Kirjoitin tämän kesäkuussa ja unohdin näköjään postata - kiireet ovat jatkuneet ja syksyä kohti tahti vaan kovenee
Rumba ja muut "meidän" pennut täyttivät 1 vee 20.5.2015. Onneaponnea!!!
On niitä vuoden takaisia tunnelmia tullut tässä paljon muisteltua. Aina ne "muut" kiireet ovat tulleet kirjoittamisen tielle mutta nyt päivää ennen juhannusta, sadepäivän ratoksi, on hyvä istahtaa alas ja katsoa hetki peruutuspeiliin.
Hetkeäkään en ole katunut sitä että pennut olivat meillä kotona, oli se vaan hieno kokemus josta selviydyin ehkä hieman viisaampana. Seuraavalla kerralla osaan ehkä ottaa astetta rennommin ja luottaa emään ja luonnolliseen asioiden kulkuun vähän paremmin. Viimeksi oma raskaus ja hormoonihöyryt varmaan vaikutti myös, olin noihin aikoihin koko ajan kuoleman väsynyt. Sitten kun vielä hyysäsin Salsaa ja pentuja koko ajan olin pentujen ekat viikot aikamoinen zombie. Alun vatsaongelmat ovat kyllä edelleenkin mysteeri. Mutta niistä huolimatta terveitä ja reippaita pentuja tuli.
Kaikkein tärkeintä on että koirat saivat hyvät omat kodit. Kaikki vaikuttavat erittäin kiinnostuneilta koiriensa hyvinvoinnista ja puuhastelevat niiden kanssa. Se, pärjäävätkö ne koskaan missään kisoissa ei voisi minua vähempää kiinnostaa mutta toivon toki että ne taipuvat omistajiensa toivomiin harrastuksiin.
On todella jännä miten vaikuttaisi siltä että heti ensi hetkistä havaitut persoonallisuuden piirteet näyttäisivät säilyneen. Lyyli vaikuttaa sopuisalta ja kuuliaiselta kaunottarelta, aivan kuten ihan alussakin. Se piti jo ihan pienenä sylittelystä. Kosti on mörssäri ja omistaja kovasti kehuu sen sydämellistä luonnetta, myös viisaudesta puhuu - jotain sellaista Kostissa oli havaittavissa jo pentulaatikossa. Hemmo-Hemuli määki ja riehui jo Viikissä syntyessään, valveilla ollessaan se ei ollut koskaan paikallaan, ihme että sai mitään syödyksikään kun söhläsi nisältä toiselle. Omistajan raporttien mukaan intoa piisaa edelleen ja myös sitä hölmöä hyväntahtoisuutta joka tuosta hauskasta veikosta paistoi jo ihan alussa. Se oli aina hieman suosikki kun ensin en uskonut sen selviävän kun se ei ollut tullakseen ulos emän turvallisesta masusta.
En ole myöskään katunut että pidimme Liljan eli Rumban eli Rumppiksen eli Pumpan. Nimi on kokenut evoluution ja koira tottelee keikkia kolmea viimeistä, tai siis "tottelee". Perheen kesken hän on yleensä ihan Pumppa vaan. Se on ihan samanlainen tahtonainen kuin heti alussa. Ekana tunki maailmaan, töni muut pois nisiltä, huusi kun syötävä jos ei saanut tahtoaan läpi, ja käsiteltävänä ei sitten millään olisi ollut. Vaikka paljon olen sitä "morkannut", tai sen tekemisiä - karkailuja ja tuhotöitä, niin tykkään kyllä koirasta kovasti ja uskon että iän mukana pahimmat särmät hioutuu ja se sopii hyvin minu käteen. Mielummin liian innokas kuin lapanen.
Ja sitä intoa on sitten piisannut. Tätä tyttöä eivät pitele portit tai aidat. Puutarha ja kenkävarasto on laitettu uuteen uskoon. Kun sen emä pienenä oli kovin mieltynyt puuhun Rumba on astetta modernimpi, muovi on sen juttu. Rumballa on paljon vahvempi "silmä" kuin Salsalla, paimennuskäytöksestä yritetään nyt opetella pois. Rumba "paimentaa" Nachoa ja Salsaakin, kanoja sekä autoja, mutta jälkimmäisiä onneksi vain hihnassa. Vapaana se ei lähde auton perään, thank god. Se on edelleen ahne, mikä on hyvä asia koulutusmielessä, ruuan varastelu on hieman vähentynyt. Se myös palkkautuu hyvin lelulla. Motivaatiota siltä ei puutu ja alun höiriöherkkyskin on menossa ohi, hyvin keskitty treeneissä yhdessä tekemiseen. Saalisviettiä on sopivasti niin että pupujen ja peurojen kanssa ollaan aika helisemässä välillä. Se on nopea, ja pelkään että kun se saa vielä vähän lisää voimaa joku päivä se vielä saa sen jäniksen kiinni, mitäs sitten?
Yhtenä sunnuntaisena aamuna istuttiin tässä keittiön pöydän ääressä ja ketseltiin että siellä kurkipariskunta laiduntaa meidän talon edessä olevalla pellolla. Kurjet olivat ilmeisesti hieman vallattomia kun Rumba oli tuumannut että noita vois vähän paimentaa. Siellä se veti isoa kaarta niiden ympäri ja isot linnut vaan katteli että mikä hölmö toi on? Tällaisia "hassuja" sattumuksia Rumban kanssa tulee harvase päivä.
Rumban ykköslaji on oleva agility jos terveys sen sallii. Lonkat kuvataan elokuussa. Pikkuisen ollaan jo treenailtu ja tehty pohjatyötä, hiljaa hyvä tulee. Olen itse kovin motivoitunut nyt trenaamaan aksaa puoliosissaan. Nopeajalkaista minusta ei koskaan tule mutta jos pystyn kehittämään omaan lajiosaamistani ja koordinaatiotani uskon että meillä on mahikset kolmosiin. Kuntoremontti Niinu Agility Sportissa on nyt ohi ja olen saanut koko arsenaalin työkaluja itseni kehittämiseen. Vanhakin ohjaaja voi oppi uusia temppuja??? Lisäksi Pikku-Pumppis voisi hieman tokoilla, vaikka TK1 tavoitteena ja jälki vastapainona fyysiselle agilitylle voisi olla hyvä, sen enempää tavoitteita asettamatta.
Kun Rumba ei ole jotain puuhaamassa, mitä se aika usein tietenkin on, osaa se nykyään jo rauhoittua. Vaikka se on tarkka siitä ettei sitä hommia tehdessä lääpitä tunkee se illalla mielellään syliin ja tooodella lähelle, nenä korvaan kiinni. Ja käsittelykin onnistuu ongelmitta, Rumba makaa sylissä selällään kun kynsiä leikataan. Höpsö pieni. Tuhma se ei ole tahallaan, vain hieman yli-innokas höperö. Salsa-äiti saa olla meidän luottopakki jatkossakin, se kantaa koko maailman huolet harteillaan ja Rumba ralattelee menemään vailla huolen häivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti