Ei kummoinen treeniviikko

Viikko alkoi hohdokkaasti Nina tokoilla. Meidän vuoron aikaan oli jo säkkipimeää ja vettä satoi kaatamalla. Otin Salsan treenamaan, pentu oli kyllä mukana ja tutkaili Veikkolan ihmeitä isännän kanssa vähän aikaa. Edellisestä viikosta innostuineina tehtiin ruutua. Aika kivasti meni, parasta on että vaikka ruutua oli vähän vaikea löytää pimeässä (kentällä on siis valot mutta silti), Salsa ei turhautunut niin paljoa että olisi alkanut ääntelemään. Avustajan palkkaamana ei oikein toimi, Salsa menee niin saaliille ja kyyttä milloin lelu lentää. Jos avustaja vaan näyttää paikkaa ja minä palkkaan niin keskittyy paremmin. Olen nyt alkanut Ninan ja Sirken neuvosta stoppaamaan sen sinne ettei valuisi minua kohti lelua hakemaan. Löntystän sitten ajallani ruutuun ja palkkaan ja Salsa vetää kunniakierroksensa. Ykköspalkka Salsalle on juosta kovaa lelu suussa. Kaartaa aina oikealle, hassu pieni paimen. Ironista kyllä, pennulle näyttäisi kehittyvän vasen kaarto.

Loppuviikko meni työ- ja remonttikiireissä joten muuta ei treenattu, paitsi pennun kanssa vähän remmikävelyä. Tämä onkin aika vaikea tapaus kun jahtaa autoja. Varsinkin suoraan kohti tulevat autot hiekkatiellä, jollaisen varressa asutaan myös, ovat kovasti paimennusviettiä stimuloivia. Hyvää on se että pentu on edelleen ahne joten kontaktitreenillä ja ajan kanssa ongelma varmaan pienenee. Mutta tuleeko siitä koskaan Salsan veroista vapaana jolkottelijaa, mene ja tiedä.

Perjantaina mentiin metsään, kepo teki pienet jäljet mustavalkoisille, Rumballe ehkä 30 metriä ja paljon nameja, Salsalle vähän piedempi ja vähemmän nameja. Keskittyneesti nuuskuttelivat molemmat. En tiedä yhtään osaanko opettaa tätäkään hommaa alusta asti oikein mutta mennään sitten vaikka sen kuuluisan kantapään kautta. Ainakin jäljestäminen on hyvää aktivointia ja vastapainoa päättömälle kaahotukselle. Vapaana Salsaa ja Rumbaa ei voi metsässä kovin kauaa pitää, Salsa juoksee niin kovaa ja pitkää lenkkiä että pelkään ettei pentu osaa yhtään säännöstellä voimiaa vaan satuttaa vielä itsensä.

Eilen sunnuntaina tein pihatottiksia Salsalle, ruutua pitkään heinikkoon, seuraamista, jääviä ja eteenmeno. Ihan vaan ylläpidon kannalta. Ja kivaa on. Salsa tykkää ihan hulluna treenaamisesta ja oikein imee itseensä kaiken jakamattoman huomion kun pentu on kerrankin pois jaloista. Rumba teki sitten vielä "aksaa", eli siivekkeiden kiertoa ja välistä juoksemista kuolleelle lelulle - ihan eka kertaa ja tosi pätevästi. Motivaatio on helppo homma tämän pennun kanssa. Jos en onnistu sitä pilaamaan tietty... Koko päivä oltiin oltu pihahommissa, hieman haastavaa kolmen innokkaan pikku apurin kanssa, ja sitten illalla lähdettiin vielä Rumban kanssa Kauklahteen ihmettelemään miltä maailma ja ne autot näyttää pimeän aikaan. Autojen valot kyllä kiinnosti, tarkkana saa olla tämän paimankoiran kanssa. Kotiin tullessa olikin pentu aika valmista kauraa, päivän koitokset veivät kaikki mehut.

Niinpä ajattelin että pääsisin tänä maanantai-iltana helpolla töiden jälkeen. Kävin Rumban kanssa vähän ison tien varressa harjoittelemassa remmikäytöstä ja käytin aikuiskoirat pienellä kakkalenkillä. Yritin ruveta sohvalle lepäämään mutta vielä mitä! Koirissa on virtaa kuin pienessä kylässä - kaikki matot oli pian rullalla ja kengät eteisestä levitelty pitkin keittiötä (Rumban toimesta, aikuiset ei kenkiin tietenkään koske). No, ei auta kun releet päälle ja metsään koko poppoon kanssa. Eilisestä metsälenkistä viisastuneena, kuultiin laukauksia ihan läheltä, minä pelästyin Nacho ja Salsa ei reagoineet mitenkään, laitoin kaikille huomiliivit ja valot. Pakko oli taas pitää laumanjohtajaa remmissä suuri osa matkaa kun meno tuppaa yltymään niin hurjaksi. Kun Salsa sitten oli vapaana se kaahotti parimetristen karahkojen kanssa ihan kaikkien meidän hengen tai ainakin terveyden uhalla. Jouduin kieltämään aika napakasti. Hassua että vaikka se on kotona niin rauhallinen, tietyissä olosuhteissa siitä kuoriutuu ihan villipeto. Hauskinta oli kun kaikki koirat oli irti ja parin metrin päästä hyppäsi pupu kolostaan. Salsa tietenkin bongasi sen mutta taas kauhea huuto ja sain sen jättämään jäniksen. Nacho käveli ihan sekunteja tuoreen jäljen päältä nenä ylhäällä ja kerjäsi namia. Eikä tässä nyt ole kyse siitä että se olisi jotenkin erittäin vahvasti vastaehdollistettu pois riistalta. Sillä vaan on päässä jotain vikaa? Rumba etsi pupua vimmatusti, oli hauska seurata miten se pyöri jäljen päällä ja touhotti mukamas tietäen että jotain kivaa tässä nyt on mutta mitä pitäisi tehdä, häh! Hassu pentu.