Jos maastolajit ei nyt oikein onnaa niin kentällä menee onneksi vähän paremmin. Eilen illalla treenattiin tokoa Sirke Viitasen opastuksella. Sirke oli muuten myös viime sunnuntaina hakukouluttaja.
Alkuun tehtiin pennunväsytystreeniä. Sivulletuloja, imutusta ja pentuluoksetuloa. Toimi. Pentu väsyi ja teki keskittyneesti. Loppuun leikittiin vielä kahden lelun leikkiä ja itsehilltäleikkiä. Molemmat sujui hyvin Rumbalta. Leikittäjä voisi olla hieman vikkelämpi liikkeissään mutta minkäs teet. Rumba ottaa myös kuolleen lelun hyvin, ei tarvitse ihmeemmin opettaa.
Salsalla oli tosi hyvä ruututreeni. Ruutuja oli kolmella suunnalla, vähän erilaisina. Paikka näytettiin joka kerta. ensin ohjaaja palkkasi ja sitten minä siirryin palkkaamaan. Palkkaaminen onkin ruudussa tosi vaikeaa. Kun pitsäisi juosta gasellin lailla ruutuun leikkimään. Salsa selvästi tykkäsi tällaisestä vähän haastavammasta treenistä. Yksi ruutu oli keskellä aksakenttää! Se tehtiin ensin niin että tultiin ruutuun vinosta nurmikentän puolelta. Tässä oli vähän hapuilua. Toinen toisto toisesta suunnasta niin että matkalla oli siivekkeitä. Salsa haki linjan siivekkeiden välistä enkä palkannut sitä siitä. Seuraavalla toistolla se korjasi linjan suoraksi - viisas pikku koira!
Salsan kanssa pitääkin olla tarkka siinä että ttreenit vaikeutuu sopivasti eikä onnistuneen toiston jälkeen tehdä koskaan täysin samanlaista harjoitusta. Siitä Salsa hämmentyy ja alkaa yrittää muuttaa jotain suorituksessaan. Juteltiin myös siitä miten lähityöskentely ei ole bordercollielle mitenkään luontaista. Se on luotu juoksemaan ja tekemään työnsä etäällä ohjaajasta. Ei työskentelemään tiukassa katsekontaktissa aivan kiinni ohjaajassa. Siksi seuraamisen opettamisessa pitääkin olla hieman nokkela.
Salsan seuraaminen on nyt minun mittapuun mukaan tosi hyvällä mallilla. Toki kontakti välillä katkeaa ja se hieman edistää. Mutta vire on korkealla, häntä huiskuu, ääntely on vähentynyt ja mikä parasta seuruu on meistä molellista mukavaa. Positiivinen kehä on syntynyt, kun Salsa tekee innokkaasti minä kehun sitä vuolaasti ja olen tyytyväinen ja se tekee entistä paremmin.
Eilisen treenin jälkeen tehtiin lyhyt paikkamakuu, Salsa ei tykkää enää mennä maahan, jostain syystä se paineistuu kun tietää että jätän sen yksin kun paikalla on muita koiria. Eilen se jopa nousi istumaan jota ei ennen ole todellakaan tapahtunut. Minä luulen että pientä pelottaa. Tosin hyökkäys on Salsan mielestä paras puolustus. Kun se on remmissä on rähjäys muille koirille taattu. Kun remmi irtoaa Salsa väistää. No joo, tämän kanssa eletään. Lopuksi tehtiin pari pitkää pätkää seuraamista ja jäävät (tai zeta). Meni tosi kivasti.
Vastapainona eiliselle kenttätreenille tein kaikille kolmelle pinet jäljet lähimaastoihin tänä aamuna. Rumban ja Nacho jäljet matalaan ruohikkoon n 20 metriä pitkinä, ajettiin 20 min vanhoina. Salsan jälki oli vähän pidempi ja metsässä, ajoin sen n 30 min tekemisestä. Rumba ja Nacho haistelivat kyllä tehokkaasti, nameja jäi aika paljon löytämättä ja ne etenivät oikeastaan molemmat vähän sivuttain jäljen vieressä. Rumba ei koskaan ole tehnytkään vastaavaa harjoitusta eikä oikeastaan namin etsintää muutenkaan, namit on tulleet aina kädestä. Nacho on tehnyt lyhyitä namijälkiä jonkun verran, ja etsinyt nameja ulkona ja sisällä, mutta sillä ei ole sellaista keskittymiskykyä ja pitkäjännitteisyyttä eikä se osaa toimia itsenäisesti vaan tavitsee koko ajan tukea. Salsan jälki meni hyvin ja se noukki tarkasti kaikki namit. Tiedä vaikka siitä saisi jälkikoiran. Rumban kanssa on tarkoitus ainakin kokeilla mihin rahkeet riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti