Joulun taikaa

Joulunpyhät oli ja meni, oltiin ihan vaan kotosalla ja nautittiin hyvistä lenkkisäistä ilman lenkin jälkeisiä tassupesuja. Pesen koiria vain kun on ihan pakko ja turkin hoidossakin olen hirmulaiska. Tänään kävin kaikki koirat läpi ja otin ihan aikaa, noin 23 minuuttia meni turkkien hoitokierrokseen mukaan lukien kynsien leikkuu. Nachoon meni eniten aikaa jos sitä vähän siistii samalla. Salsa on nopien koska se vaan maata möllöttää eikä reagoi käsittelyyn mitenkäään. Rumba vielä vähän vastustelee peppukarvojen harjaamista, sillä on myös hassu tapa kirputtaa minua kun rapsutan tai harjaan sitä.

Fredde on jatkanut aktiivista aksatreenaamista ja minä olen tehnyt vähän pihatokoa Salsan kanssa. (Tunnari on aas vaihteeksi kunnossa, otetaan vain yksi treeni illassa ja tosi monta kertaa putkeen on mennyt oikein.) Hömpöttelyä Rumban kanssa ei voi vielä tokoksi sanoa. Yritän opettaa sille perusasentoa ja vähän malttia sekä hioa leikkimistä joka parantaisi meidän suhdetta. Tuntuu että kaikki täytyy taas keksiä uudelleen, kantapään kautta mennään. Rumba tuntuu nii erilaiselta tempperamentiltaan kuin emänsä. Se on lähtökohtaisesti paljon korkeammassa vireessä ja menee helposti yli eikä keskity yhtä hyvin kuin Salsa. Nyt tuntuu että se tykkää toistosta eikä ole niin herkkä kuin Salsa. Fyysistä pakotetta se ei silti kestä, se on sille paljon herkempi vielä kuin Salsa, sitä on tosi vaikea kouluttaa remmissä eikä se tykkää tulla ihan liki eikä siihen saa koskea töitä tehdessä -sohvalla ollaan ihan kylkimyyryä toki.

Eilen sunnuntaina mentiin koko perhe hallille ekaa kertaa. Pienet aksatekniikat ohjelmassa ja minä ketyilin. Rumba teki putkirallia ja pieniä hyppyjä myös, rimat alimmalla tasolla. Onhan se jo sen ikänen että vähän voi treenata. Keppejä tehtiin myös, verkoilla. Itse en ole noista kujista ja ohjureista tai vinokepeistä koskaan tykännyt mutta isäntä ei ole mikää sheippauksen ystävä joten kokeilkoon
noita nyt sitten. Voin sitten opettaa 2+2 kun ei verkoilla onnistu ;). Salsa teki lyhyttä radanpätkää, päällejuoksua ja saksalaisia. Hienosti meni. 

Tämä kuva kuvaa hyvin näiden kahden luonne-eroja; Salsaa hieman huolestuttaa että pääseekö treenaamaan ja mitä häneltä nyt odotetaan, Pumppis on vaan että jeejee!!!

Rumba osaa jo odottaa kaksi nanosekuntia startissa

Putkesta se tuli, esteelle se meni

Kierrot onnistuu

Hirveä aksapeto

Hyvä treeni - parempi mieli!

Pikku-kepo ei kyllä tiennyt edes olleensa missään, ei vaikka Salsa huusi radalla täyttä kurkkua tapansa mukaan

Sirken toko perjantaina ja lauantai aamun jäljet

Jos maastolajit ei nyt oikein onnaa niin kentällä menee onneksi vähän paremmin. Eilen illalla treenattiin tokoa Sirke Viitasen opastuksella. Sirke oli muuten myös viime sunnuntaina hakukouluttaja.
Alkuun tehtiin pennunväsytystreeniä. Sivulletuloja, imutusta ja pentuluoksetuloa. Toimi. Pentu väsyi ja teki keskittyneesti. Loppuun leikittiin vielä kahden lelun leikkiä ja itsehilltäleikkiä. Molemmat sujui hyvin Rumbalta. Leikittäjä voisi olla hieman vikkelämpi liikkeissään mutta minkäs teet. Rumba ottaa myös kuolleen lelun hyvin, ei tarvitse ihmeemmin opettaa.
Salsalla oli tosi hyvä ruututreeni. Ruutuja oli kolmella suunnalla, vähän erilaisina.  Paikka näytettiin joka kerta. ensin ohjaaja palkkasi ja sitten minä siirryin palkkaamaan. Palkkaaminen onkin ruudussa tosi vaikeaa. Kun pitsäisi juosta gasellin lailla ruutuun leikkimään. Salsa selvästi tykkäsi tällaisestä vähän haastavammasta treenistä. Yksi ruutu oli keskellä aksakenttää! Se tehtiin ensin niin että tultiin ruutuun vinosta nurmikentän puolelta. Tässä oli vähän hapuilua. Toinen toisto toisesta suunnasta niin että matkalla oli siivekkeitä. Salsa haki linjan siivekkeiden välistä enkä palkannut sitä siitä.  Seuraavalla toistolla se korjasi  linjan suoraksi - viisas pikku koira!
Salsan kanssa pitääkin olla tarkka siinä että ttreenit vaikeutuu sopivasti eikä onnistuneen toiston jälkeen tehdä koskaan täysin samanlaista harjoitusta. Siitä Salsa hämmentyy ja alkaa yrittää muuttaa jotain suorituksessaan. Juteltiin myös siitä miten lähityöskentely ei ole bordercollielle mitenkään luontaista. Se on luotu juoksemaan ja tekemään työnsä etäällä ohjaajasta. Ei työskentelemään tiukassa katsekontaktissa aivan kiinni ohjaajassa. Siksi seuraamisen opettamisessa pitääkin olla hieman nokkela.
Salsan seuraaminen on nyt minun mittapuun mukaan tosi hyvällä mallilla. Toki kontakti välillä katkeaa ja se hieman edistää. Mutta vire on korkealla, häntä huiskuu, ääntely on vähentynyt ja mikä parasta seuruu on meistä molellista mukavaa. Positiivinen kehä on syntynyt, kun Salsa tekee innokkaasti minä kehun sitä vuolaasti ja olen tyytyväinen ja se tekee entistä paremmin.
Eilisen treenin jälkeen tehtiin lyhyt paikkamakuu, Salsa ei tykkää enää mennä maahan, jostain syystä se paineistuu kun tietää että jätän sen yksin kun paikalla on muita koiria. Eilen se jopa nousi istumaan jota ei ennen ole todellakaan tapahtunut. Minä luulen että pientä pelottaa. Tosin hyökkäys on Salsan mielestä paras puolustus. Kun se on remmissä on rähjäys muille koirille taattu. Kun remmi irtoaa Salsa väistää. No joo, tämän kanssa eletään. Lopuksi tehtiin pari pitkää pätkää seuraamista ja jäävät (tai zeta). Meni tosi kivasti.
Vastapainona eiliselle kenttätreenille tein kaikille kolmelle pinet jäljet lähimaastoihin tänä aamuna. Rumban ja Nacho jäljet matalaan ruohikkoon n 20 metriä pitkinä, ajettiin 20 min vanhoina. Salsan jälki oli vähän pidempi ja metsässä, ajoin sen n 30 min tekemisestä. Rumba ja Nacho haistelivat kyllä tehokkaasti, nameja jäi aika paljon löytämättä ja ne etenivät oikeastaan molemmat vähän sivuttain jäljen vieressä. Rumba ei koskaan ole tehnytkään vastaavaa harjoitusta eikä oikeastaan namin etsintää muutenkaan, namit on tulleet aina kädestä. Nacho on tehnyt lyhyitä namijälkiä jonkun verran, ja etsinyt nameja ulkona ja sisällä, mutta sillä ei ole sellaista keskittymiskykyä ja pitkäjännitteisyyttä eikä se osaa toimia itsenäisesti vaan tavitsee koko ajan tukea. Salsan jälki meni hyvin ja se noukki tarkasti kaikki namit. Tiedä vaikka siitä saisi jälkikoiran. Rumban kanssa on tarkoitus ainakin kokeilla mihin rahkeet riittää.

Huipputreeniä huippukoirille

Vaikka joskus tuntuu ettei me koskaan mitään treenata niin kyllä niitä treenejä siiten kertyy kun alkaa kirjaamaan.
Maanantaina tehtiin Salsan kanssa Ninan tokossa ruutua ja luoksetuloa. Juuri kun rupesin kehumaan Ninalle että takapalkka on yht'äkkiä alkanut toimimaan Salsalle niin eipä vaan toiminut. Mokasin itse liikkeen alun kun Salsa vähän jähmi maahanmenossa ja jätin sen paikkamakuukäskyllä. Salsa tuumasi että tämä on joku kompa niin enpä varmaan liiku. No, vapautin sen siitä palkalle. Loistavaa ohjaamista... huoh! Seuraavalla kerralla seisominen onnistui hyvin mutta maahanmeno oli hidas niin palkkasin sitten siitä. Jepjep... Ruudussa olen vaan ihan  liian hidas palkkaamaan eikä kriteerit ole tarpeeksi selkeät. Ainakin omatoimisesti tehdyt seuraamiset ja jäävät oli tosi hyvät. Tunnaria tehtiin kentän laidoilla metsänkeppiharjoituksina. Nenä kyllä toimii, ongelma on jossain muussa. Mutta Salsalla oli kivaa. Se on nykyään hirmu innoissaan kun päsee ilman pentua touhuamaan ja saa kaiken huomion itselleen.
Keskiviikkona Salsalla oli aksat, hyvin oli mennyt. Pitäsi varmaan sinne kisoihin sitten?
Torstaina vuorossa tottis-treenit. Ostin vuoron oikeastaan Rumbaa varten. Ohjaaja unohti treenit (!) joten menin itse ja tehtiin seuraamista imutuksena. Salsan olen aikoinaan opettanut perusasennolla ja sitä virettä onkin saatu sitten korjailla pari vuotta. Olen joskus tehnyt imutusta Salsan seuraamispaikan korjaamiseksi mutta ihan väärin ilmeisesti. Käden linja ja namin asento onkin tässä ihan eri kuin mitä olen luullut. Palkka ei olekaan kiinni omassa jalassa! Ja palkkaamisen jaksotuksen olin täysin unohtanut. Kiitos Suski http://www.tamaon.com/Etusivu.html muistutuksista! Lisäksi tehtiin jääviä ja Rumba hoksasi homman heti vaikka mitään vastaavaa sen kanssa ei ole vielä tehty. Kun vaan itse muistaisin olla rauhallinen ja jaksottaa!
Salsa toimi vielä häiriökoirana hoffinartulle joka oli hieman ärhäkkä. Salsa hallitsi hermonsa hyvin vaikka tilanne jännitti meitä molempia aika lailla. Pahinta tässä kaikessa on että minä olen alkanut pelkäämään tietynlaisia koiria sen rotikka-hyökkäyksen jälkeen. Ja kyllähän Salsa sen aistii. Mikä siis neuvoksi? Terapian tarpeessa varmaan molemmat.

Tokoiluu ja muita suunnitelmii

Laitoin tohon yhden kaverikuvan, meidän koirilla on sattuneesta syystä enemmän vauva- kauin hauvakavereita, Nacho sietää lapsia kun on pakko, Salsa tykkää mutta ei silläkään hermo ikuisuuksia kestä. Maaliskuu meni ohi ihan hujauksessa, koirat joutui olemaan aika peruslenkillä ja sisäaktivoinnilla, mitä nyt Salsan kanssa käytiin maanantai-treeneissä. Oli ihan kauheesti ohjelmaa muilla elämän osa-alueilla, harmittaa kun tuo päivätyö rajoittaa harrastuksia niin hirveesti. Pihalla ollaan välillä tehty kevättä ja välillä taas lumitöitä, sulais jo mokoma niin päästäis multaan möyrimään.


Kevään ja kesän pääaktiviteetti on meillä TOKO. Treenataan Salsan kanssa aktiivisesti ja toivottavasti päästään myös kisaamaan. Alkuperäinen suunnitelma oli ilmottaa meidät pariin kokeeseen toukokuussa mutta nyt en sitten uskallakaan. Kisavalmis Salsa ei vielä ole, häiriintyy niin kovasti muista, ainakin tietynlaisista koirista. Tai ehkä kyse on siitä että emäntä ei ole kisavalmis.
Parit mällitokot on kuitenkin ohjelmassa, Vekoran kilpatoko kurssi, SBACKin leirillä tokoilut. Lisäksi olen ilmottanut molemmat apinat omiin estehyppelyryhmiinsä kesäksi.
Sitten meillä on yksi paimennnuspäivä sovittuna ja sen perusteella päätetään mennäänkö uudestaan. Minä tietty pelkään pahinta ja veikkaan että Salsa käyttäytyy niinkun viime kesänä kun nähtiin lampaita. Haukkui ja riehui kuin kaistapäinen.
Niin ja onhan meillä PK-tottis ja mahdolliset haku-kuviot.
Huh, alkaa itseäkin hengästyttää. Isäntä ei vielä tiedä mitä kaikkea olen suunnitellut... Eikä se taida tietää sitäkään että se saa mennä aksaamaan jommankumman kanssa. No, toivottavasti edes se lukee mun löpinöitä, sittenpähän tietää.

Ettei vaan mentäis ylikuntoon!

Nimittäin niin kovasti on treenattu tämä viikko. Viime sunnuntaina hyppykurssi, keskiviikkona agility molemmilla, torstaina Salsan ekat Toko-treenit ja Naden agi. Ja tänään sokerina pohjalla Anitan järjestämä jälkipäivä.
Aloitetaan tuoreimmasta. Ei muuten ihan heti unohdu nämä ekat jälkitreenit. Jäljestäminen sujui hyvin, Nachokin pääsi tekemään pienen pätkän ja hoiti namietsinnän monen vuoden kokemuksella mallikkaasti. Myös Salsa keskittyi kiitettävästi nenän käyttöön, olin aika yllättynyt. antoisien teoriaosuuksien ja kahden jäljen uuvuttamina olimme siirtymässä grillipaikalle. Vaan eipä lähdettykään, isäntä oli tiputtanut avaimet maastoon. Päästin muutaman aika ruman sanan. Onneksi Anita ja Sanna tulivat hätiin, mukana kokenut esineenetsijä Ossi. Oltiin etsitty jo tovi, kaikki jäljen pätkät, ja ympäristöt. Anita ja minä oltiin siirtymässä suunnitelma-B:hen, koirat autoon, makkaraa syömään ja minä soittamaan äitiä, ketäpäs muuta, hätiin. Sanna uskoi kuitenkin koiraansa, joka teki keskittyneesti töitä useamman kymmenen minuuttia - JA SE LÖYSI NE. Mahtavaa. Tuli vähän uutta motivaatiota tämän tyyppisiin harkkoihin. Ossi on nyt virallisesti meidän idoli ja sankari.
Sitten saatiin vihdoin vähän murua rinnan alle ja uutta puhtia vielä esineruutuun. Pentu oli jo sen verran väsynyt ettei siitä oikein jaksanut innostua. Mutta saatiin hyviä vinkkejä omatoimiseen treenaamiseen.
Nyt on saunanlämpiämistä odotellessa mukavan raukea olo, koirat makaa keittiön lattialla reporankkoina.
Viime sunnuntain Ulla Kaukosen hyppykurssista saatiin taas uutta puhtia Nachon agitreeneihin ja vinkkejä hyppyongelmiin. N ponnistaa liian kaukaa ja korkealle, ja on lisäksi hieman jäykkä ja olen pidemmän aikaa jo miettinyt sen viemistä fyssarille. Kotiläksyistä tärkeimpänä istumisen opetteleminen uudestaan. Koira pitäisi saada istumaan sievästi takajalat allaan jotta se oppisi käyttämään takapäätään ja ponnistamaan oikein. Torstain agi-treeneissä keksi tauolla hyvän tavan harjoitella tätä - istutin koiraa vanhoista ratatukeista tehdyn matalan aidan päällä. Rakennelma on juuri niin kapea että N joutuu keskittymään siinä istumiseen. Samalla sain vähennettyä radan reunalla räksyttämistä.
Torstaisista Toko-treeneistä vielä muutama sana. Salsa keskittyi kivasti, varsinkin seuraaminen meni hyvin vaikka me ei sitä olla varsinaiseti ollakkaan käskysanan kanssa vielä harjoiteltu. Luoksepäästävyys meni vähän pelleilyksi, S rakastaa kaikkia ihmisiä varauksetta ja hyppää suoraan syliin. Lopuksi otettiin pysähtymistä johon kouluttaja toi ihan minulle uuden tekniikan, mulla on ollut seisomisessa kaikkien koirieni kanssa ongelmia, ja taidan nyt tietää miksi - pysähtyminen ja seisomaan nouseminen on kaksi eri asiaa, opetetaan eri tavalla ja eri käskyille. Ja taas sai tuntea itsensä fiksuksi.
Ainakin koiratreeneissä saa näitä jatkuvia oppimisen kokemuksia ja ahaa-elämyksiä kun muuten on niin täysin oppinut ja aina toimii loogisesti ja fiksusti. Huhhuijaa, kylläpäs väsyttää, nyt saunanlauteille pesemään pois jälkimetsän ihana sateenraikas tuoksu.

Uusi vuosi ja uudet koiruudet

On se niin suloinen, se pentu, nukkuessaan. Melko intensiivistähän tämä pentuaika on, kyllä minä sen tiesin, mutten sitten kuitenkaan muistanut miten aktiivisia ne on. Juuri kun olet yhden pissiparerin korjannut niin heti on kakit toisella. JA kun sen korjaat niin saat jo rientään nostamaan pentua pois jukkapalmun kimpusta. Jnejne... Mutta on se sitten niin ihanakin, pallomaha nappisilmä!

Salsa on ollut meillä nyt tasan kaksi viikkoa ja sopeutunut kotielämään kiitettävästi. Välillä meinaa leikit yltyä niin riehakkaiksi Nachon kanssa että joudumme vähän rauhottelemaan. Koiranpentu on vähän kuin pieni lapsi, kun alkaa mennä ylikierroksille niin sitä junaa ei pentu itse pysty pysäyttämään. Nacho on vähän liiankin kiltti ja sietää pennun riehumista ja puremista loputtomiin. Ruokakuppiiaan se sentään osaa jo puolustaa ja joka ilta käydään "kenen pesä"-niminen titaanien taisto jossa Salsa yrittää ensin tuijottamalla ajaa Nachon pediltään, sitten hiipiä takaa sen viereen samalle pedille. Ihan paimenkoiran elkeet. Lopuksi pentu kuitenkin rauhoittuu omaan pesäänsä.

Ihan selvästi voimakastahtoinen ja itsenäinen neitonen on meille tullut. Vetoleikkijä leikkisi vähän liiankin kanssa ja pihalla mennä viipottaa ihan omia polkujaan pelottomasti. Terrierin omistajina meillä ei varmaan tule olemaan ongelmia, johdonmukaisuudella ja sopivalla motivoinnilla varmasti kasvaa erittäin mukava koira.

Mitään varsinaista treeniä ei näin pienen kanssa ole vielä tietenkään otettu mutta nimensä ja kom-käskyn osaa, nej-käsky alkaa myös olla aika hyvin tassussa.
Autoilusta neiti ei perusta, vikinä yltyy välillä ulvomiseksi mutta uskomme siedätykseen - autoiluun on pakko tottua jos meidän perheeseen meinaa kuulua.
Nachon treenaaminen on viime aikoina jäänyt tosi vähälle, syynä muutto ja remonttikiireet. Nyt sain viimeinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja järkkäsin meille treenipaikan hallivuorolla läheisen koirakerhon ryhmään. Agilitystä on siis kyse. Esteet me jo osataan ja monet möllikisat on voitettu, nyt pitäisi vaan uskaltautua kisaamaan ja hiomaan omia ohjausvirheitään.
Salsan kanssa haaveilen TOKOilusta, PK-lajejakin olisi kiva kokeilla ja mies haluaisi Salsasta agility kaverin. Mulla ei varmaan nopeus riittäisi BC:n hjaamiseen agilityssä. Ei sillä että parsoni olisi hidas mutta se on sentään mini kokoinen että saan vähän tasoitusta.
Odotan innolla uutta koiraharrastusvuotta, olkoon se aktiivisempi kuin tämä kulunut. Tältä illalta toivotaan mahdollisimman vähän rakettien pauketta!