kärpäset, ja mopot. Meidänkin tiellä mennä päristää useampi mopotyttö ja poika.
Olen huomannut että Salsa on alkanut reagoimaan niihin vähän liikaa ja haluaa lähteä perään. Päätin tänään tehdä asialle jotain, paras hoito moneen vaivaan on siedätys.
Koira autoon ja Veikkolan keskustaan. Siellä pärrää kymmenittäin mopoikäisiä, jotka jo sinällään saattaavat olla maalaiskoiralle kauhistus.
Ihan kivasti meni, Salsa ei järjestänyt mitään kohtausta. Pari kertaa moposiedätystä riittänee. Autoja ei onneksi, kopkop, meillä koskaan ole jahdattu. Olin tietenkin kamalan varuillani sen kanssa kun kasvattaja varoitteli. Ei tosin Ricky-vainaakaan koskaan ollut autoista kiinnostunut. Jesse, cairnterrieri, lähti autojen perään kuin ohjus vielä kaksitoista vuotiaanakin. Jesse olikin väähn kovempi luu, juoksi se kerran hirvenkin kiinni ja haukkui ja murisi ison hirvilehmän jaloissa. Se ei pelännyt mitään. Paitsi käärittyjä sanomalehtiä ja raketteja.
Ollaan vieläkin kahdestaan neiti Sapelin kanssa ja rauhallista on ollut. Salsa on niin aikuistunut lyhyessä ajassa että välillä mietin onko se sama riiviöpentu joka meille tuli puoli vuotta sitten. Vain onko Anita käynyt vaihtamassa sen joskus meidän työpäivän aikana tähän rauhalliseen ja harkitsevaan, vähän hitaaseen koiraan.
Toivottavasti tämä on tilapäistä ja juoksusta ja Nachon ikävästä johtuvaa. Otan mieluusti vähän pentumaisuutta takaisin tuohon tyttöön. Välillä en meinaa uskoa että Salsa täytti vasta 8kk juhannuksena. Ricky oli, jos oikein muistan, vielä kaksivuotiaanakin ihan riiviö.
Tänään meni tokoliikkeiden treenauskin sitten paremmin. Otettiin vaan juttuja mitä jo melkein osataan ja huomasin että liikkeestä maahanmenokin menee jo ihan kivasti.
Vaikka nyt minä sen tietenkin pilasin. Jos koirajutuissa sanoo että nyt se sen osaa hyvin niin seuraavalla kerralla se ei sitä varmasti tee. Mutta ei se haittaa, ihana se on silti.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Lisää tyttömäisyyksiä
Tytöt yksin kotona jonkin aikaa, pojat ties missä maailmalla.
Tänään ajattelin siis hyödyntää maanantai-illan tehokkaasti ja treenata Salsaa sekä setviä sen takkuisen turkin. Kuinkas sitten kävikään?
Juoksu on pehmentänyt Salsan pään aivan totaalisesti, joka käskystä tarjoaa vain maahanmenoa vaikken ole maahan-käskyä sanonut sitten viime tiistai toko-treenien jossa huomasin tämän kivan tendenssin alkaneen. Jos otan naksun esiin Salsan korkeintaa yrittää maistella sitä varovasti ja katsoo sitten anovasti - naksauta jo ja annan sitten se karkki. Olin ajatellut harjoitella noutoa, liike jota pelkään kuin ruttoa, ja eteenmenoa, sekä vähän yhtä hömppä-temppua jota treenaan molemmilla koirilla jotta tekisivät sen yhtä aikaa - kerron siitä vasta jos se onnistuu. No, puolisen tuntia lyötyäni päätäni seinään ja jotta en heittäisi koiraa seinään, nappasin pyörän ja painuimmen myllylammelle uimaan. Salsa tosin vain kastautui ja minä en käynyt vedessä ollenkaan mutta reipas lenkki tuli tehtyä. Olen sitä mieltä että ison paljon liikuntaa tarvitsevan koiran kannattaa osata juosta pyörän vieressä, joskus ei vaan jaksa tehdä pitkää lenkkiä kävellen, minä en koskaan tee juosten ja isäntä saattaa olla toisenkin kerran reissussa.
Väsytettyäni koiran ja itseni kokeilin taas em. liikkeiden harjoittelua. Yhtä huonolla menestyksellä, tuloksena samaa makoilua ja tyhjää tuijotusta + yhdet riekaleiset ihmishermot. No, sitten oli vielä se turkin selvitys, eihän se märkänä onnistu kuin ihan selkä puolelta joten housut ja mahanaluset yms jää toiseen kertaa.
siinä kun koiraa makuutin huomasin että nisät ovat selvästi kohollaan ja hieman arat - valeraskautta vai normaalia juoksua? Välillä tuntuu että Salsalla olisi pentukin, yhtä tiettyä lelua se kantelee ja vinkuu, mutta sitten se taas unohtuu joten ainakin melko lievä tapaus toistaiseksi jos sitä on.
Mutta ei siis mennyt tämä ilta ihan niinkuin Strömsössä. Tärkeintä kuitenkin että koira on nyt sekä henkisesti että fyysisesti väsytetty, ja niin taitaa olla omistajakin.
Tänään ajattelin siis hyödyntää maanantai-illan tehokkaasti ja treenata Salsaa sekä setviä sen takkuisen turkin. Kuinkas sitten kävikään?
Juoksu on pehmentänyt Salsan pään aivan totaalisesti, joka käskystä tarjoaa vain maahanmenoa vaikken ole maahan-käskyä sanonut sitten viime tiistai toko-treenien jossa huomasin tämän kivan tendenssin alkaneen. Jos otan naksun esiin Salsan korkeintaa yrittää maistella sitä varovasti ja katsoo sitten anovasti - naksauta jo ja annan sitten se karkki. Olin ajatellut harjoitella noutoa, liike jota pelkään kuin ruttoa, ja eteenmenoa, sekä vähän yhtä hömppä-temppua jota treenaan molemmilla koirilla jotta tekisivät sen yhtä aikaa - kerron siitä vasta jos se onnistuu. No, puolisen tuntia lyötyäni päätäni seinään ja jotta en heittäisi koiraa seinään, nappasin pyörän ja painuimmen myllylammelle uimaan. Salsa tosin vain kastautui ja minä en käynyt vedessä ollenkaan mutta reipas lenkki tuli tehtyä. Olen sitä mieltä että ison paljon liikuntaa tarvitsevan koiran kannattaa osata juosta pyörän vieressä, joskus ei vaan jaksa tehdä pitkää lenkkiä kävellen, minä en koskaan tee juosten ja isäntä saattaa olla toisenkin kerran reissussa.
Väsytettyäni koiran ja itseni kokeilin taas em. liikkeiden harjoittelua. Yhtä huonolla menestyksellä, tuloksena samaa makoilua ja tyhjää tuijotusta + yhdet riekaleiset ihmishermot. No, sitten oli vielä se turkin selvitys, eihän se märkänä onnistu kuin ihan selkä puolelta joten housut ja mahanaluset yms jää toiseen kertaa.
siinä kun koiraa makuutin huomasin että nisät ovat selvästi kohollaan ja hieman arat - valeraskautta vai normaalia juoksua? Välillä tuntuu että Salsalla olisi pentukin, yhtä tiettyä lelua se kantelee ja vinkuu, mutta sitten se taas unohtuu joten ainakin melko lievä tapaus toistaiseksi jos sitä on.
Mutta ei siis mennyt tämä ilta ihan niinkuin Strömsössä. Tärkeintä kuitenkin että koira on nyt sekä henkisesti että fyysisesti väsytetty, ja niin taitaa olla omistajakin.
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Salsa pääosassa
Pakko laittaa tännekin muutama kuva meidän kaunottaresta. Kuvat hauskasti meidänkin hääkuvat ottaneen Hanna Sepän käsialaa.
BIS-kehä, vieressä BIS pentu australiankelpie Evallens Black & Tan Great Joy
Salsa Sannin kauniisti esittämänä
Salsa on muutenkin meillä nyt pääosassa, ensimmäinen juoksu alkoi keskiviikkona. Nachon muuttuneesta käytöksestä me se huomattiin, en tiedä oltaisko muuten huomattu vieläkään ennen tätä aamua kun siivosiin muutama verisen läikän eteisen lattialta. Vähän jännittää kun tämä on minun ensimmäinen narttukoira ja ensimmäinen juoksu. Vielä mennyt ihan hyvin kun ollaan erotettu koirat sisällä ja erikseen lenkitetty. Kotiin ei olla yksin uskallettu jättää vaikka eri huoneissa ovatkin.
Mies osti juoksuhousutkin Salsalle mutta ihan väärän malliset, pöyheän hännän tunkeminen pienen reiän läpi on aivan liian hidasta ja epämielyttävää koiralle. Täytyy tutkia muita malleja.
Nacho on kiinnostunut muttei vielä hysteerinen, ja sitä haluammekin välttää. Herra N siis lähti Hankoon lomailemaan eilen. Ihan kotirauhan ja omien sekä koiran hermojen säästämiseksi näin on varmaan parempi. Seuraaviin juoksuihin mennessä kokeillaan varmaan jo sitä ehkäisykapselia Nacholle. Josko se sitten voisi olla kotona, vaikka ehkä silti eri huoneissa yksinollessa. Täytyy kokeilla ja opetella tämäkin asia.
Salsaan juoksu on vaikuttanut sen verran että on vähän vaisu ja silityksen kipeä, mutta sekun on sellainen sylivauva muutenkin en olisi siitä erikseen huomannut juoksun alkua. Hämillään on tietenkin ettei nachon kanssa pääse leikkimään mutta jos Nacho yrittää nousta selkään on Salsa vielä hyvin kääntynyt pois ja töninyt innokasta kosijaa pois. On ne hormoonit jännä asia.
Seuraava yhdistelmä voisi olla sitten useampi narttu, vaikka osaa nekin tapella, se on nähty.
Edellisen koirayhdistelmän jälkeen vannoin etten enää ota kahta urosta samaan aikaan, sen verran usein ne yhteen ottivat vaikka muuten kultaisia olivatkin. Tippa nousee linssiin vieläkin kun poikia ajattelee, miten voikin olla välillä ikävä, rauha Jessen ja Rickyn muistolle.
BIS-kehä, vieressä BIS pentu australiankelpie Evallens Black & Tan Great Joy
Salsa Sannin kauniisti esittämänä
Salsa on muutenkin meillä nyt pääosassa, ensimmäinen juoksu alkoi keskiviikkona. Nachon muuttuneesta käytöksestä me se huomattiin, en tiedä oltaisko muuten huomattu vieläkään ennen tätä aamua kun siivosiin muutama verisen läikän eteisen lattialta. Vähän jännittää kun tämä on minun ensimmäinen narttukoira ja ensimmäinen juoksu. Vielä mennyt ihan hyvin kun ollaan erotettu koirat sisällä ja erikseen lenkitetty. Kotiin ei olla yksin uskallettu jättää vaikka eri huoneissa ovatkin.
Mies osti juoksuhousutkin Salsalle mutta ihan väärän malliset, pöyheän hännän tunkeminen pienen reiän läpi on aivan liian hidasta ja epämielyttävää koiralle. Täytyy tutkia muita malleja.
Nacho on kiinnostunut muttei vielä hysteerinen, ja sitä haluammekin välttää. Herra N siis lähti Hankoon lomailemaan eilen. Ihan kotirauhan ja omien sekä koiran hermojen säästämiseksi näin on varmaan parempi. Seuraaviin juoksuihin mennessä kokeillaan varmaan jo sitä ehkäisykapselia Nacholle. Josko se sitten voisi olla kotona, vaikka ehkä silti eri huoneissa yksinollessa. Täytyy kokeilla ja opetella tämäkin asia.
Salsaan juoksu on vaikuttanut sen verran että on vähän vaisu ja silityksen kipeä, mutta sekun on sellainen sylivauva muutenkin en olisi siitä erikseen huomannut juoksun alkua. Hämillään on tietenkin ettei nachon kanssa pääse leikkimään mutta jos Nacho yrittää nousta selkään on Salsa vielä hyvin kääntynyt pois ja töninyt innokasta kosijaa pois. On ne hormoonit jännä asia.
Seuraava yhdistelmä voisi olla sitten useampi narttu, vaikka osaa nekin tapella, se on nähty.
Edellisen koirayhdistelmän jälkeen vannoin etten enää ota kahta urosta samaan aikaan, sen verran usein ne yhteen ottivat vaikka muuten kultaisia olivatkin. Tippa nousee linssiin vieläkin kun poikia ajattelee, miten voikin olla välillä ikävä, rauha Jessen ja Rickyn muistolle.
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Meillä asustaa ihan paras pentu!
Tehtiin äsken reipas 45 min lenkki Salsan kanssa, kummasti saa puhtia koneen ääreen istumiseen kun vähän ulkoilee. Nacho lepuuttaa kipeää tassuaan ja heittää vaan pakolliset piip-lenkit. Käveltiin ihan rauhassa metsätietä kun yhdeltä pihalta syöksyi kohti sekarotuinen pystykorva karvat pystyssä. Sain napattua koirassa roikkuvasta narusta ja pidettyä sitä sen verran että perässä rynnännyt isäntä ehti hätiin. Salsa käytös oli esimerkillistä, se säilyi ihmeen rauhallisena tai sitten se ei säikähdykseltään osannut reagoida. Harmittaa vaan että pitääkö nyt sitäkin tienpätkää ruveta karttaamaan...
Viime aikoina ollaan treenailtu ja lenkkeilty suht aktiivisesti, mökilläkin oltiin ja se oli koirien mielestä ihan ykkösmesta. Salsan uimataidot on testattu, ei valittamista, mielellään menee veteen. Pitääkö meidänkin nyt alkaa sitä Vepeä kun se on niin muodissa. Ai niin, emännänkin uimataidoit siinä varmaa testataan, eipä ole mulla kehumista.
Me kotijoukot jo tietenkin tiedettiin että Salsa on tosi nätti ja kaikinpuolin ihana mutta nyt se on todistettu kaikenkansan nähden. Briskness Kätevä Emäntä sunnuntaina 12.6.2011 SBCAK-erkkarissa paras bc-pentu. Täytyy luntata -1 KP PN-pentu ROP-pentu BIS2-pentu. Olin taas näyttelyhommissa kuin lumiukko, totaalisen ulkona. Kokoajan sai kysellä että mitä nyt tapahtuu ja kuka on kehässä. Onneksi meillä oli apuna Sanni, joka esitti Salsaa loistavasti. Saatetaan tarvita Sannin palveluksia toisenkin kerran. Pääsin siis helpolla, mitä nyt väähn kehän laidalla hikoilin, asteita ainakin se +30. Kaikinpuolin onnistunut päivä! Nyt vaan ruusukeseinää rakentamaan ja pokaalivitriiniä kokoamaan...
Totuuden nimissä täytyy myöntää ettei minusta taida saada näyttelyihmistä millään. Mutta ihailen kyllä tuomarin väsymätöntä työskentelyä, koko päivä paahtavassa helteessä, kymmenniä koiria ja kaikki ihania, laita nyt niitä siinä järjestykseen. Tykkäsin kyllä kovasti tästä tuomarista, kiinnitti kovasti kuulemma huomiota koiran liikkeisiin ja rakenteeseen jotka ovat hirmu tärkeitä asioista. Karvoista viis, sitä mieltä minä olen.
Salsan arvostelu, oma vapaa suomennos:
8 kk, mustavalkoinen, täysikokoinen narttu.
Naisellinen koira, hyvä suu, silmät ja korvat. Erinomainen pää ja hartiat.Takakulmaus hyvä, pää on hyvä, tasapainoinen profiili.
Erinomainen liikkeessä. Täydellinen käynti ja ylälinja hyvässä tasossa (level topline). Ei parhaassa mahdollisessa turkissa mutta kovassa kunnossa. Hyvin esitetty.
Nyt on odotukset korkealla seuraavan kehään. Taidan jänistää. Onneksi on Anita ja Sanni!
Viime aikoina ollaan treenailtu ja lenkkeilty suht aktiivisesti, mökilläkin oltiin ja se oli koirien mielestä ihan ykkösmesta. Salsan uimataidot on testattu, ei valittamista, mielellään menee veteen. Pitääkö meidänkin nyt alkaa sitä Vepeä kun se on niin muodissa. Ai niin, emännänkin uimataidoit siinä varmaa testataan, eipä ole mulla kehumista.
Me kotijoukot jo tietenkin tiedettiin että Salsa on tosi nätti ja kaikinpuolin ihana mutta nyt se on todistettu kaikenkansan nähden. Briskness Kätevä Emäntä sunnuntaina 12.6.2011 SBCAK-erkkarissa paras bc-pentu. Täytyy luntata -1 KP PN-pentu ROP-pentu BIS2-pentu. Olin taas näyttelyhommissa kuin lumiukko, totaalisen ulkona. Kokoajan sai kysellä että mitä nyt tapahtuu ja kuka on kehässä. Onneksi meillä oli apuna Sanni, joka esitti Salsaa loistavasti. Saatetaan tarvita Sannin palveluksia toisenkin kerran. Pääsin siis helpolla, mitä nyt väähn kehän laidalla hikoilin, asteita ainakin se +30. Kaikinpuolin onnistunut päivä! Nyt vaan ruusukeseinää rakentamaan ja pokaalivitriiniä kokoamaan...
Totuuden nimissä täytyy myöntää ettei minusta taida saada näyttelyihmistä millään. Mutta ihailen kyllä tuomarin väsymätöntä työskentelyä, koko päivä paahtavassa helteessä, kymmenniä koiria ja kaikki ihania, laita nyt niitä siinä järjestykseen. Tykkäsin kyllä kovasti tästä tuomarista, kiinnitti kovasti kuulemma huomiota koiran liikkeisiin ja rakenteeseen jotka ovat hirmu tärkeitä asioista. Karvoista viis, sitä mieltä minä olen.
Salsan arvostelu, oma vapaa suomennos:
8 kk, mustavalkoinen, täysikokoinen narttu.
Naisellinen koira, hyvä suu, silmät ja korvat. Erinomainen pää ja hartiat.Takakulmaus hyvä, pää on hyvä, tasapainoinen profiili.
Erinomainen liikkeessä. Täydellinen käynti ja ylälinja hyvässä tasossa (level topline). Ei parhaassa mahdollisessa turkissa mutta kovassa kunnossa. Hyvin esitetty.
Nyt on odotukset korkealla seuraavan kehään. Taidan jänistää. Onneksi on Anita ja Sanni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)