ohjaaja ei voinut kisata, joten vaihtoehtona oli että minä kisaan molemmilla tai Salsa ei kisaa ollenkaan. Lauantaina viisi starttia (kuusi oli alkuperäinen suunnitelma), sunnuntaina kaksi (neljään oli ilmottauduttu).
Nachon kanssa hylytettiin kaikki radat, milloin mitäkin - yllättävä ratahenkilö yllättävässä paikassa (Nachon mielestä) ja kielto - kolmesta kiellosta nolla, tai en ohjannut rengasta enkä tajunnut ottaa sitä uusiksi vaikka hyvin olisin ehtinyt. Mukaan mahtui ihan hyviä pätkiä lauantain kolmeen starttiin joten siihen olen sinänsä tyytyväinen.
Sunnuntaina oltiin Purinalla. Kääk, mikä pohja. Kääk, mikä akustiikka. Koira hermostunut, minä vielä enemmän, olematon virittely. Startissa ei lähde mihinkään, eiku lähtee kietään ekan esteen, kiertään tokan, harhailee, okei peli menetetty - ajattelin että saanko sen vielä yhteen putkeen ettei jää paha mieli, joo menee putkeen ja sitten seuraavan putken kylkeen pissille! Kääk. Käy haukkumassa ratahenkilön. Koppaan koiran syliin, se murisee minulle. Vitutus maksimus ja ulos radalta. Juuri tätä olin pelännyt!!! Yritän leikittää Nachoa vielä hallissa mutta olen niin hermostunut että eihän siitä mitään tule. Vien koiran autoon itkua nieleskellen. Ja sitten kauheella paniikilla toista koiraa lämppäämään ja siitä toisen radan tutustumiseen. Toinen rata on ulkona joten ajattelen että tässä meille hyvä tilaisuus saada edes kohtuullinen suoritus ja parempi mieli. Kepo ottaa koiran autosta ja sen ontuu, tai on melkein täysin kolmijalkainen. Voi paska - tai huhu helpotus - kamalalle käytökselle löytyi syy. Perun koiran osallistumisen toiselle radalle.
Entäs Salsa sitten. Lauantain kaksi rataa meni ihan ok, ottaen huomioon etten ole ko. koiraa ohjannut tai treenannut aksassa sitten viime kesän. Agiradalla tuli 15 kolmesta rimatiputuksesta, en tiennyt miten paljon Salsaa pitää tukea kääntyvissä hypyissä. Tällä radalla oli pöytä! Salsa teki sen hienosti - vaikkei sitä vissiin ole treenattu koskaan? Nacho ylitti ratalinjan, eikai sinne nyt suorinta tietä voi mennä. Hyppäriltä HYL heti ekalta esteeltä, otin aloituksen liian kaukaa ja käsi matalalla joten koira alitti ekan esteen. Näitä pitää treenata. Hienot keppeillemenot ja kontaktit.
Summasummarum aksakisat - rankka urakka. Nacho on jo tervehtynyt pienestä revähdyksestä mutta ei ole enää ihan nuori koira joten kolme starttia päivässä lämmittelyineen on liikaa. Salsa osaa, nyt vaan lisää estevarmuutta hypyillä. Väistämättä tulee mieleen, vaikka Nacho minun rakas mussukka kaikkine erikoisuuksineen onkin, että treenaaminen koiran kanssa jonka hermorakenne olisi hieman parempi ja työskentelymotivaatio hieman korkeampi, saattaisi olla hieman palkitsevampaa. Toisaalta, paras opetus minulle itselle koiran kouluttajana ja ohjaajana on nyt katsoa miten hyväksi ja häiriön kestäväksi Nachon saa sen eliniän/kisauran aikana. (Ura se on lyhytkin ura!) Jossittelu ei auta mutta koiraksi jota agilityn alkeiskurssilla heiteltiin kolinapurkilla heti kun keskittyminen vähänkin herpaantui, Nacho toimii aika hyvin.
Lisäksi ollaan tehty Salsan kanssa tottista, mikä menee aina vaan paremmin, kunhan minä muista olla iloinen ja energinen. Nyt uskallan pikkuhiljaa puuttua edistämiseen seuraamisessa ja siihenkin löytyi lääke. Palkkaan koiran aina peruuttamalla pari askelta, eli koira hakeutuu minun eteen koska siitä palkan saa varmimmin. Nyt ollaan siis tehty palkaa tippuu kainalosta treeniä. Yllättävää miten vaikeaa on kävellä samaa tahtia eteen samalla kun tiputtaa lelun ja sanoo JES. Mutta olen vielä kehityskelpoinen. Projekti-TUNNARI on taas työn alla. Mut ei tajuu!!! AARRRGGHHH. Välillä nätisti nuuskitaan ja sitten taas mopo karkaa ja arvotaan ensimmäinen tikku! Miksi!!! Maksan 50 euroa sille joka kouluttaa mun koiralle varman tunnarin. Tai vaikka sata! Tämä vähän vesittää uskottavuuttani tänään alkavan pentukurssin vetäjänä... Mielenkiinnolla odottelen minkälaisia palleroita ja omistajia sieltä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti