Featuring Rasse

Rasmus (Briskness Komisario Palmu) on sulostuttanut elämäämme seurallaan viimeiset pari viikkoa. Ja arvatkaa onko ollut kivaa! Aamupainit, juoksentelua ja leikkimistä pihalla, "aamuvaljakko", päivän mittaan vähän nujakointia, luiden syömistä kilpaa, iltapäiväleikit pihalla, kilpa ulvontaa naapurin huskien kanssa, iltavaljakko, vetoleikkejä, palloleikkejä, frisbeen heittelyä, iltapainit... Nacho on lomalla etelämmässä, kaksi suurta persoonaa (machoa) eivät mahdu saman katon alle. Tuolla valjakolla viittaan Rasmuksen melko intensiiviseen remmikäytökseen. Juuri kun ollaan saatu Salsa opetettua kävelemään lähes aina nätisti saa se lisää vettä vetomyllyynsä armaalta veljeltään. Ja minä en moiti omistajaa, pois se minusta koska olen tässä vetämisestä pois opettamisessa epäonnistunut niin monesti. Nacho 6v. painelee edelleen täysillä silloin kun siltä tuntuu, ehkä noin 50% remmilenkeistä. Mutta Nacho painaa 8 kiloa. Rasmus vähän enemmän, onhan hän perinyt Jerry-isän komean ulkomuodon. Metsälenkeillä Rasse on oikea unelma, ei koskaan lähde näköpiiristä, sanoisin ei kymmentä metriä kauemmas. Meidän neiti S kyllä vetelee ihan omalla agendalla, saattaa tehdä monen sadan metrin lenkkejä itsekseen ja palaan sitten ihan kun ei mitään. Ja luoksetulonkin kanssa on joskus vähän niin ja näin. Ainakin jos ei ole palkka näkyvillä. Treenattukin ollaan, normiaksat, vähän hakua ja tokoilut. Otin Rassen mukaan hallille kuningasajatuksella lisätä Salsan motivaatiota kun näkee minun treenaavan (=leikkivän) toisen koiran kanssa. Ja mitä vielä. Ei minkäänlaista vaikutusta. Neiti katseli rauhallisesti ja pani pitkäkseen. Motivaatiota löytyy kun on palkkaa. Piste. Nameja (ihan mitä vaan, en ole palkkautumisessa huomannut MITÄÄN eroa ruokaraksujen ja nakkien välillä) tai kunnon riehumista ja lelun tappoa. Tokossa ollaan tahkottu ruudun alkeita, tunnaria ja luoksetulon pysäytystä. Kaukot on ihan jäässä, istu-seiso ei vaan onnaa. Ohjattuun noutoon tarttee hakea neuvot Ninan lauantain treeneistä. En yhtään keksi miten sen kanssa pitäisi aloittaa. Mutta enimmäkseen ollaan siis vaan leikitty viime viikot. Rasmus on niin leikkisä hauska kaveri. Koko ajan pitäisi jotain puuhastella. Kotitöissä se on koko ajan siinä kyljessä kiinni että - mitä tehdään!? Saattaa tietysti johtua myös "koti-ikävästä". Mutta kyllä pojat tahtoo olla vähän enemmän sellasia touhottajia. Keskittymiskyky ei ehkä parasta A-luokkaa mutta se kompensoidaan vauhdilla ja huumorilla. Ihana Rasmus!