Seinille hyppijä ja muu lauma

Koko alkuvuosi on ollut matalalentoa, jatkuva sairauskierre rasittaa jo pääkoppaakin. Siis minun.

Koirat on olleet terveinä.  Mutta perheen ihmisjäsenet ovat olleet yhtäaikaa ja vuorotellen ihan kanveesissa yhteensä kahdeksan viikkoa.

Liikkumattomuus on tälläiselle rauhattomalle ihmiselle myrkkyä. Välillä tulee ihan epätoivoinen olo, pääsis jo kunnon lenkille! En edes tarvitse hikiliikuntaa niin paljon kuin pitkiä kävelyjä koirien kanssa. Ja treenaushetkiä, pihatokoa ja metsäaksaa. Ne on sitä parasta omaa aikaa ja elämäni henkireikä, paras mielenterveyshoitaja.

Koirat on jaksaneet tätä treenaamattomuutta edelleen hyvin, peruslenkit on kuitenkin hoituneet kiitos apujoukkojen ja loistavien lenkkimaastojen ihan tässä nurkan takana - ei tarvi montaa metriä kävellä niin tyypit voi posottaa tuhatta ja sataa ja kyllä pihallakin mahtuu temeltämään. Rumba ainakin kaipaa vapaana riehumista hetken aikaa joka päivä.

Rumba Espoonlahden rannassa helmikuussa 2016

Salsa tekee juoksua ja on herkillä, mikä aiheuttaa entistä enemmän inhotusta lasta kohtaan. Poika on äänekäs ja aktiivinen ja saattaa hyökätä yht'äkkiä koiraa kohti kirkuen. Ymmärrän kyllä ettei se ole mukavaa. Salsa murahtaa ja lähtee kyllä pois, mutta vähän varovaisempia ollaan oltu. Rumbakin kyllä väistää pikku takiaista mutta ei reagoi samalla tavalla ahdistumalla kuin Salsa. Minusta tuntuu, jä tämä on ehkä koira ylianalysointia, että Salsa tietää kuinkan tärkeä lapsi on meille joten se haluasi kovasti olla myös lapsen lähellä muttei sitten yhtään tykkää lääppimisestä, eikä varsinkaan turkista repimisestä ja halimisyrityksistä. Se on kovin omaehtoinen. Ja tietenkin jonkun verran mustis varsinkin minusta. Mutta uskon että tämä on vain vaihe ja menee pian ohi.

Yhteiskuvayrityksiä joulukuussa 2015 - ei tullut joulukorttia

Näin lähellä on suht ok olla kun lapsi keskittyy omiin puuhiinsa, Salsa on kuitenkin aina varuillaan kuten korvien asennosta huomaa

Koirien ja lapsen erottaminen toisistaan ei aiheuta meillä minkäälaista ongelmaa, korilla on oma huone jossa on portti keittiöön. Jos ne ovatkin osan päivästä portin takana, näkevät ja kuulevat ne meidät koko ajan. Eli en katso niiden olevan siinä mielessä yksin. Pikku hiljaa kun lapsi kasvaa häneltä voi vaatia enemmän ja myös tiettyä käytöstä koiria kohtaan. Tirtysti kiellämme nyt jo repimisen ja menemme aina väliin jos tilanne villiintyy mutta poika ei vielä ymmärrä miksi koirien kanssa pitää olla varovainen.

Minä en suoraan sanoen ymmärrä että koira annetaan pois kun lapsi on pieni ja yhteiselo ei ihan suju. Koiran omistajalla on myös velvollisuuksia eläintä kohtaan. Elämän olosuhteet täytyy järjestää sellaisiksi että kaikki pystyvät hanskaamaan tilanteen. Tarkottaisi se sitten vaikka muuttoa erilaiseen kämppään. Toki, joskus on tilanteita että koiralle järjestyy lähes itsestään uusi koti jossa se on rauhallisempi ja onnellisempi. Mutta noin lähtökohtaisesti, en hyväksy enkä ymmärrä että ensimmäinen vaihtoehto on laittaa ilmoitus johonkin nettipörssiin että annetaan pois kun ei jakseta pitää.

Tyttöjen juttuja

Muinoin vannoin että narttukoiraa en koskaan ota. Tytöt on hankalia. Sitten mulla oli kaksi urosta ja vannoin että kahta urosta ei ikinä. Sitten oli vaan yksi pieni poika enkä tiennyt kuinka helppoa se olikaan. Nacho on sosiaalinen kaveri eikä mitenkään tavattoman vietikäs. Kyllähän se heilastelu reissuille lähti Oitmäessä kun tilaisuus tuli mutta tulee tarpeen tullen toimeen muiden poikien kanssa myös.

Sitten tuli se narttu koira kuitenkin. Ja aikamoinen biatch onkin. Salsa ei tykkää juuri kenestäkään, Rumbaa ja Nachoa se sietää, saattaa suostua leikkimäänkin, mutta omilla ehdoillaan. No, ehkä vähän liiottelen, kyllä Rumba saa leikki seuraa ihan joka päivä Salsasta. Juoksun välit on Salsalla lyhyet, 5,5 kuukautta. Pentuja se hoisi hyvin mutta mitenkään erityisen innostuneesti. Se on hyvin itsetietoinen ja herkkä ja ailahteleva. Juoksut vaikuttaa sen mielialoihin paljon mikä hieman haittaa treenaamista, siis jos tosissaan kisaisi.

Ja sitten vielä toinen tyttö-koira, yhtä lyhyet juoksun välit, ei ihan yhtä suuri ego. Rumballa on juoksu juuri meneillään. Ehkä hieman vaisumpi on, ei vedä juuri ollenkaan hihnassa!

Onko narttu vai uros sitten helpompi? Meillä kaikki koirat on tällä hetkellä leikkaamattomia. Edellisestä koirasukupolvesta Ricky kastroitiin muistaakseni noin viiden vuoden ikäisenä, ihan sen takia ettei se olisi käynyt Jessen kimppuun. Tai kuka nyt sitten kävin kenen kimppuun, Jesse oli kyllä tosi ärhäkkä tapaus mutta sai pitää kalleutensa, pienempi kun oli.Kastrointi ei oikeastaan ratkaissut ongelmaa vaan pikemminkin toi pussillisen uusia, kuten turkin laadun huonontuminen.

Kaikissa komboissa on varmaan omat haasteensa. Yksi kastroitu/steriloitu koira on varmaan tosi helppo =tylsä. En osaa edes kuvitella tilannetta.

Meillä on aika usein nykyään vain kaksi tyttöä kotona, juurikin noista lyhyistä juoksunväleistä johtuen. Alkusyksyllä tytöillä oli joku kausi että ottivat pari kertaa yhteen, saattoi johtua muutosta ja maiseman vaihdoksesta tai jostain vaiheesta Rumban aikuistumisessa. Salsa laittoi pennun nopeasti ruotuun ja pariin yhteen ottoon rähinät loppui. Tosin niihin puututtiin kyllä myös napakasti.  Uros ja narttu kombo on arjessa varmin rähinättömyys mutta juoksujen aikaan hankala. Kombinaatio saattaa myös aiheuttaa hankaluutta koirakavereiden hankkimiseen - toinen tykkää tytöistä ja toinen ei.

Veikkaan että itsellä ei ympyrä ihan heti sulkeudu, kahta kastroimatonta poika-koiraa en ole valmis vieläkään pitämään oman katon alla vaikka monet taitavammat siinä onnistuvatkin.

Tytöt on ihan kivoja eikä juoksuajat meitä paljon haittaa. Kotona ei pidetä housuja eivätkä paljon sotkekaan. Joihinkin paikkoihin ei ole juoksuisena asiaa ja ymmärrän sen, uroskoiran omistajana. Joskus se harmittaa mutta onneksi ei meillä ainakaan juoksut ole mitenkään synkronisoituneet niin voi aina ottaa toisen treenikaveriksi, ei jää meneminen siitä kiinni. narttukoirien juoksujen synkronisaatio taitaa olla ihan myytti?

Erilaista koirakuvausta

Koiria kuvataan edestä ja takaa, kun ne istuu ja kun ne makaa. Suuri osa nykykoirista käy myös vähän erilaisissa kuvauksissa, nimittäin eläinlääkärin luona. Useimmiten röntgenkuvataan lonkatm nykyään myös kyynärät, selkä, polvet ja mitä vielä.

Rumba pakkaspäivänä tammikuussa 2016

Joku varmaan pitää koko hommaa aika turhana, eihän kaikki ihmisetkään käy läpivalaistavana 16-vuotiaana. Miksi sitten koira? Kai siitä sitten näkee jos on kipeä ja voi tutkia. Nehän elääkinkin niin vähän aikaa. Ja onhan ne tosiaan vaan koiria.

No, itselle omien koirien terveystutkimukset on näyttäytyneet siinä valossa että kun molempia tyttöjä on tarkoitus käyttää jalostukseen niin asianmukainen tutkiminen on selviö. Bordercollieilta suositetaan tutkittavaksi vähintään lonka ja kyynärät, sekä silmät peilaamalla. Moni kuvauttaa myös selän tätä nykyä.

Toki omien koirien tervys ja hyvinvointi kiinnostaa. Koirasta ei kovin helposti näe onko sillä kipuja. Eläin ei vaistonmvaraisesti näytä sairauttaan jos sen ei ole aivan pakko. Ei edes pitkälle domestikoitunut kotikoira. Moni omistaja varmaan luulee osaavansa lukea koiransa ilmeitä ja eleitä niin hyvin, että tietää tasan tarkkaan nipistääkä sitä masusta vai onko tassu pipi.

Oma suhtautumiseni koiran terveyden- ja sairaudenhoitoon on muuttunut matkan varrella melkoisesti. Lähtötilanteesta 90-luvun alusta, kun ahmin kaikki kirjaston koirakirjat ja tiedon myös koirien sairauksista, muistan vain sen ettei koiran teveydentilaan paljon kiinnitetty huomiota. Koiranruokaa saa kaupasta, vettä pitää olla tarjolla ja kynnet leikata, ehkä harjata joskus jos turkinlaatu sitä kaipaa. Meidän koiria kyllä käytettin eläinlääkärissä rokotuksilla, ja vanhemmiten ne tarvitsivat hoitoa enemmänkin, mutta hoito oli aina oireenmukaista, ei koskaan ennaltaehkäisevää.

Sitten uuden koirasukupolven, Nachon ja varsinkin Salsan myötä vähän hurahdin. Nachon suunhoitoon on laitettu tuhansia euroja, ei  - vakuutus ei ole korvannut, ja sen kipeytynyttä ja jäykkää alaselkää hoidettiin monella tapaa. Salsan vasemman takajalan ontumista selviteltiin monta kuukautta ja tassujen kutitusta hoidettiin ruokavaliokikkailuilla. Salsan olemmat oireet taisivat olla psykosomaattisia, minun psyykkeestäni. Se on niin äärimmäisen herkkä koira minun tunnetiloilleni.

Tieto lisää tuskaa, kun lukee ja ottaa selvää kuvittelee näkevänsä oireita jokaisessa korvanvärähdyksessä. Onneksi tulin hieman järkiini, pentuprojektin ja Rumban myötä oletan koirien taas olevan terveitä jos ei toisin todisteta. Niitä käytetään edelleen säännöllisesti eläinlääkärissä. Nachon suuta hoidetaan - kuten viimeksi kesällä kun se kipuili yllättäen. Salsan tassut eivät enää kutise, suurin syy leinee pääosin viljaton ravinto ja natural menun lopettaminen. Raakaruokaa koirat saavat enää satunnaisesti, aika ei vaan kerta kaikkiaan riitä sen kanssa näpertelyyn. Siis elämäntilanne myös asettaa omat reunaehtonsa ja koirat eivät nyt vaan millään voi olla prio ykkönen.

Rumba on kumikoira, mitään suurempia havereita sille ei ole ihme kyllä sattunut vaikka painaakin menemään joka päivä ihan tuhatta ja sataa. Sen liikkeet ovat jotenkin niin kevyet ja elastiset. Salsa ennemminkin satuttaa itsensä kun se laittaa liikkumiseen niin kamalasti voimaa.

Rumba eli Briskness Open Heart, kuvattiin luustoltaan täysin terveeksi vuoden ja kehdeksan kuukauden iässä. Eli lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja LTV0.
Tulokset virallistettiin Kennelliitossa:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI35329/14&R=297

Milloin tulee koirien psykologiset testit? Koulutuskypsyys arvioinnit? Koirien 360?