Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti Rumban sisarusten näkeminen Nokialla. Kokoonnuimme kahden pentueen voimin Nokian palveluskoiraharrastajien majalle. Kamera unohtui kotiin lähtöhötäkässä ja eipä olisi kummoisia kuvia saanutkaan kun ilma oli hieman ankea ja harmaa, satoikin välillä aika lailla.
Alkuun Rumba oli aika epäileväinen sisarusten suhteen. Hampaat irvessä meidän pikku metsäläiskoira vastasi muiden pentujen lähestymisyrityksiin. Juokseminen ja leikkiminen olisi kyllä hirveesti kiinnostanut mutta kun ei uskalla. Muut pennut olivat tosi reippaita ja avoimia ja siitä olin tietenkin iloinen. Salsa ei myöskään ollut ylitsevuotavan ystävällinen rakkaita lapsiaan tavatessaan. Remmissä Salsa on jotenkin vaan niin huono kommunikoimaan ja ehkä suojelee myös minua että rähinää meinasi tulla. Halusin vajota maan rakoon... No, onneksi myöhemmin iltapäivällä tuli vielä mahdollisuus päästää Salsa ja ensin yksi vieras oma pentu, Hemmo, vapaana juoksemaan. Johan löytyi yhteinen sävel ja Salsa houkutteli pennun leikkiin. Seuraan liittyi myös toinen urospentu Kosti ja Rumbakin sai tulla leikkimään ja pienelle metsälenkille. Meidän koirat on vaan niin hitaasti lämpiäviä, tarvitsevat aikaa tutustumiseen.
Rumba teki pikkuisen esineruutua, tai ihan alkeita, ja esineen kosketus on ilmeisesti hyvin iskostunut. Kun minä huikkaan jes rientää pentu palkkaansa hakemaan. Täytynee opettaa se noutamaan. Pikku hiljaa, meillä ei ole kiire.
Salsa pääsi myös vieraita esineitä etsimään, toista tai kolmatta kertaa elämässään. Miten olen voinut olla niin pönttö että olen opettanut sen hakemaan vaan omia esineitä. Pienen alkulämmittelyn jälkeen saatiin hyvä onnistuminen ja lopetettiin treeni siihen. Salsa teki myös hieman tokoa. Ruutu on nyt tosi jees, täytyy varoa liikaa hinkkaamasta ettei mene rikki kuten meillä helposti menee. Jos harjoitukset ei muutu tarpeeksi Salsa alkaa itse pohtimaan että jotain vikaa tässä on, tekisinkö hieman eri tavalla. Muutaman luoksetulon pysäyty jotka valuivat kyllä aika lailla. Ja pari hyppynouto, ihan höpsöttelyä mutta Salsan mielestä hauskaa.
Muutamat aksakuviotkin tyypit kerkis vetämään, hyvältä näytti. Salsa-pieni olikin kotiin tullessa aika naatti.
Mutta pentu sitten, sillä riitti vielä energiaa riekkua ja pomppia sohvalle kun minä yritin levätä reissussta rähjääntyneenä. Kovasti odotan että sille kasvaa hieman järkeä päähän, saa nähdä meneekö siihen vuosi vai kaksi. Selkeästi tämä pentu on aktiivisempi kuin Salsa. Äiti-koira on niin selkeä on/off-tyyppinen, pentu on ainakin vielä heti katsomassa että mitä, tehdäänkö me jotain, ja jotain mistä saa namipalkkaa mielellään. Vatsa ohjaa tuota pentua ihan eri tavalla kuin muita koiriani koskaan. Vaikka vielä se kerkiää muuttua paljon! Vasta viisi kuukautta tulee mittariin huomenna.
Mutta tärkeimpänä synttäreistä puheenollen Salsalle tulee mittariin neljä kokonaista vuotta vielä tällä viikolla. Mihin tämä aika hupenee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti