Raportti

Lupailin leiriraporttia, lähinnä itselleni siis muistiinpanoiksi. Vaihdoin siis viime hetkellä agi-ryhmään kun toko tuntuu takkuavan paikoillaan. Kouluttajana Ville Liukka. Mitä opittiin? Minä opin paljon ohjauksen loogisuudesta, ja oikeista ohjausvalinnoista. Sain palautetta nopeudesta tai siis lähinnä hitaudesta. No, tällä urheilutaustalla mitä voi odottaa. Mikä tärkeintä, sain ihan uutta näkökulmaa maxi-koiran ohjaamiseen, olen junnannut niissä vanhoissa Nachon alkeiskurssiajoilla opituissa jutuissa. Salsa haukkuu mennessään, jatkuvasti. Alkoi myös kentän laidalla kuumumaan enemmän kuin omissa treeneissä, varsinkin kun osaavammat koirat teki. Odottaessa haukkumiseen aion olla tiukkana mutta harjoitellessa haukkumisen annan olla. Jos haukkuminen haittaa menoa siihen täytyy puuttua, näin neuvoi kouluttaja. Ehkä se vähän haittaakin mutta uskon että osa siitä johtuu ohjaajan osaamattomuudesta ja hitaudesta. Salsa käskee ohjaajaa näyttämään että mitä nyt, mikä este seuraavaksi. Kiinnostuin leiri aikana myös ihan eri tavalla treenien suunnittelusta ja suoritusten analysoinnista. Ja myös nopeudesta ja ihanneajoista. Josko sittenkin joskus jollakin koiralla kisaamaan? No en kyllä myönnä että ajatus olisi käynyt mielen vieressä.

Kaksi päivää putkeen aksaa oli aika rankka setti. Mutta ei ollut helppoa sunnuntaina hakumettälläkään. ( Leirillä oli paljon porukkaa ympäri Suomea ja kamalasti kaikki hauskoja murteita, kaikenlaiset ihanat suomenkielen murresanat ja ilmaukset soivat päässä kauniina musiikkina vielä monta päivää leirin jälkeen. On se vaan mahtava kieli!) Keli metsässä oli tukalan kuuma, hyttysiä enemmän kun etelän-tyttö sietää, ja kun aurinko iltapäivällä tuli esiin tulivat myös paarmat. Ensimmäiselle koiralle olin kolmella piilolla liikkuvana maalimiehenä. Aika haasteellinen homma kun koira oli jo voi-tasoa ja meikäläinen vielä tämmönen möllimaalinais. En löytänyt piiloja, häviin namipurkit (onneksi oli omat natural menut taskussa) ja viimeisellä piilolla oli 20 metriä liian syvällä. Koira teki tosin virheetöntä työtä. Salsan oma treeni meni kivasti. Minä jo ehdin tuttuun tapaani ajatella koko homman valmiiksi negatiivisesti ja veikkasin että Salsa menee nenä kiinni metsään kattelemaan. Oltiin ihan niikun lenkillä vaan ja minä ikäänkuin kävelin piston. Koira löysi maalimiehen ennen minua - se kai vähän oli tarkoituskin. Myös kaksi seuraavaa löytyi kohtuu hyvin. Treenistä jäi hyvä mieli ja kipinä hakumetsälle. Leiri oli tosi onnistunut kokonaisuus, jopa leiriolympialaisissa tultiin toisiksi - joukkueemme nimi oli Rassen haaremi, Rasmuksella kun oli huonekavereina pelkkiä tyttöjä. Viime viikonloppuna saimme taas nauttia tämän kyseisen herran seurasta. Olipa mukavaa, vaikka olkapää melkein taisi mennä sijoiltaan - aikamoinen lihaskimppu tämä Salsan velipoika. Tässä sisarukset poseeraa, fotoshoot kesti niin kauan että Salsaa alkoi väsyttää... Tai sitten se oli se kolmen päivän jatkuva riekkuminen joka otti voimille. Rasse on tooosi energinen kaveri.