Oltiin sitten Naden kanssa tänään pitkästä aikaa agiliitämässä. Taukoa tuli kun ensin oli tassu kipeä ja sitten N oli evakossa Salsan juoksun takia.
No, kuten arvata saattaa koira kävi vähän ylikierroksilla - ja väsyi nopeasti. Parhaimmillaan tuli ihan tosi hyviä ja nopeita radanpätkiä ja sitten keskittyminen taas herpaantui täysin tuloksena käsittämätöntä haahuilua radan reunoilla. Mikä neuvoksi? Päästäänkö me koskaan yksiinkään virallisiin kisoihin?
Treenien jälkeen harjottelin siivekkeiden kiertoa ja kontakteja Salsan kanssa. Ja muutamaa toko-liikettä joista ei kyllä tullut mitään. Kenttä on niin täynnä hajuja ja nameja ettei Salsakaan keskittynyt yhtään sen paremmin. Sillä sen onneksi voi pistää vielä pentumaisuuden piikkiin.
Kun olin tekemässä lähtöä juttelin meidän treenien vetäjän kanssa. Joka on muuten oikein tosi mukava ja kannustava. Hän tuli maininneeksi sivulauseessa että olen hankkinut kaksi aika vaikean rotuista koiraa.
En olekaan tullut koskaan tuota ajatelleeksi tuolta kantilta. Olisi kai niitä helpompiakin. Entäs kun nämä sopivat meikäläisen tempperamentille justiinsa ja miellyttävät silmää. Eikä ne mitään vaikeita ole, joskus vähän haastavia korkeintaan, enimmäkseen vaan ihan tosi ihania ja murusia. Mutta ei kai näitä sitten helpoiksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan. Ei ollut helppous kriteerinä kun rotuja ja pentuja valitsin. Eipä taida olla helppous kriteerinä missään muussakaan tekemisessäni nytkun tarkemmin ajattelen. Vaikea tapaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti