sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Seinille hyppijä ja muu lauma

Koko alkuvuosi on ollut matalalentoa, jatkuva sairauskierre rasittaa jo pääkoppaakin. Siis minun.

Koirat on olleet terveinä.  Mutta perheen ihmisjäsenet ovat olleet yhtäaikaa ja vuorotellen ihan kanveesissa yhteensä kahdeksan viikkoa.

Liikkumattomuus on tälläiselle rauhattomalle ihmiselle myrkkyä. Välillä tulee ihan epätoivoinen olo, pääsis jo kunnon lenkille! En edes tarvitse hikiliikuntaa niin paljon kuin pitkiä kävelyjä koirien kanssa. Ja treenaushetkiä, pihatokoa ja metsäaksaa. Ne on sitä parasta omaa aikaa ja elämäni henkireikä, paras mielenterveyshoitaja.

Koirat on jaksaneet tätä treenaamattomuutta edelleen hyvin, peruslenkit on kuitenkin hoituneet kiitos apujoukkojen ja loistavien lenkkimaastojen ihan tässä nurkan takana - ei tarvi montaa metriä kävellä niin tyypit voi posottaa tuhatta ja sataa ja kyllä pihallakin mahtuu temeltämään. Rumba ainakin kaipaa vapaana riehumista hetken aikaa joka päivä.
Rumba Espoonlahden rannassa helmikuussa 2016

Salsa tekee juoksua ja on herkillä, mikä aiheuttaa entistä enemmän inhotusta lasta kohtaan. Poika on äänekäs ja aktiivinen ja saattaa hyökätä yht'äkkiä koiraa kohti kirkuen. Ymmärrän kyllä ettei se ole mukavaa. Salsa murahtaa ja lähtee kyllä pois, mutta vähän varovaisempia ollaan oltu. Rumbakin kyllä väistää pikku takiaista mutta ei reagoi samalla tavalla ahdistumalla kuin Salsa. Minusta tuntuu, jä tämä on ehkä koira ylianalysointia, että Salsa tietää kuinkan tärkeä lapsi on meille joten se haluasi kovasti olla myös lapsen lähellä muttei sitten yhtään tykkää lääppimisestä, eikä varsinkaan turkista repimisestä ja halimisyrityksistä. Se on kovin omaehtoinen. Ja tietenkin jonkun verran mustis varsinkin minusta. Mutta uskon että tämä on vain vaihe ja menee pian ohi.

Yhteiskuvayrityksiä joulukuussa 2015 - ei tullut joulukorttia

Näin lähellä on suht ok olla kun lapsi keskittyy omiin puuhiinsa, Salsa on kuitenkin aina varuillaan kuten korvien asennosta huomaa


Koirien ja lapsen erottaminen toisistaan ei aiheuta meillä minkäälaista ongelmaa, korilla on oma huone jossa on portti keittiöön. Jos ne ovatkin osan päivästä portin takana, näkevät ja kuulevat ne meidät koko ajan. Eli en katso niiden olevan siinä mielessä yksin. Pikku hiljaa kun lapsi kasvaa häneltä voi vaatia enemmän ja myös tiettyä käytöstä koiria kohtaan. Tirtysti kiellämme nyt jo repimisen ja menemme aina väliin jos tilanne villiintyy mutta poika ei vielä ymmärrä miksi koirien kanssa pitää olla varovainen.

Minä en suoraan sanoen ymmärrä että koira annetaan pois kun lapsi on pieni ja yhteiselo ei ihan suju. Koiran omistajalla on myös velvollisuuksia eläintä kohtaan. Elämän olosuhteet täytyy järjestää sellaisiksi että kaikki pystyvät hanskaamaan tilanteen. Tarkottaisi se sitten vaikka muuttoa erilaiseen kämppään. Toki, joskus on tilanteita että koiralle järjestyy lähes itsestään uusi koti jossa se on rauhallisempi ja onnellisempi. Mutta noin lähtökohtaisesti, en hyväksy enkä ymmärrä että ensimmäinen vaihtoehto on laittaa ilmoitus johonkin nettipörssiin että annetaan pois kun ei jakseta pitää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti