Pumppiksen tiistai-treenit

Mitä saadaan kun laitetaan kaksi tumpelo agikentälle? No, ainakin katsojille hauskaa.

Rumba treenasi tällä viikolla Salsan vuorolla kun Salsan vakkariohjaaja, rakas Iso-keponi, sairasti pahemman laatuista flunssaa. En arvannut mennä Salsan kanssa radalla kun näillä taidoilla ja kunnolla olisi hävettänyt liikaa ja olisin vaan sekoittanut koiraparan pään.

Pikku-Pumppis pääsi siis tekemään radanpätkää. Käytännössä tehtiin muutamaa hyppyä tältä radalta.
Ajattelin että oltaisiin voitu tehdä 9 -18 mutta päästiin vaan 14 esteeseen.

No, tilanne ei ollut ihan niin katastrofaalinen koska olihan meillä osaava kouluttaja, Nina Manner.
Nina kysyi mitä lapsi-koira osaa, ja minä vastasin että katsotaan. En ole sille opettanut muuta kuin putkeen menoa ja sunnuntaina kokeiltiin kaksi hyppyä kaaressa ja putki ja siitä hypylle - suoraan, ilman mitään kommervenkkejä. Että aika vähällä treenillä oltiin liikkeellä. Ehkäpä Kepo on opettanut sille jotain, ei kai se turhaan joka tiistai siellä hallilla hengaa...?

Rumppeliini osoittautui varsin taitavaksi aksaeläimeksi. Se osaa kiertää esteet, etenee kivasti putkeen, pakkovalssin se tajusi heti ja niistonkin kun ohjaaja liikkui oikeaan suuntaan. Minulla on käteenkiinnikasvaneenminikoiran-syndrooma. Vien koiran ihan nenästä esteelle ja ja jään katsomaan että joo, se tosiaan hyppää, kyllä. Sitten lähden itse etenemään ja unohdan katsoa koiraa. Ei näin!

Nina antoi hyviä vinkkejä perusohjauksiin aloittelevalla koiralle.

1. Palkka laitetaan nyt aina valmiiksi tai lentää avustajan kädestä.
2. Minun täytyy muistaa katsoa koiraa ja tukea sitä katseella mutta myös edetä itse ja järkevässä linjassa seuraavaan esteeseen nähden kun koira on lukinnut esteen.
3. Aloittelevalla koiralla suhteessa enemmän tiukkoja käännöksiä, valsseja jotka kääntyy poispäin menosuunnasta, niistoja jne, kuin loivia pakkovalsseja ja suuria kaaria joissa vauhti kasvaa mutta taito ei kartyu samassa suhteessa.

Ehkä jollekin itsestäänselvyyksiä mutta ei tällaiselle aksatampiolle.

Salsa oli tietenkin sydänjuuriaan myöten loukkaantunut kun se ei päässyt treenaamaan. Jos joku sanoo että koira ei ymmärrä tai tajua niin sallikaa minun väittää vastaan. Salsa kyllä ymmärsi että nyt ei tullut treeniä. Pääsi se sentään lämppälenkille mukaan.

Keskiviikkoiltana vein koirat pellolle juoksemaan. Ihana lenkittää melkein valoisassa vaikka lähtee vasta viideltä liikenteeseen. Koska oli melkein valoisaa oli kuvien ottaminen melkein järkevää.

Laitan kuvan tänne koska tässä näkee, melkein, mitä tapahtui heti kuvan ottamisen jälkeen. Metsästyskoirat, ne mustavalkoiset, höristävät korviaan ja tähyävät kauas, pieni valkoinen on lähinnä peloissaan. Saan puhelimen taskuun ja Salsa aloittaa vahtihaukun, pusikosta kuuluu raksahtelua. kutsun koirat luo, saan Salsan ja Nachon kiinni, Salsa haukkuu jo vimmatusti, Nacho pyörii lähinnä jaloissa. Rumba ei tietenkään tottele vaan painuu täyttä päätä pusikkoon ja ojaan. En viitsi mennä kahden höyrypään kanssa lähemmäksi katsomaan onko se supi ja jänis vai kapinen kettu peräti. Rumba viipyy metsästysretkellään viitisen minuuttia, eli todella kauan, loittonemme paikasta hiljalleen ja vihdoin se tulee luokse, aivan läkähtyneenä pentu-parka. Loppulenkistä Rumba ei enää vedä (!). Seuraavaksi agendalla - Rumban luoksetulon vahvistaminen. Tähän asti olen melkeinpä luottanut siihen että Salsa aina varmasti tottelee ja pentu raahautuu mukana, yleensä ihan kirjaimellisesti Salsa kaulakarvoissa roikkuen.

Täytyy lopetelal ja jatkaa pakkailua, lähdemme Pikku-Kepon ja Nachon kanssa Hankoon mummilaan etelän lomalle pariksi päiväksi.

Joulun taikaa

Joulunpyhät oli ja meni, oltiin ihan vaan kotosalla ja nautittiin hyvistä lenkkisäistä ilman lenkin jälkeisiä tassupesuja. Pesen koiria vain kun on ihan pakko ja turkin hoidossakin olen hirmulaiska. Tänään kävin kaikki koirat läpi ja otin ihan aikaa, noin 23 minuuttia meni turkkien hoitokierrokseen mukaan lukien kynsien leikkuu. Nachoon meni eniten aikaa jos sitä vähän siistii samalla. Salsa on nopien koska se vaan maata möllöttää eikä reagoi käsittelyyn mitenkäään. Rumba vielä vähän vastustelee peppukarvojen harjaamista, sillä on myös hassu tapa kirputtaa minua kun rapsutan tai harjaan sitä.

Fredde on jatkanut aktiivista aksatreenaamista ja minä olen tehnyt vähän pihatokoa Salsan kanssa. (Tunnari on aas vaihteeksi kunnossa, otetaan vain yksi treeni illassa ja tosi monta kertaa putkeen on mennyt oikein.) Hömpöttelyä Rumban kanssa ei voi vielä tokoksi sanoa. Yritän opettaa sille perusasentoa ja vähän malttia sekä hioa leikkimistä joka parantaisi meidän suhdetta. Tuntuu että kaikki täytyy taas keksiä uudelleen, kantapään kautta mennään. Rumba tuntuu nii erilaiselta tempperamentiltaan kuin emänsä. Se on lähtökohtaisesti paljon korkeammassa vireessä ja menee helposti yli eikä keskity yhtä hyvin kuin Salsa. Nyt tuntuu että se tykkää toistosta eikä ole niin herkkä kuin Salsa. Fyysistä pakotetta se ei silti kestä, se on sille paljon herkempi vielä kuin Salsa, sitä on tosi vaikea kouluttaa remmissä eikä se tykkää tulla ihan liki eikä siihen saa koskea töitä tehdessä -sohvalla ollaan ihan kylkimyyryä toki.

Eilen sunnuntaina mentiin koko perhe hallille ekaa kertaa. Pienet aksatekniikat ohjelmassa ja minä ketyilin. Rumba teki putkirallia ja pieniä hyppyjä myös, rimat alimmalla tasolla. Onhan se jo sen ikänen että vähän voi treenata. Keppejä tehtiin myös, verkoilla. Itse en ole noista kujista ja ohjureista tai vinokepeistä koskaan tykännyt mutta isäntä ei ole mikää sheippauksen ystävä joten kokeilkoon
noita nyt sitten. Voin sitten opettaa 2+2 kun ei verkoilla onnistu ;). Salsa teki lyhyttä radanpätkää, päällejuoksua ja saksalaisia. Hienosti meni. 

Tämä kuva kuvaa hyvin näiden kahden luonne-eroja; Salsaa hieman huolestuttaa että pääseekö treenaamaan ja mitä häneltä nyt odotetaan, Pumppis on vaan että jeejee!!!

Rumba osaa jo odottaa kaksi nanosekuntia startissa

Putkesta se tuli, esteelle se meni

Kierrot onnistuu

Hirveä aksapeto

Hyvä treeni - parempi mieli!

Pikku-kepo ei kyllä tiennyt edes olleensa missään, ei vaikka Salsa huusi radalla täyttä kurkkua tapansa mukaan

Lyhyt leirilöpinä

Bottom line: oltiin Briskness-leirillä Virroilla; matte, husse ja mustavalkoiset. Oli kivaa.
Treenattiin Salsan kanssa vähän hakua, tokoa ja vähän enemmän aksaa.Salsa teki kaiken tosi pätevästi ja innokkaasti. Ympäristö oli hieman stressaava Salsalle, iho alkoi hilseilemään ihan hirveästi. Pikku-Rumppis oli myös pätevä päälajissaan hömpöttelyssä. Mitään varsinaista treeniä noin pienen kanssa nyt ei minusta tarvitse tehdä. Tutustuttiin, harjoiteltiin kontaktia, käytiin vähän metsässä ja oltiin rapsuteltavana. Tai siis Rumba oli, en minä niinkään. Ihan mahtavaa porukkaa ja taitavia koiria.
Kamera oli kyllä mukana mutta unohdettiin kuvata. Tässä muutama Outi Tonin ottama kuva.

Sillä on jalat!

Söpö - mutta nuo korvat, apua!!!

Kaunein

Hirveetä huutoa (toim huom. rimat vielä aika alhaalla ja vauhti sen mukainen!)

Ihan mahtavasti oli koira ja ohjaaja synkassa vaikka tosin vähän on vielä tehty tauon jälkeen, taitavia ovat molemmat. <3

Vaikeat koirat

Oltiin sitten Naden kanssa tänään pitkästä aikaa agiliitämässä. Taukoa tuli kun ensin oli tassu kipeä ja sitten N oli evakossa Salsan juoksun takia.
No, kuten arvata saattaa koira kävi vähän ylikierroksilla - ja väsyi nopeasti. Parhaimmillaan tuli ihan tosi hyviä ja nopeita radanpätkiä ja sitten keskittyminen taas herpaantui täysin tuloksena käsittämätöntä haahuilua radan reunoilla. Mikä neuvoksi? Päästäänkö me koskaan yksiinkään virallisiin kisoihin?
Treenien jälkeen harjottelin siivekkeiden kiertoa ja kontakteja Salsan kanssa. Ja muutamaa toko-liikettä joista ei kyllä tullut mitään. Kenttä on niin täynnä hajuja ja nameja ettei Salsakaan keskittynyt yhtään sen paremmin. Sillä sen onneksi voi pistää vielä pentumaisuuden piikkiin.
Kun olin tekemässä lähtöä juttelin meidän treenien vetäjän kanssa. Joka on muuten oikein tosi mukava ja kannustava. Hän tuli maininneeksi sivulauseessa että olen hankkinut kaksi aika vaikean rotuista koiraa.
En olekaan tullut koskaan tuota ajatelleeksi tuolta kantilta. Olisi kai niitä helpompiakin. Entäs kun nämä sopivat meikäläisen tempperamentille justiinsa ja miellyttävät silmää. Eikä ne mitään vaikeita ole, joskus vähän haastavia korkeintaan, enimmäkseen vaan ihan tosi ihania ja murusia. Mutta ei kai näitä sitten helpoiksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan. Ei ollut helppous kriteerinä kun rotuja ja pentuja valitsin. Eipä taida olla helppous kriteerinä missään muussakaan tekemisessäni nytkun tarkemmin ajattelen. Vaikea tapaus!

Salsa etsii paikkaansa arvojärjestyksessä

Tärkeitä virstanpylväitä Salsan elämässä tällä viikolla. Pentu sai ensimmäiset rokotukset ja kävi siis ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä. Säkäkorkeudessa Salsa meni Nachon ohi myös tällä viikolla, aina välillä olen niitä vertaillut ja nyt se on ryökäle kasvanut sen verran. Nachon säkä on n. 36 cm. Valtasuhteet koirien kesken ovat joka päivä testissä, ensi vaikutti siltä että nacho päästää pennun ihan niskan päälle, Salsan sai ratsastaa, vallata Nachon pesän ja repiä sitä partakarvoista tuntikausia. Mutta nyt pentu on vissin kasvanut sen verran että se pitää alkaa ottaa vakavasti tuumaa Nacho. Parhaillaan tätä kirjottaessa on menossa seuraavanlainen titaanien taisto; ostin kaupasta puruluita, ei siis oikeita luita vaan niitä valkoisia nahkasta tentyjä, ja annoin molemmille omansa. Nacho syö luuta hetken, lopettaa itten ja alkaa tuijottaa Salsaa, sitten se nousee murisee hieman ja menee ottamaan pennun luun. Ja hetken päästä sama uudestaan.
Sisäsiisteyden kanssa meillä on hieman haasteita, täytyy itse ryhdistäytyä. Kirjoittamisen hetkellä ollaan oltu vajaa vuorokausi ilman sisäpissiä, eli se on mahdollista kunhan ramppaa ulkona ahkerasti. Käytiin tässä välillä ulkona ja sinä aikana ovatkin molemmat luut muuttuneet pysyvästi Nachon omiksi. Seurailen tilannetta ja puutuun koirien väleihin vasta jo tulee selvää riitaa. Luonnollisesti vanhemman koiran pitäisi olla puoli askelmaa korkeamalla arvoasteikossa.
Nachon kanssa vedettiin reippaat agilitytreenit aamulla, monet taidot on kyllä ruostuneet mutta koira syttyy kivasti mikä onkin minun mielestä pääasia. Hauskaa pitää olla.
Autoilu sujuu Salsalta jo paremmin ja on ollut lyhyitä aikoja autossa yksinkin. Katselin Prisman parkissa että aika monessa autossa oli koira odottamassa. Jotkut räkyttivät vimmatusti, toiset katselivat rauhallisesti ohikulkijoita ja osa varmasti nukkui boxeissaan kuin ei mitään. Nacho on tosi autoilija, mielellään aina hyppää autoon eikä valita, tärkeintä että pääsee mukaan. Toivon todella että Salsa kasvaa samanlaiseksi.
Sauna taitaa olla lämmin, vinkkaan pojille että mennään saunomaan, Nachon lempipuuhaa. Salsa ei ole vielä ymmärtänyt kuuman huoneen hienoutta mutta tulee usein ottamaan suihkun lopuksi. Ei näytä pelkäävän vettä, hauska nähdä tuleeko siitä innokas uimari.

Salsa ja sen veljet

Värjöteltiin sitten eilen pari tuntia ulkona hyytävässä, mutta mitä sitä nyt ei tekisi pennun sosiaalistamisen eteen. Salsalla ei mennyt ehkä ihan putkeen. Emäntä näyttäisi olevan aika dominoiva ja hieman epävarma, tai toisinpäin, niin että pientä ärhentelyä oli ilmassa. Pientä ainakin näin terrierin omistajan näkökulmasta.
Agendalle otetaan siis myös suuriin mustiin koiriin tutustuminen, kunhan rokotukset on kunnossa. Suurimmaksi osaksi meni ihan kivasti ja oli mukavaa. Myös Nacho pääsi vähän juoksemaan kivan belgi tytön kanssa.

Kummasti Nacho on aikuistunut nyt pennun tulon myötä. Siitä on tullut harkitseva ja rauhallinen herrasmies, ainakin suurimman osan ajasta.

Me oltiinkin sitten eilen lietsussa koko päivä niin että aika väsyneitä koiria olivat molemmat kun illalla yhdeksän maissa kotiuduttiin. Tänäänkin näyttäisi vielä väsymys painavan, vaivaisen kahden tunnin riehumisen jälkeen ovat jo simahtaneet molemmat.

Tapaamisessa oli vähän puhetta kouluttamisesta. Minä en oikeastaan ole aloittanut Salsaa vielä treenaamaan, se on niin pieni. Tietty jotain pieniä juttuja ollaan tehty, tärkeimpinä että ruokakupille ei rynnätä ja kontaktia on harjoiteltu muutenkin. Ja luoksetuloa, se on se tärkein! Istumaan oppii kaikki koirat ihan itsestään. Tämän pennun kanssa olen päättänyt etten opeta sitä ensimmäisenä.
Pikku hiljaa, aikaa on. Mutta ihan terävä pentu se on, hoksaa monia asioita jo ihan itse ja tapittaa sitten minua että näinkö piti mennä. Joskus meni oikein ja silloin saa palkan. Ei tule olemaan vaikeuksia palkitsemisessa, näin ruualle persoa koiraa ei minulla olekaan aikaisemmin ollut. Ja naksutin on ostettu mutta täytyy harjoitella itse vähän ensin, siinä pitää olla niin tarkkana ja mulla on tuon palkitsemisen oikea-aikaisuudessa melko suuria haasteita. Huomasin sen agitreeneissä lauantaina. En ylipäätään ymmärrä miten Nacho on oppinut mitään kun minä palkkaan kahden sekunnin päästä siitä kun tehtävä on jo tehty. Enkä ole edes hämäläinen...

Uusi vuosi ja uudet koiruudet

On se niin suloinen, se pentu, nukkuessaan. Melko intensiivistähän tämä pentuaika on, kyllä minä sen tiesin, mutten sitten kuitenkaan muistanut miten aktiivisia ne on. Juuri kun olet yhden pissiparerin korjannut niin heti on kakit toisella. JA kun sen korjaat niin saat jo rientään nostamaan pentua pois jukkapalmun kimpusta. Jnejne... Mutta on se sitten niin ihanakin, pallomaha nappisilmä!

Salsa on ollut meillä nyt tasan kaksi viikkoa ja sopeutunut kotielämään kiitettävästi. Välillä meinaa leikit yltyä niin riehakkaiksi Nachon kanssa että joudumme vähän rauhottelemaan. Koiranpentu on vähän kuin pieni lapsi, kun alkaa mennä ylikierroksille niin sitä junaa ei pentu itse pysty pysäyttämään. Nacho on vähän liiankin kiltti ja sietää pennun riehumista ja puremista loputtomiin. Ruokakuppiiaan se sentään osaa jo puolustaa ja joka ilta käydään "kenen pesä"-niminen titaanien taisto jossa Salsa yrittää ensin tuijottamalla ajaa Nachon pediltään, sitten hiipiä takaa sen viereen samalle pedille. Ihan paimenkoiran elkeet. Lopuksi pentu kuitenkin rauhoittuu omaan pesäänsä.

Ihan selvästi voimakastahtoinen ja itsenäinen neitonen on meille tullut. Vetoleikkijä leikkisi vähän liiankin kanssa ja pihalla mennä viipottaa ihan omia polkujaan pelottomasti. Terrierin omistajina meillä ei varmaan tule olemaan ongelmia, johdonmukaisuudella ja sopivalla motivoinnilla varmasti kasvaa erittäin mukava koira.

Mitään varsinaista treeniä ei näin pienen kanssa ole vielä tietenkään otettu mutta nimensä ja kom-käskyn osaa, nej-käsky alkaa myös olla aika hyvin tassussa.
Autoilusta neiti ei perusta, vikinä yltyy välillä ulvomiseksi mutta uskomme siedätykseen - autoiluun on pakko tottua jos meidän perheeseen meinaa kuulua.
Nachon treenaaminen on viime aikoina jäänyt tosi vähälle, syynä muutto ja remonttikiireet. Nyt sain viimeinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja järkkäsin meille treenipaikan hallivuorolla läheisen koirakerhon ryhmään. Agilitystä on siis kyse. Esteet me jo osataan ja monet möllikisat on voitettu, nyt pitäisi vaan uskaltautua kisaamaan ja hiomaan omia ohjausvirheitään.
Salsan kanssa haaveilen TOKOilusta, PK-lajejakin olisi kiva kokeilla ja mies haluaisi Salsasta agility kaverin. Mulla ei varmaan nopeus riittäisi BC:n hjaamiseen agilityssä. Ei sillä että parsoni olisi hidas mutta se on sentään mini kokoinen että saan vähän tasoitusta.
Odotan innolla uutta koiraharrastusvuotta, olkoon se aktiivisempi kuin tämä kulunut. Tältä illalta toivotaan mahdollisimman vähän rakettien pauketta!