Epistä!

Käytiin koko porukalla ekoissa agilitykisoissa EVER joku viikko sitten! Joo joo, ne oli epikset ja oikeille kisaajille vaan maksulliset treenit mutta meitä kyllä jännitti. Rata oli helpohko, myönnettäköön, ei mitään kommervenkkeja eikä keppejä, keinua tai rengasta. Jotka me muuten osataan, toim. huom. Nachon radat meni ihan ok. Ekassa lähdössä sekoiltiin niin etten kuullut tuomarin vihellystä kun yritin saada Nachon rauhoittumaan. Radalla tuli joku virhe mutta melkein koko ajan koira oli mukana, olin tyytyväinen. Toinen starttti sujui paremmin, aikaa hidasti yksi keskittymisen herpaantuminen mutta nollaratana silti pysyi. Etenemä 3,11, (ihanne 2,5) 7,5 alle ihanne ajan ja seitsemäs. Mutta siis HUOM HUOM medi-luokassa kaikenmaailman lagottojen ja pitkäkoipisten shelttien kanssa. Että ei paha ollenkaan. Meluisa halli jänskätti Nachoa tosi paljon, kävi hirrrrweillä kierroksilla. Ja kun se pääsee siihen modeen ei sitä rauhoita mikään. Salsan startit meni vähän höpsöttelyksi, neiti valitsi itse kivoimmat esteet ja lähti pikkusen lapasesta. Toisen startin ohjaaja keskeytti kun hommasta ei vaan oikein tullut mitään. Seuraavat treenit oli sitten viimeiset ennen juoksua ja meno oli samanlaista, hauhau ja hophop sinne tänne. Pistetään juoksun piikkiin. Mutta noin kokonaisuutena jäi tosi kiva fiilis ja virallisiin mennään varmasti jo ensi keväänä. Molempien kanssa. (Noin - nyt kun se on kaikelle kansalle kuulutettu ei voi enää perua :).) Salsa oli muutenkin taas tosi herkkiksenä juoksun takia. Mitään ei huvittanut tehdä treeneissä kunnolla mutta jos tuhmailusta torui Salsa otti sen aivan kamalan raskaasti. No, totuuden nimissä toko treenailut meni ihan siedettävästi mutta perfektionistin rima on korkealla. Tämän viikon tiistaina Salsa lähti sitten evakkoon kun kaikilla alkoi mennä hermo. Tällä kertaa näin päin koska Nacho menee maanantaina leikkaukseen. Kasvain otetaan nyt kunnolla pois ja toivottavasti koira toipuu kokonaan ja tästä kurjuudesta päästään lopullisesti. Leikkaus on aika iso niin että kyllä hermostuttaa ja jännittää miten siitä selvitään. Onneksi Nacho on teräskunnossa, se tuli taas todistetuksi tänään kun se ampaisi sekunninmurto-osassa naapurinpihalle ihanan Stella-tyttösen kanssa leikkimään. Miten se voikin olla niin nopee, ei tartte kun silmänsä hetkeksi kääntää.