Viime viikon olin remonttia paossa ja totuttelemassa oloneuvoksen elämään Hangossa joten siitä ei raportoitavaa. Mitä nyt Nachon kanssa laatuaikaa, lenkkeiltiin, herkuteltiin äitin patojen äärellä ja nukuttiin lusikassa. Nachon oli kolmisen viikkoa Salsan juoksua paossa mutta ei se juoksi sitten alkanutkaan heti. Tällä vihdoin viikolla alkoi ja Nacho lähti yhden kotiviikon jälkeen takaisin evakkoon.
Rumban silmät rähmivät hieman jo kun lähdin reissuun mutta käskin isännän vaan huuhdella niitä. Ajattelin että on vaan penturähmää tai on saanut jotain silmään tuolla pusikoissa juostessaan. Kun tulin kotiin olivat molemmat koirat tosi rähmäisiä ja silmät punottivat aika lailla. Vein Rumban lääkäriin, en millään jaksanut raahata molempia vastaanotolle ja maksaa tuplahintaa. Olen siis nyt hoitanut molempia samoilla lääkkeillä viikon verran. Jotain tarttuvaa silmätulehdusta kuulemma liikkeellä enemmänkin. Nyt silmät olivat kirkkaat jo muutaman päivän jälkeen mutta jatketaan viikon kuuri loppuun tietenkin.
Tämä viikko oli pyhitetty remonttisiivoukselle joten ihan hirveästi ei olla ehditty treenailemaan. Salsa kävi normiaksat ja Rumba pääsee yleensä mukaan vähän fiilistelemään hallille. Nyt viikonloppuna tehtiin pitkät metsälenkit ja siinä lomassa Salsalle vähän pudotettua esinettä ja Rumballe kuoleella lelulla leikkimistä. Paljon enemmän pitäisi tuon pennun kanssa treenata että se oppisi keskittymään yksinään. Ja lelupalkkaa pitäisi vielä kovasti vahvistaa. No, ehkä keveemmäällä sitten, meillä ei pidetä kiirettä. Muuten pentu on kiltti ja hauska, tosi hellyyttävä otus. Nyt näyttäisi olevan täysin sisäsiistikin, jippiii. Remmilenkkeillä se ei edelleenkään osaa, mutta kunhan vähän aikuistuu niin kyllä se siitä. Tässäkään asiassa en pidä mitään tulipalokiirettä.
Tänään tehtiin pienet jäljet molemmille mustavalkoisille. Rumba nuuhkii tehokkaasti mutta pitää vähän turhan kiirettä. Salsan ongelma on ilmavainuisuus, heti kun se on hiukankin epävarma nenä nousee maasta ja se tekee siksakkaavaa liikettä jäljen yllä löytääkseen seuraavan namin. Pitäisi varmaan päästä jonkun kokeneemman oppiin ettei tulisi kamalasti virheitä tehtyä... Mutta tästäkään en jaksa ottaa sen suurempaa stressiä, sitten ensi vuonna katsellaan mihin meidän into riittää. Treenaamista en aio missään tapauksessa jättää mutta hauskaa sen pitää olla, sekä koiralle että ohjaajalle, kisaamistavoitteet on täysin toisarvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti