Joulu evakossa

Nacho joutui kuin joutuikin viettämään joulun evakossa Hangossa, Salsan juoksu alkoi sopivasti joulua edeltävällä viikolla.
Ihan helpolta ei tämä ensimmäisen narttukoiran omistaminen ole tuntunut – juoksuja tulee aika tiuhaan tahtiin ja koira ei ole niiden aikana ihan oma itsensä. Juoksu tai Nachon poissaolo tai molemmat tekevät Salsasta vaisun ja takertuvan, se kiehnää koko ajan jaloissa ja nukkuu aika paljon. Treeni-intoa ei ole samalla lailla, keskittyminen on aika huonoa. Hormonit aiheuttavat ärtyisyyttä, Salsa ei oikein jaksanut kaksivuotiaan siskontytön intensiivistä seuraa pitkiä aikoja putkeen joulun pyhinä. Tyttö juoksisi koko ajan koiran perässä ja hokee ”sasa, sasa”. Oli pakko erottaa ystävykset välillä kun koira alkoi murahtelemaan ja lapsi on vielä liian pieni ymmärtääkseen jättää se rauhaan. Ruokapöydässä tuntui yhteinen sävel löytyvän tosin turhankin helposti – lapsesta on hauskaa syöttää koiraa ja koirasta mikäs sen parempi kun istua pöydän vieressä ja tulla syötetyksi kinkulla, lohella, mallaslimpulla, pipareilla jne.
Myös lelujen ”hoivaaminen” nuolemalla ja vikisemällä on alkanut samalla tavalla kuin viime juoksun aikaan. Erityisesti joululahjaksi saatu poro-dummy on ollut ”pentuna”. Mitään pesää ei ole tosin vielä tehty joten aika lieviä valeraskauden merkkejä ymmärtääkseni, täytyy seurata miten tilanne kehittyy.
Ei tässä sitten muuta kun mahdollisimman paukutonta uutta vuotta kohti!

Kätevä kaveri

Viimeksi kehuin Nachon kaivuutaitoja. Mutta on siitä paljon muutakin hyötyä. Nyt se on tunnistanut että Salsan juoksu alkaa kohta, siihen malliin nenä kiinni pepussa täällä välillä mennään. Kaavailen että Nacho lähtee lauantaina Hankoon lomalle appivanhempien luokse. tulee meille toinen joulu erossa toisistamme mutta ehkä me se kestetään. Olen vaan tyytyväinen että se juoksu tulee nyt, eikä meidän loman aikaan. On sitten Salsan sijoittaminen johonkin hoitoon ehkä vähän helpompaa. Yhtä paikkaa meille jo vähän lupailtiin mutta katsotaan nyt kun ne ensin tämän meidän pikku riiviön näkee... Virtaa nimittäin riittää välillä enemmän kun minä pystyn aktivoimaan. Esimerkkinä tämä päivä - aamulla agitreenit noin tunti taukoineen (Nacho treenaa samalla ja rauhottumiseen ja kuiva harjotteluun menee meillä aika paljon aikaa), enne sitä pissilenkki ja lämmittely 10 min ja päälle kävely 15 min. Suht pitkä päivä yksin kotona jo kohtuu innokkaan Nakkelin kanssa, luulisi ottavan voimille. Illalla pihaulkoilua, tunnin kävely, tokotreeneiä ja aktivointia päälle 15. Opetin Salsan kiertämään puita käskystä, mikä on tietenkin koiralle kuin koiralle tuiki tarpeellinen taito. Myöhemmin ehkä laajennetaan osaamista lyhtypylväisiin, betoniporsaisiin tms. - helpoin oli aloittaa puista kun niitä täällä meillä päin piisaa. No, sitten tultiin kotiin, neiti on leikkinyt vähän Nachon kanssa, järsinyt luuta ja nyt levitellyt kaikki lelut lattialle. Pikku hiljaa aletaan rauhottumaan. Ei se sillä että kaahottaisi koko ajan ympäriinsä. Mutta jotain pikku puuhaa olisi kiva jos keksisi, tasaisin väliajoin. Tulisipa jo kevät ja valoisammat kelit niin voitaisiin olla ulkona enemmän.
Pitää lopuksi Nachoa vielä vähän kehua. Olen joskus lukenut että koirilla ei ole kovinkaan hyvä aktiivinen muisti. Mihinkähän tämä tieo perustuu? Tilasin koirille ruokaa, paketit saapuivat maanantaina. Tillajalahjana oli kolme poronnäköistä dummylelua, ja mikä parasta niissä on vinkuominaisuus. Nacho on hulluna vinkuihin. En antanut leluja koirille vaan lupasin että joulupukki saa ne sitten antaa. Laitoin lelut kaappiin. Nacho istuu edelleen tänään torstai iltana pitkiä aikoja kaapin edessä ja katselee ja ynisee. Ei ole muistissa vikaa. Kätevä kaveri.

Minikaivuri

Meilläkin on nyt oma-nimittäin minikaivuri. Niin paljon on olleet mokomat tapetilla että täytyy vähän mainostaa tätä meidän omaa. Se on valkoinen, tehokas ja väsymätön. Kuoppa kuin kuoppa syntyy hetkessä. Ojat ja rannat ruopataan kauhan käänteessä. Tai siis tassun. Ekologinenkin se on, kaksi desiä pellettejä päivässä ja tehoja riittää moneksi tunniksi. Niin kauan kun maa ei ole roudassa meidän pihaan ilmestyy uusia kuoppia. Ensilumen myötä kaivamisesta on tullut taas ihan ykkösproriteetti meidän pikku apulaiselle. Ja jos joku on vietissään niin parsoni silloin kun se kaivaa. Odotan kovasti lisää lunta ja jäätä maahan, en jaksa enää näitä tassupesuja kolme neljä kertaa päivässä. Kahdeksan tassua kertaa neljä, parhaimmillaan pestään siis 24 tassua päivässä, 168 tassua viikossa.
Muuten ei ihmeempiä, aksaa vähän treenaillaan kerran viikossa omaksi huviksi. Salsan priona toko liikkeiden hiominen niin että alo-kokeeseen uskaltaisi kevät puolella. Olen aika fiiliksissä klikkeröinnistä välillä ja toimii nyt molemilla tosi kivasti. Nachokin noutaa kapulaa,on se vaan tehokas kapine se naksutin.
Lenkeillä vedetään tiukkaa linjaa, siis molemmissa päissä. Vapaana ei nyt juoksennella ennekuin remmikävely paranee. Pari kertaa viikossa vien tietty autolla suoraan mettään juoksemaan vapaana mutta se on vähän niinkuin eri juttu. Välillä menee paremmin, välillä ollaan menossa rukkastehtaalle. Mutta ei noista kummosia saisi, Nacho-mallissa jäätyisi sormet ja mustavalkoinen versio on näillä turkeilla sekin vielä aika harva. Eli ai auta kun pysyä lujana remmin päässä, toisessa päässä on vähintään yhtä kovapäistä porukkaa.