Remontti

Nyt tulee vähän OT-juttua, ei liity koiriin kuin epäsuorasti.

Tänään alkaa KUNTOREMONTTI: http://niinuagilitysport.fi/kuntoremontti/

Olen vuoden löhöilyn jälkeen aika kurjassa kunnossa, kestävyys, lihasmassa - kaikki gone. Jäljellä vain  - no... massa. Ilmoittauduin sitten Niinu agility Sportin kuntoremonttiin tavoitteena saada itseni taas siedettävään kuntoon ja ohjatulla treenillä se onnistuu parhaiten. Toinen tavoite on sitten tulla paremmaksi aksaohjaajaksi - olenhan sietämättömän hidas. Vaikka teen monia asioita nopeasti, juokseminen ei koskaan ole ollut mun juttu.

Vajaa pari vuotta sitten aloin pikkuisen lenkkeilemään ja pääsinkin siinä ihan hyvään vauhtiin ennen raskautta.  Sitten voin ensin niin huonosti ja sitten niin paksusti etten pystynyt enää juoksemaan. Nopea en koskaan ole ollut. Ja vaikka järjenjuoksussa ei ole mitään todistettua vikaa on minulla käsittämättömän huono koordinaatio. En osaa vasenta ja oikeaa eikä minun ole helppo tehdä edes valsseja saati sitten japanilais-saksalaisia-persjättö-päällejuoksuja. Eli jos joskus meinaan ohjata mustavalkoista agikiituria asialle on pakko tehdä jotain.

Viime vuoden maaliskuun jälkeen en ole juurikaan tehnyt muuta treeniä kuin kävelyä. Tänään kävin ekaa kertaa pienellä lenkillä niin että lapsukainen oli rintarepussa. Lenkkikaveriksi valikoitui Rumba koska sitä ei vielä vaunulenkille uskalla mukaan ottaa. Autojen jahtaaminen on hieman vähentynyt edelleen, lähinnä se tuijottaa niitä. Kummallista kyllä jos astumme vain kaksi metriä tieltä sivuun Rumba ei katsokaan autoihin. Vapaana ollessaan se ei myöskään kiinnitä niihin huomiota. Kun Rumba on yksin lenkillä, tai siis kun Salsa ja Nacho eivät ole mukana, se kävelee suht nätisti. Mutta kun kaikki kolme on niin voi kiesus, sitä vetämisen määrää. en ole jaksanut olla sen kanssa kovinkaan tarkka, kyllä se siitä rauhottuu iän myötä, niin kävi emälleenkin. Mutta mukavammat valjaat on ostettava, se aiheuttaa itselleen pian vammoja tempoillessaan. Hölmö pentu!

Tänään on siis kuntorempan ekat treenit, salilla. Olen aina tykännyt salitreenistä enemmän kuin kestävyydestä mutta nyt pelkään etten jaksa edes viiden kilon painoa nostaa. Ai niin, nostelenhan minä täällä päivät pitkät tuota yhtä viisikiloista. Ja siitä aasinsiltana vielä että selkä on aika kipeä, vanha vamma muistuttaa itsestään, mikä lie iskias. Joka ei kumma kyllä vaivannut lainkaan raskauden aikana.

Raportoin/laitan itselleni muistiin miten kuntoilun aloittaminen sujuu ja miten kunnonkohotus etenee. Niin siis jos jään henkiin vielä tämäniltaisen jälkeen.

Salsa KV Turku 24.1.2015

Salsa on sen verran viisas että sen voi lähettää näyttelyynkin itekseen. Sanoin vaan sille että oleppa nätisti ja esiinny kauniisti. Edellisestä näyttelystä onkin aika tasan tarkkaan vuosi.

Salsan turkki on huomattavasti kiharampi kuin ennen pentuja. Salsa laihtui pentujen aikaan ihan ruipeloksi ja sitten annoin sille paljon lisäruokaa. No, ylläripylläri se lihoi. Paljon. Aika kauan kesti saada se normaaleihin mittoihin. Saas nähdä miten emännälle käy, kukas säännöstelis mun pullan syöntiä?

Tässä eilisen arvostelu, olen kyllä tyytyväinen:

Naisellinen pää, hyvät mittasuhteet, riittävä otsapenger. Erinomaiset silmät, puolipystyt korvat, erinomainen kaula, ylälinja ja hänta. Hyvin kehittynyt keskikeho ja hyvä pituus, hyvä luusto ja jalat. Tasapainoisesti kulmautunut. Erinomainen matala askel, tiivis takaa, runsas turkki. Hyvin esitetty.

AVO ERI AVK3 SA

Tuomari Nina Karlsdottir

Kiitos Lauralle esittämisestä ja Anitalle kyydistä!

Tyypit pyörähtivät myös kasvattajakehässä Salsan ja sukulaistyttöjen kanssa ja ROPin arvoisesti. Ei huono. 

Salsaa kehuttiin helpoksi esitettäväksi. Olenpa taas ylpeä, mamman mussukka!

Salsa on muutenkin puhdasta kultaa, "hoitaa" vauvaa innokkaasti mutta hellästi. Monesti se käy sitterin viereen makaamaan ja ottaan sen salsamaisen ilmeen  - "minä kannan koko maailman huolet näillä hartiolla ja huolehdin vielä tästä vauvastakin, vähän on rankkaa mutta kyllä minä kestän." Miten niin koirat peilaavat omistajiaan... :)

Pientä lisähaastetta...

... tähän koiran pitoon ja treenaamiseen onkin tullut tuon pikku-kepon syntymän myötä.
Kaikenlaisia uusia taitoja saa opetella - kuten miten hyssyttää vauvaa JOKAISEN tokoliikkeen jälkeen, tai miten ruokkien koirat yhdellä kädellä samalla kun toisella pitää vauvaa.

Tällä viikolla olen tehnyt kaikenlaista extremeä kuten treenannut koiria takapihalla itkuhälytin taskussa, vienyt vauvan hallille kun F oli työmatkalla ja käynyt vaunukävelyllä ihmisten ilmoilla - koiran kanssa.

Salsa ja Rumba ovat saaneet nauttia useista lyhyistä pihatokotreeneistä. Sanomattakin selvää että nyt kun koe lähestyy Salsan tunnari on rikki ja ruutukin hajoilee. Ihan sama, me mennään voivottelemaan tai sitten ei mennä ollenkaan. En käsitä mistä tunnarin arpominen aina alkaa uudestaan kun monta viikkoa liike on kunnossa. Salsa ryysii palikoiden päälle eikä keskity. Vaikka oikea kapula lopulta löytyykin en palkkaa siitä vaan otetaan liike uusiksi ja palkan saa vasta kun oma löytyy ekalla yrittämällä. Ruudussa Salsa taas valuu vasemmalle, täytyy tehdä paikkatreenejä. Meidän piha on niin jäässä etten viitsi siellä ruutua treenata, joten kerran viikossa hallissa päästään tekemään.

Rumba tekee pihalla sivulletuloa ja seuraamisen alkeita (mitä se ei tajua), hallissa käytiin kerran harjoittelemassa rauhoittumista ja paikallaoloa. Rumba pääsee myös viikoittain Salsa aksatreeneihin mukaan, ja vähän tekemäänkin. Ja on kuulemma kivaa!!!

Ja viikon vaunukävelijä palkinnon saa - rumpujen pärinää - Nacho! Yllättävää kyllä Nacho kanssa on kiva vaunulenkkeillä, kaupunkiolosuhteissa se on kuin eri koira, kävelee vetämättä vaunujen vierellä eikä rähjää vastaantuleville koirille. Uskoo ken pystyy mutta totta se on. Salsakin osaa kävellä nätisti, mutta remmirähjäys on pahentunut - Salsaa pelottaa varsinkin isot mustat koirat. Vapaana ollessa se ei uskalla rähistä. Voi kun olis aikaa korjata tämä ongelma. Kunhan naapurin ukko ensin muuttaisi pois monsterirotikkansa kanssa. Meidän elämää rajoittaa aika paljon ettei voida lenkkeillä vapaasti kun pitää aina pelätä että hullu koira ja vielä hullumpi omistaja hyökkää... Rumban kanssa vaunulenkkeilyä on turha yrittää. Remmilenkkeilyä on harjoiteltu yksinään ja pieniä edistysaskelia on havaittavissa. Järkevä koiranomistaja harjoittelee pennun kanssa kun se on 9 viikkoa, ei yhdeksän kuukautta. Että ihan note to self vaan.