Blogi on ollut taas tauolla ja seliseli... Ja niin ovat aika pitkälti koirien treenitkin olleet. Vaikka sitten kun alkaa listaamaan niin onhan meillä ollut viikottaiset aksat, ihan joka viikkoa ei olla ehditty mutta kuitenkin, kahdet Ninan tokot (vain kahdet kun en muistanut että olin varannut meille paikan, miten niin äiti-aivot!) ja kahdet Sirken tokot. Ja satunnaiset esineet ja pihatokot sun muut. Mutta hyvin satunnaiset. Hävettää ihan käydä huippukoutsien treeneissä näillä harjoittelumäärillä. No, onneksi taitavat tytöt paikkaa mun laiskuutta.
Kammettiin sentään itsemme leirille Virroille, Briskness-porukassa tietty, ja samalla ekaa kertaa erossa pikkumiehestä yli kahdeksan tuntia. Hyvin meni, leiri sekä ero.
Salsa teki tiukkaa settiä aksaa molempina päivinä. Ehkä vähän helpompia ratoja mihin on viikkotreeneissä totuttu mutta hyvin vauhtiharjoituksia, putkipuomi-erottelut kuin vettä vaan. Se on ihan kone, pitäisi vaan kisata enemmän.
Rumba teki lauantaina aksaa kaksi treeniä (2x2xn 20 minuuttia) ja sunnuntaina mentiin suosiolla jäljelle. Aksa koutsi kehui Rumbaa hyvin keskittyväksi nuoreksi neidiksi. "Ei mikään reikäpää"!
Näyttäisi siis että se ammottava reikä mikä Pikku-Pumppiksen päässä oli on alkanut menemään umpeen. Se kuuntelee, on hyvin kerkkä ohjaukselle ja joskus jopa tottelee.
Ongelma Rumban kohdalla on, että sen kanssa on tehty niin paljon vähemmän keittiökoiratanssia - temppuja kotona sisällä mitkä opetan pääasiassa sheippaamaalla. Salsa ja jopa Nacho ovat paljon parempia tarjoamaan asioita. Tää yksi vaan tuijottaa ja menee maahan. Oma vika, ei vaan aika riittänyt kaikkeen kun yritin panostaa sosiaalistamiseen. Tais mennä metsään sekin. Mutta kaikenkaikkiaan Rumba on tosi kiva aksakaveri ja jäljelläkin näyttäisi toimivan. Toko ja tottis onkin sitten toinen juttu, saas nähdä jaksanko alkaa vääntämään.
Salsa kanssa tokoilu on aina vaan kivempaa. Tykkään kun se on innokas vaikka vähän rapatessa roiskuukin. Ääntely on ongelma mutten juuri nyt jaksa ottaa siitäkään kamalasti ressiä, yritän johdunmukaisesti olla palkkaamatta poishaukuttuja suorituksia ja saada sitä vähän enemmän patoamaan, Sirken neuvojen mukaisesti.
Mutta leirillä ei siis tokoiltu ollenkaan, halusin antaa työrauhan Freddelle ja Salsalle. Rumban kanssa mentiin sunnuntai aamupäiväksi jälkipellolle, en halunnut väsyttää nuorta koiraa liikaa. Olen enemmän ja enemmän alkanut ajattelemaan että agility on koiran fyysikalle erittäin vaativa laji.
Rumba teki kaksi lyhyttä, n 50 m peltojälkeä, nameja noin viiden-kymmenen askeleen välein. Näytti tykkäävän. Liina on Rumballe ongelma, ei tykkä että se on selässä mutta jalkojen väissä vielä vähemmän. Se onkin ihan pikku pennusta asti osannut selvittää jalkansa remmisotkusta, se on sellainen vapaa sielu että hihna on sille aika epämielyttävä. Tänään tein pienet jäljet takapihalle molemmille tytöille ja Rumballe sopii ehdottomasti paremmin ainakin tässä vaiheessa että liina on kiinni selässä. Salsa ei välitä vaikka liina kulkee jalkojen välistä eikä se ole koskaan oppinut nostelemaan jalkojaan remmin yli. Kumma juttu.
Rumballa olikin sitten tällä viikolla kahdet agilitytreenit heti leirin päälle. Maanantaina mentiin Salsan vuorolle, kolme päivää akssa olisi ollut Salsalle liian rankka. Valitettavasti minä oli vähän väsynyt maanataina joten ohjasin ihan tavalallistakin huonommin, keskiviikkona treenattiin sateessa mutta meni silti vähän paremmin, toki ratakin oli helpompi meidän omalla vuorolla. Hieman mystistä oli tosin että maanantaina Rumba osasi renkaan mutta keskiviikkona se oli kuin ei olisi mokomaa estettä koskaan nähnytkään. Outo juttu tuokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti