Pumppiksen tiistai-treenit

Mitä saadaan kun laitetaan kaksi tumpelo agikentälle? No, ainakin katsojille hauskaa.

Rumba treenasi tällä viikolla Salsan vuorolla kun Salsan vakkariohjaaja, rakas Iso-keponi, sairasti pahemman laatuista flunssaa. En arvannut mennä Salsan kanssa radalla kun näillä taidoilla ja kunnolla olisi hävettänyt liikaa ja olisin vaan sekoittanut koiraparan pään.

Pikku-Pumppis pääsi siis tekemään radanpätkää. Käytännössä tehtiin muutamaa hyppyä tältä radalta.
Ajattelin että oltaisiin voitu tehdä 9 -18 mutta päästiin vaan 14 esteeseen.

No, tilanne ei ollut ihan niin katastrofaalinen koska olihan meillä osaava kouluttaja, Nina Manner.
Nina kysyi mitä lapsi-koira osaa, ja minä vastasin että katsotaan. En ole sille opettanut muuta kuin putkeen menoa ja sunnuntaina kokeiltiin kaksi hyppyä kaaressa ja putki ja siitä hypylle - suoraan, ilman mitään kommervenkkejä. Että aika vähällä treenillä oltiin liikkeellä. Ehkäpä Kepo on opettanut sille jotain, ei kai se turhaan joka tiistai siellä hallilla hengaa...?

Rumppeliini osoittautui varsin taitavaksi aksaeläimeksi. Se osaa kiertää esteet, etenee kivasti putkeen, pakkovalssin se tajusi heti ja niistonkin kun ohjaaja liikkui oikeaan suuntaan. Minulla on käteenkiinnikasvaneenminikoiran-syndrooma. Vien koiran ihan nenästä esteelle ja ja jään katsomaan että joo, se tosiaan hyppää, kyllä. Sitten lähden itse etenemään ja unohdan katsoa koiraa. Ei näin!

Nina antoi hyviä vinkkejä perusohjauksiin aloittelevalla koiralle.

1. Palkka laitetaan nyt aina valmiiksi tai lentää avustajan kädestä.
2. Minun täytyy muistaa katsoa koiraa ja tukea sitä katseella mutta myös edetä itse ja järkevässä linjassa seuraavaan esteeseen nähden kun koira on lukinnut esteen.
3. Aloittelevalla koiralla suhteessa enemmän tiukkoja käännöksiä, valsseja jotka kääntyy poispäin menosuunnasta, niistoja jne, kuin loivia pakkovalsseja ja suuria kaaria joissa vauhti kasvaa mutta taito ei kartyu samassa suhteessa.

Ehkä jollekin itsestäänselvyyksiä mutta ei tällaiselle aksatampiolle.

Salsa oli tietenkin sydänjuuriaan myöten loukkaantunut kun se ei päässyt treenaamaan. Jos joku sanoo että koira ei ymmärrä tai tajua niin sallikaa minun väittää vastaan. Salsa kyllä ymmärsi että nyt ei tullut treeniä. Pääsi se sentään lämppälenkille mukaan.

Keskiviikkoiltana vein koirat pellolle juoksemaan. Ihana lenkittää melkein valoisassa vaikka lähtee vasta viideltä liikenteeseen. Koska oli melkein valoisaa oli kuvien ottaminen melkein järkevää.

Laitan kuvan tänne koska tässä näkee, melkein, mitä tapahtui heti kuvan ottamisen jälkeen. Metsästyskoirat, ne mustavalkoiset, höristävät korviaan ja tähyävät kauas, pieni valkoinen on lähinnä peloissaan. Saan puhelimen taskuun ja Salsa aloittaa vahtihaukun, pusikosta kuuluu raksahtelua. kutsun koirat luo, saan Salsan ja Nachon kiinni, Salsa haukkuu jo vimmatusti, Nacho pyörii lähinnä jaloissa. Rumba ei tietenkään tottele vaan painuu täyttä päätä pusikkoon ja ojaan. En viitsi mennä kahden höyrypään kanssa lähemmäksi katsomaan onko se supi ja jänis vai kapinen kettu peräti. Rumba viipyy metsästysretkellään viitisen minuuttia, eli todella kauan, loittonemme paikasta hiljalleen ja vihdoin se tulee luokse, aivan läkähtyneenä pentu-parka. Loppulenkistä Rumba ei enää vedä (!). Seuraavaksi agendalla - Rumban luoksetulon vahvistaminen. Tähän asti olen melkeinpä luottanut siihen että Salsa aina varmasti tottelee ja pentu raahautuu mukana, yleensä ihan kirjaimellisesti Salsa kaulakarvoissa roikkuen.

Täytyy lopetelal ja jatkaa pakkailua, lähdemme Pikku-Kepon ja Nachon kanssa Hankoon mummilaan etelän lomalle pariksi päiväksi.