On mukava tulla reissusta kun kotona oottaa omat elukat. Tai ei ne nyt ihan kotona oottaneet kahta viikkoa. Nacho oli Hangossa erään herttaisen täti-ihmisen hoivissa ja Salsa Vantaalla Jaana, Mikan ja Rassen ilona - olen ikuisesti kiitollinen näille ihmisille, ja koiralle, hyvästä hoidosta.
Niin että vaikka vähän masentaisi Suomeen paluun etelän lämmöstä niin koirien kanssa semmoiset unohtuu. Missään treeneissä ei olla vielä käyty kun Salsa sairasti kennelyskän lomamme aikana ja ollaan oltu karanteenissa. Pientä kotitreenailua vaan, Nachon tilan seurailua - ei vielä ainakaan oireile, ja reippaita lenkkejä kirpeässä talvisäässä. Ostin ne tossut, saituuttani ensi vaan yhdet parit kummallekin kun en yhtään tiennyt suostuuko ne niitä pitämään. Hyvin näyttäis toimivan, N:lla oli etujaloissa ja S:lla takana, hassua että eri tassuparit palelee enemmän.
Kotitreenaamista rajoittaa tämä järkyttävä lumen määrä, meidän pihalla on enää kapeat polut oville, ei siinä mahdu mitään kuvioita tekemään. Tänään virittelin oman treenihallit autotalliin. Kun molemmat autot on ulkona saa siihen varmaan 20 neliötä tilaa, ei mitään vauhtiluoksetuloja siis mutta pientä jumppaa kuitenkin. Löysin nurkasta jopa käytöstä poistetun peilikaapin josta pystyy vilkuilemaan sopivassa kohtaa että ottaako se kontaktia ja kuinka vinossa se taas on.
Eilen kävin seuraamassa möllitokoilua Veikkolassa, harmi kun ei päästy yskän takia itse suorittamaan. ALO liikkeet on jo sen verran hyvällä mallilla että pitäisi keksiä jostain sopivat kokeet. Inhoan kilpailemista, olen aina inhonnut. Jännitän ihan kamalasti. Eikä varmaan tule yhtään vaikuttamaan koiraankaan. Mutta olen itselleni luvannut ja nyt täällä kaikelle kansalle (no, teille kaikille viidelle ainakin) kuuluttanut että kokeisiin menen, ainakin Tokossa. Tulta päin sano mummo lumessa vai miten se nyt meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti