Kätevä kaveri

Viimeksi kehuin Nachon kaivuutaitoja. Mutta on siitä paljon muutakin hyötyä. Nyt se on tunnistanut että Salsan juoksu alkaa kohta, siihen malliin nenä kiinni pepussa täällä välillä mennään. Kaavailen että Nacho lähtee lauantaina Hankoon lomalle appivanhempien luokse. tulee meille toinen joulu erossa toisistamme mutta ehkä me se kestetään. Olen vaan tyytyväinen että se juoksu tulee nyt, eikä meidän loman aikaan. On sitten Salsan sijoittaminen johonkin hoitoon ehkä vähän helpompaa. Yhtä paikkaa meille jo vähän lupailtiin mutta katsotaan nyt kun ne ensin tämän meidän pikku riiviön näkee... Virtaa nimittäin riittää välillä enemmän kun minä pystyn aktivoimaan. Esimerkkinä tämä päivä - aamulla agitreenit noin tunti taukoineen (Nacho treenaa samalla ja rauhottumiseen ja kuiva harjotteluun menee meillä aika paljon aikaa), enne sitä pissilenkki ja lämmittely 10 min ja päälle kävely 15 min. Suht pitkä päivä yksin kotona jo kohtuu innokkaan Nakkelin kanssa, luulisi ottavan voimille. Illalla pihaulkoilua, tunnin kävely, tokotreeneiä ja aktivointia päälle 15. Opetin Salsan kiertämään puita käskystä, mikä on tietenkin koiralle kuin koiralle tuiki tarpeellinen taito. Myöhemmin ehkä laajennetaan osaamista lyhtypylväisiin, betoniporsaisiin tms. - helpoin oli aloittaa puista kun niitä täällä meillä päin piisaa. No, sitten tultiin kotiin, neiti on leikkinyt vähän Nachon kanssa, järsinyt luuta ja nyt levitellyt kaikki lelut lattialle. Pikku hiljaa aletaan rauhottumaan. Ei se sillä että kaahottaisi koko ajan ympäriinsä. Mutta jotain pikku puuhaa olisi kiva jos keksisi, tasaisin väliajoin. Tulisipa jo kevät ja valoisammat kelit niin voitaisiin olla ulkona enemmän.
Pitää lopuksi Nachoa vielä vähän kehua. Olen joskus lukenut että koirilla ei ole kovinkaan hyvä aktiivinen muisti. Mihinkähän tämä tieo perustuu? Tilasin koirille ruokaa, paketit saapuivat maanantaina. Tillajalahjana oli kolme poronnäköistä dummylelua, ja mikä parasta niissä on vinkuominaisuus. Nacho on hulluna vinkuihin. En antanut leluja koirille vaan lupasin että joulupukki saa ne sitten antaa. Laitoin lelut kaappiin. Nacho istuu edelleen tänään torstai iltana pitkiä aikoja kaapin edessä ja katselee ja ynisee. Ei ole muistissa vikaa. Kätevä kaveri.

Lisää tyttömäisyyksiä

Tytöt yksin kotona jonkin aikaa, pojat ties missä maailmalla.
Tänään ajattelin siis hyödyntää maanantai-illan tehokkaasti ja treenata Salsaa sekä setviä sen takkuisen turkin. Kuinkas sitten kävikään?
Juoksu on pehmentänyt Salsan pään aivan totaalisesti, joka käskystä tarjoaa vain maahanmenoa vaikken ole maahan-käskyä sanonut sitten viime tiistai toko-treenien jossa huomasin tämän kivan tendenssin alkaneen. Jos otan naksun esiin Salsan korkeintaa yrittää maistella sitä varovasti ja katsoo sitten anovasti - naksauta jo ja annan sitten se karkki. Olin ajatellut harjoitella noutoa, liike jota pelkään kuin ruttoa, ja eteenmenoa, sekä vähän yhtä hömppä-temppua jota treenaan molemmilla koirilla jotta tekisivät sen yhtä aikaa - kerron siitä vasta jos se onnistuu. No, puolisen tuntia lyötyäni päätäni seinään ja jotta en heittäisi koiraa seinään, nappasin pyörän ja painuimmen myllylammelle uimaan. Salsa tosin vain kastautui ja minä en käynyt vedessä ollenkaan mutta reipas lenkki tuli tehtyä. Olen sitä mieltä että ison paljon liikuntaa tarvitsevan koiran kannattaa osata juosta pyörän vieressä, joskus ei vaan jaksa tehdä pitkää lenkkiä kävellen, minä en koskaan tee juosten ja isäntä saattaa olla toisenkin kerran reissussa.
Väsytettyäni koiran ja itseni kokeilin taas em. liikkeiden harjoittelua. Yhtä huonolla menestyksellä, tuloksena samaa makoilua ja tyhjää tuijotusta + yhdet riekaleiset ihmishermot. No, sitten oli vielä se turkin selvitys, eihän se märkänä onnistu kuin ihan selkä puolelta joten housut ja mahanaluset yms jää toiseen kertaa.
siinä kun koiraa makuutin huomasin että nisät ovat selvästi kohollaan ja hieman arat - valeraskautta vai normaalia juoksua? Välillä tuntuu että Salsalla olisi pentukin, yhtä tiettyä lelua se kantelee ja vinkuu, mutta sitten se taas unohtuu joten ainakin melko lievä tapaus toistaiseksi jos sitä on.
Mutta ei siis mennyt tämä ilta ihan niinkuin Strömsössä. Tärkeintä kuitenkin että koira on nyt sekä henkisesti että fyysisesti väsytetty, ja niin taitaa olla omistajakin.

Salsa pääosassa

Pakko laittaa tännekin muutama kuva meidän kaunottaresta. Kuvat hauskasti meidänkin hääkuvat ottaneen Hanna Sepän käsialaa.


BIS-kehä, vieressä BIS pentu australiankelpie Evallens Black & Tan Great Joy



Salsa Sannin kauniisti esittämänä



Salsa on muutenkin meillä nyt pääosassa, ensimmäinen juoksu alkoi keskiviikkona. Nachon muuttuneesta käytöksestä me se huomattiin, en tiedä oltaisko muuten huomattu vieläkään ennen tätä aamua kun siivosiin muutama verisen läikän eteisen lattialta. Vähän jännittää kun tämä on minun ensimmäinen narttukoira ja ensimmäinen juoksu. Vielä mennyt ihan hyvin kun ollaan erotettu koirat sisällä ja erikseen lenkitetty. Kotiin ei olla yksin uskallettu jättää vaikka eri huoneissa ovatkin.
Mies osti juoksuhousutkin Salsalle mutta ihan väärän malliset, pöyheän hännän tunkeminen pienen reiän läpi on aivan liian hidasta ja epämielyttävää koiralle. Täytyy tutkia muita malleja.
Nacho on kiinnostunut muttei vielä hysteerinen, ja sitä haluammekin välttää. Herra N siis lähti Hankoon lomailemaan eilen. Ihan kotirauhan ja omien sekä koiran hermojen säästämiseksi näin on varmaan parempi. Seuraaviin juoksuihin mennessä kokeillaan varmaan jo sitä ehkäisykapselia Nacholle. Josko se sitten voisi olla kotona, vaikka ehkä silti eri huoneissa yksinollessa. Täytyy kokeilla ja opetella tämäkin asia.

Salsaan juoksu on vaikuttanut sen verran että on vähän vaisu ja silityksen kipeä, mutta sekun on sellainen sylivauva muutenkin en olisi siitä erikseen huomannut juoksun alkua. Hämillään on tietenkin ettei nachon kanssa pääse leikkimään mutta jos Nacho yrittää nousta selkään on Salsa vielä hyvin kääntynyt pois ja töninyt innokasta kosijaa pois. On ne hormoonit jännä asia.
Seuraava yhdistelmä voisi olla sitten useampi narttu, vaikka osaa nekin tapella, se on nähty.
Edellisen koirayhdistelmän jälkeen vannoin etten enää ota kahta urosta samaan aikaan, sen verran usein ne yhteen ottivat vaikka muuten kultaisia olivatkin. Tippa nousee linssiin vieläkin kun poikia ajattelee, miten voikin olla välillä ikävä, rauha Jessen ja Rickyn muistolle.