Ei liene vaikeaa arvata kumpi on kumpi. Nenä-parsonia yritän opettaa välillä käyttämään vähän enemmän silmiään, kuten arvioimaan etäisyyksiä hypätessä ja katsomaan minua kun yritän opettaa jotain uutta. Myös korvien käyttöä harjoitellaan tasaisin väliajoin. Silmä-bortsua on hyvä välillä herätellä nenän käyttöön. Tänään tehtiin metsälenkki, ex-tempore leikkitreffit agi-kentällä, vähän keppitreeniä ja vielä kotona namin etsintää. Sopivasti väsyneenä silmäkoirakin jaksaa keskittyä naminetsintään haistelemalla.
Leikkiseurana oli muuutaman kuukauden nuorempi Myy-bc. Kivasti tulivat toimeen, onneksi. Meidän koirat alkaa olla niin metsittyneitä että toisia koiria tavatessa tulee aluksi helposti vähän huutoa.
Onneksi nyt lomalla oltiin vähän enemmän liikkeellä ihmisten ilmoilla, ja lenkkeiltiin, lukemattomia ihania metsälenkkejä (minä poimin mustikoita tai vadelmia kuin viimesitä päivää ja koirat suhaa ees taas, toinen nenä maassa, toinen mahtavilla loikilla mättäältä toiselle), uimista (eli Salsa ui ja Nacho ruoppaa rantaa, pihätöitä (arvatkaa vaan onko meidän piha täynnä kuoppia) ja muita kesäisiä puuhia, muttei yhtään treeniä (mitä nyt isäntä treenaa maratonille).
Sain vihdoin aikaiseksi varata Nacholle fysioterapian huomiseksi, ja odotan sitä todella. N on välillä niin jumissa, köpöttää kuin vanha koira eikä koskaan ravaa muutamaa askelta enempää, lisäksi sillä nivelet naksuu.Pehmeällä alustalla kovasti mielellään nukkuu, nytkin köllöttää tuossa keittiönsohvalla vieressä. Se on ainut sohva mihin Nacho saa mennä. Salsa ei nouse huonekaluille. Mitä nyt aamuisin etutassuillaan sänkyyn, enkä minä henno sitä aina komentaa poiskaan, joskus me halitaan vähän aikaa salaa jos isäntä nukkuu sikeästi. Onneksi ovat molemmat hali-ja pusukoiria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti