Vauhtia ja vähän vaarallisia tilanteita

Ihan ex tempore tulikin aika koiramainen viikko kaiken remontin ja muun tekemisen keskellä. Pihatokoa on tehty pariin otteeseen molmpien kanssa.

Salsan kanssa haasteena on että minun pitäisi osata muuntaa harjoituksia niin että ne eivät käy tylsiksi. Teen ajattelemattani samoja liikkeitä samoissa kohdissa pihaa ja hinkkaamisesta Salsa ei vaan tykkää. Ei ainakaan tokossa. Aksasssa se kumma kyllä kestää se hyvin. Vika saattaa toki olla myös ohjaajassa.
Rumba ei osaa vielä mitään, eikä sen tarvitsekaan. Pääasia on että sen mielestä on hauska tehdä yhdessä. Noutoa olen vähän yrittänyt opettaa mutta huonolla menestyksellä. No, kyllä se siitä. Odottaminen ja muu malttaminen on parantunut huimasti. Rumba osaa myös antaa tassua - tuiki tarpeellinen taito kaikille koirille!

Torstaina käytiin oikein hallilla. Rumba kunnostautui karkaamalla - seisoin remmin päällä sukkasilteni ja pieni nykäisy riitti - räyhäämään aikuiselle nartulle joka ei suuremmin perusta vieraista koirista. Hölmö pentu. Ei sitten oikein muutkaan harjoitukset onnistuneet.
Salsa teki ruutua mutta jostain syystä harjoituksen valmistelu epäonnistui. Yritin lähettää sen avonaisista ovista kentälle ruutuun mutta ilmeisesti kentällä treenaavat muut koirat aiheuttivat sen verran painetta että Salsa valui etuvasemmalle kartion taakse. Kun se on epävarma se palaa aina tähän suoritustapaan koska sen kaarto oikealle on niin vahva ja merkki on opetettu ennen ruutua. No, korjailtiin sitten vähän paikkaa mikä meni ihan hyvin eikä muuta ehdittykään.

Perjantaina lenkkeiltiin lyhyesti Kirkkonummi-cityssä ja haettiin Rumballe samalla M&Mstä uudet valjaat. Niin se vaan ryökäle on kasvanut pentuvaljaista (Rukka-pehmot, Nachon vanhat) ulos. Näissä on myös lenkki mahan alla joten niitä voi käyttää jäljellä.

Lauantaina oltiin Navalassa, epävirallisissa seuramestiksissä. Kisaavien rata oli hieman haastava, tuloksilla ei juhlittu. Hyvää treeniä Salsalle ja koko ajan tulee varmuutta lisää myös ohjaajalle. Ensi vuoden puolella vasta on kuitenkin tarkoitus palata kisaamaan.

Rumballa oli ihan erihauska aamupäivä. Kentän laidalta löytyi peräti kaksi uutta kaveria, 4kk vanha tervunarttu ja vähän nuorempi BC-uros. Tyypit oli aika samaa kokoa mutta Rumba päihitti nuoremmat ihan kuusnolla juoksemisessa. Olipa hauskaa kun joku jahtaa mutta ei saa kiinni.

Myöhemmin Rumba pääsi vielä lenkille aikuisten bc narttujen kanssa. Meno oli paikoittain aika hurjaa mutta yllättävän hyvin pieni pysyi muiden mukana ja piti puoliaan.

Sunnuntaina käytiin taas Navalassa katsomassa hakukokeen tottiksia ja kuuntelemassa laukauksia. Pentu ei reagoinut ääniin mitenkään. Me happy!

Yritin ottaa nättejä syyskuvia mutta keli oli tosi harmaa, koirat tottelemattomia ja kuvaaja huono. Räps!

Pääasia tietenkin että kivaa oli!

Rumba & co

Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti Rumban sisarusten näkeminen Nokialla. Kokoonnuimme kahden pentueen voimin Nokian palveluskoiraharrastajien majalle. Kamera unohtui kotiin lähtöhötäkässä ja eipä olisi kummoisia kuvia saanutkaan kun ilma oli hieman ankea ja harmaa, satoikin välillä aika lailla.
Alkuun Rumba oli aika epäileväinen sisarusten suhteen. Hampaat irvessä meidän pikku metsäläiskoira vastasi muiden pentujen lähestymisyrityksiin. Juokseminen ja leikkiminen olisi kyllä hirveesti kiinnostanut mutta kun ei uskalla. Muut pennut olivat tosi reippaita ja avoimia ja siitä olin tietenkin iloinen. Salsa ei myöskään ollut ylitsevuotavan ystävällinen rakkaita lapsiaan tavatessaan. Remmissä Salsa on jotenkin vaan niin huono kommunikoimaan ja ehkä suojelee myös minua että rähinää meinasi tulla. Halusin vajota maan rakoon... No, onneksi myöhemmin iltapäivällä tuli vielä mahdollisuus päästää Salsa ja ensin yksi vieras oma pentu, Hemmo, vapaana juoksemaan. Johan löytyi yhteinen sävel ja Salsa houkutteli pennun leikkiin. Seuraan liittyi myös toinen urospentu Kosti ja Rumbakin sai tulla leikkimään ja pienelle metsälenkille. Meidän koirat on vaan niin hitaasti lämpiäviä, tarvitsevat aikaa tutustumiseen.
Rumba teki pikkuisen esineruutua, tai ihan alkeita, ja esineen kosketus on ilmeisesti hyvin iskostunut. Kun minä huikkaan jes rientää pentu palkkaansa hakemaan. Täytynee opettaa se noutamaan. Pikku hiljaa, meillä ei ole kiire.
Salsa pääsi myös vieraita esineitä etsimään, toista tai kolmatta kertaa elämässään. Miten olen voinut olla niin pönttö että olen opettanut sen hakemaan vaan omia esineitä. Pienen alkulämmittelyn jälkeen saatiin hyvä onnistuminen ja lopetettiin treeni siihen. Salsa teki myös hieman tokoa. Ruutu on nyt tosi jees, täytyy varoa liikaa hinkkaamasta ettei mene rikki kuten meillä helposti menee. Jos harjoitukset ei muutu tarpeeksi Salsa alkaa itse pohtimaan että jotain vikaa tässä on, tekisinkö hieman eri tavalla. Muutaman luoksetulon pysäyty jotka valuivat kyllä aika lailla. Ja pari hyppynouto, ihan höpsöttelyä mutta Salsan mielestä hauskaa.
Muutamat aksakuviotkin tyypit kerkis vetämään, hyvältä näytti. Salsa-pieni olikin kotiin tullessa aika naatti.
Mutta pentu sitten, sillä riitti vielä energiaa riekkua ja pomppia sohvalle kun minä yritin levätä reissussta rähjääntyneenä. Kovasti odotan että sille kasvaa hieman järkeä päähän, saa nähdä meneekö siihen vuosi vai kaksi. Selkeästi tämä pentu on aktiivisempi kuin Salsa. Äiti-koira on niin selkeä on/off-tyyppinen, pentu on ainakin vielä heti katsomassa että mitä, tehdäänkö me jotain, ja jotain mistä saa namipalkkaa mielellään. Vatsa ohjaa tuota pentua ihan eri tavalla kuin muita koiriani koskaan. Vaikka vielä se kerkiää muuttua paljon! Vasta viisi kuukautta tulee mittariin huomenna.
Mutta tärkeimpänä synttäreistä puheenollen Salsalle tulee mittariin neljä kokonaista vuotta vielä tällä viikolla. Mihin tämä aika hupenee!

Hups - aika rientää!

Kaksi viikkoa on vierähtänyt ja mitä me ollaan tehty. No eipä juuri mitään. Olen ollut aivan tajuttoman laiskana itse, joka työpäivän jälkeen pitäisi vaan lepäillä ja ottaa rauhallisesti. Ei sovi kyllä mun luonnolle ollenkaan. Mutta pakko mikä pakko. Enää kaksi viikkoa töitä jäljellä...hui, pelottava ajatus.
Salsa on ollut tekevinään juoksua jo toista viikkoa, mutta ei vielä ole alkanut. Nachokin vietiin jo hoitoon Hankoon kun kävi niinrasittavaksi ja merkkaili taas sisälle. Mielummin minä ne juoksut otan kun pissimisen.
Ja pissimisestä puheenollen. Ei Rumba ei ole vieläkään sisäsiisti. Edellytyksen on kyllä. Kahdeksan tunnin työpäivä ei ole ongelma, pariin kuukauteen ei ole ollut pisua kotiin tullessa. (Käytännössä yirtetään vähän lyhyempiäpäivä koirille - toinen lähtee aikaisemmin ja toinen tulee aikaiseemin kotiin - mutta joskus venähtää.) Yölläkään ei koskaan käy vahinkoa. Mutta illan mittaan saattaa tulla useampikin kun pidättäminen leikin tiimellyksessä unohtuu.Milloin koira normaalisti on sisäsiistejä, kuka tietää? Niinkun keskiarvo? Salsallakin kesti aika kauan mutta sitä perustelin sillä että oli niin pirun kylmä ja luminen talvi  ja siitäkin johtuen olimme itsekin laiskoja. Mutta nyt ei sitä excusea kyllä voi käyttää. Ehkä Rumppis ei vaan ole kovin siisti...
Rumballa on aika paha mörkökausi. Vähän niinkun kaikki uusi pelottaa ja pitää haukkua ja murista. Ollaan käyty hallilla, kahdessakin eri paikassa. Kun alku pelotus menee ohi pentu toimii reippaasti ja keskittyy kivasti omaan tekemiseen (nameihin). Tänään käytiin M&Mssä ihan vaan harjoituksen vuoksi, ja ostamassa uusi kaulapanta. Ja apua - siellä oli ne isot muoviset mallikoirat, joilla on Hurtan takit päällä. Iik! No, oloa helpotti kohta huomattavasti kun kaikki ihanat ruuan tuoksut valtasivat nenän. Kaulapanta on  Hurtan lifeguard mallistoa, hyvien heijastimien takia. Omaan heijastinliiviä en vielä kirpulle osta ja Nachon liivi ei sille enää mahdu. Nachon vanhoilla Rukka pehmovaljailla mennään vielä tovi.
Ja varusteista puheenollen, molemmille mustavalkoisille täytyy ostaa jälkivaljaat. Meillä on uusi harrastus! Jos nyt ei liikaa keulita niin ehkä viisi jälkeä on tyypeille tehty, lyhyitä ja helppoja, mutta kovasti tykkäävät. Salsan harjoitus meni tosin hieman pieleen sekä eilen että tänään. Eilen oltiin ajamassa n. 80 m puolivälissä pellolla ehkä puolituntia vanhaa jälkeä kun pellon reunaan ilmestyy tyyppi, maalaisukko joka palloilee siinä tovin ja harppoo sitten jäljen yli. Sinänsä siinä ei ollut ongelmaa koska Salsa ei ottanut häiriötä ukosta ja ylityspaikka oli niin lähellä jäljen loppua että se haistoi jo loppunamit ja jäljen päähän jättämäni lelun. Oikeat ongelmat tulivat sitten tänään. Pyysin äitiäni tallaamaan n. 100 m, nameja enää harvakseltaan, ja ahneuksissani tein siihen vielä janan. Tyhmätyhmätyhmä! Salsalla oli vaikeuksia löytää jäljen päätä ja se oli lähes koko matkan ilmavainulla, ehkä eilistä lelua muistellen ehkä siksi että nameja oli niin harvassa. Viimeiset 15-20m onnistui nenä maassa rauhassa. Olin ihan hiljaa ja annoin koiran tehdä omat ratkaisut, lopussa vuolaat kehut ettei jäisi paha mieli. MUTTA pitääkö mennä ahnehtimaan noin paljon vaikeusastetta lisää. HÄH! Jos vaan yrittäisin muistaa että tämä on Salsallekin ihan uusi juttu ja olen sitä monta vuotta nimenomaan ilmavainulle opettanut. Hiljaa hyvä tulee.
Rumba imuroi namit pellosta tarkasti noin 60 m matkalta. Tosin namivälejä on sillekin harvennettu paljon.
Olen tehnyt vain suoria pätkiä ja tänään sain vinkin että kannattaa alkaa tekemään suoria kulmia myös. Hyvin tallottuna. Ja että janalla koira pidetään lähellä hieman pidättäen. Täytynee vähän opiskella etten oikeasti pilaa kivaa harrastusta enemmällä tyhmäilyllä.
Sitten olis tietty ne kepit opetettavat. Hmm... jos mietitään sitä sitten keväällä...