Saikkua

Sitähän sieltä tuli. Nacho on treeni-, riehu-, ja hyppykiellossa seuraavat pari viikkoa. Olemme keskustelleet tästä vakavasti mutta herralle käy vain treeni kielto, hyppiminen on niin kivaa ja jostain syystä juuri nyt tekisi mieli riehua ja leikkiä kuin pieni pentu. Ehkä fyssarin käsittely vähän vetreytti.
Niina Sorvari teki todella perusteellista duunia yli puolitoista tuntia, kyseli ja katseli liikkumista, jumppasi ja hieroi ja venytteli.
Syvät lihakset on Nacholla yllättäen kuulemma erittäin hyvässä kunnossa. Koira on muutenkin ihan terästä, ei yhtään grammaa ylimääräistä ja lihakset hyvin kehittyneet pikkukoiraksi. Mutta mutta, sitten löytyi myös niitä jäykkyyksiä. Niska oli hieman jumissa, yllättävän vähän siihen nähden miten paljon Nacho vetää aina lenkin ensimetrit. Alaselkä (vai onko se koiralla takaselkä) oli vähän enemmän jumissa ja kaikkein kipeimmät paikat löytyivät etu ja sisäreisistä. Etenkin vasenta puolta Nacho valitti vaikka olikin käsitellessä tapansa mukaan nätisti ei pannut hanttiin.
Saimme jumppaohjeita, treenikiellon, ja määräyksen tehdä ainoastaan lyhyitä rauhallisia remmilenkkejä. Myös kuonopantaa voisi kokeilla jos vetäminen sillä laantuisi. Kaksi viikkoa on armon aikaa, jos ei koira tällä reseptillä ole jo huomattavasti parempi pitää se viedä kuville. Mitä sitä nyt ei rakkaan nappisilmänsä takia tekisi.
Tosin totuuden nimissä on täytyy myöntää että joskus meitityttää meneekö tämän koiranpito nykyään vähän överiksi. Kulutanko näihin rakkineisiin kohtuuttomasti rahaa (tyyliin kaiken asumis-ruoka-ja yms kulujen yli jäävän)ja aikaa (taas kaiken ajan mitä palkka työltä, unelta ja välttämättömimmältä sosiaalisten suhteiden hoitamiselta jää)? Ja omakin selkä särkee mutta milloin olen viimeksi ehtinyt kiropraktikolle?
Vaikka kuinka näitä asioita pohtisi ja vääntelisi tulee tosi koiraihminen vain yhteen tulokseen: kaikkeni niiden eteen teen, on ne niin rakkaat, ja parempaa harrastusta ei varmasti ole! Tassu ylös jos olette samaa mieltä.