Muinoin vannoin että narttukoiraa en koskaan ota. Tytöt on hankalia. Sitten mulla oli kaksi urosta ja vannoin että kahta urosta ei ikinä. Sitten oli vaan yksi pieni poika enkä tiennyt kuinka helppoa se olikaan. Nacho on sosiaalinen kaveri eikä mitenkään tavattoman vietikäs. Kyllähän se heilastelu reissuille lähti Oitmäessä kun tilaisuus tuli mutta tulee tarpeen tullen toimeen muiden poikien kanssa myös.
Sitten tuli se narttu koira kuitenkin. Ja aikamoinen biatch onkin. Salsa ei tykkää juuri kenestäkään, Rumbaa ja Nachoa se sietää, saattaa suostua leikkimäänkin, mutta omilla ehdoillaan. No, ehkä vähän liiottelen, kyllä Rumba saa leikki seuraa ihan joka päivä Salsasta. Juoksun välit on Salsalla lyhyet, 5,5 kuukautta. Pentuja se hoisi hyvin mutta mitenkään erityisen innostuneesti. Se on hyvin itsetietoinen ja herkkä ja ailahteleva. Juoksut vaikuttaa sen mielialoihin paljon mikä hieman haittaa treenaamista, siis jos tosissaan kisaisi.
Ja sitten vielä toinen tyttö-koira, yhtä lyhyet juoksun välit, ei ihan yhtä suuri ego. Rumballa on juoksu juuri meneillään. Ehkä hieman vaisumpi on, ei vedä juuri ollenkaan hihnassa!
Onko narttu vai uros sitten helpompi? Meillä kaikki koirat on tällä hetkellä leikkaamattomia. Edellisestä koirasukupolvesta Ricky kastroitiin muistaakseni noin viiden vuoden ikäisenä, ihan sen takia ettei se olisi käynyt Jessen kimppuun. Tai kuka nyt sitten kävin kenen kimppuun, Jesse oli kyllä tosi ärhäkkä tapaus mutta sai pitää kalleutensa, pienempi kun oli.Kastrointi ei oikeastaan ratkaissut ongelmaa vaan pikemminkin toi pussillisen uusia, kuten turkin laadun huonontuminen.
Kaikissa komboissa on varmaan omat haasteensa. Yksi kastroitu/steriloitu koira on varmaan tosi helppo =tylsä. En osaa edes kuvitella tilannetta.
Meillä on aika usein nykyään vain kaksi tyttöä kotona, juurikin noista lyhyistä juoksunväleistä johtuen. Alkusyksyllä tytöillä oli joku kausi että ottivat pari kertaa yhteen, saattoi johtua muutosta ja maiseman vaihdoksesta tai jostain vaiheesta Rumban aikuistumisessa. Salsa laittoi pennun nopeasti ruotuun ja pariin yhteen ottoon rähinät loppui. Tosin niihin puututtiin kyllä myös napakasti. Uros ja narttu kombo on arjessa varmin rähinättömyys mutta juoksujen aikaan hankala. Kombinaatio saattaa myös aiheuttaa hankaluutta koirakavereiden hankkimiseen - toinen tykkää tytöistä ja toinen ei.
Veikkaan että itsellä ei ympyrä ihan heti sulkeudu, kahta kastroimatonta poika-koiraa en ole valmis vieläkään pitämään oman katon alla vaikka monet taitavammat siinä onnistuvatkin.
Tytöt on ihan kivoja eikä juoksuajat meitä paljon haittaa. Kotona ei pidetä housuja eivätkä paljon sotkekaan. Joihinkin paikkoihin ei ole juoksuisena asiaa ja ymmärrän sen, uroskoiran omistajana. Joskus se harmittaa mutta onneksi ei meillä ainakaan juoksut ole mitenkään synkronisoituneet niin voi aina ottaa toisen treenikaveriksi, ei jää meneminen siitä kiinni. narttukoirien juoksujen synkronisaatio taitaa olla ihan myytti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti