torstai 20. syyskuuta 2012

Aksaa jaksaa

meitsit sata prossaa satsaa... Pääsin tänään kokeilemaan Salsan ohjausta aksatreeneissä kun F:lle tuli yllättävä työmatka. Olipa jännää! On nimittäin tyypit treenanneet tosi paljon ja koira on kehittynyt. Ihan hiljaa (=haukkumatta) ei onnistuttu tekemään, mutta keskittyminen oli huippua, startissa pysytään nykyään paikallaan (!), eikä rimatkaan tipu kovin paljon. Ihan makseja tehtiin ja tosi lyhyitä mutta teknisiä radanpätkiä. Nachon treenit meni ok, joku juttu sillä oli toisessa etutassussa että katsoin välillä ihan kun olisi ontunut mutta sittä taas meni niin täysii että ehkä se oli vaan roska tai kivi. Ryhmässä oli uusi koiria ja ne vähän jänskätti joten keskittyminen ei ollut ihan priimaa. Kohtuu tylsää on myös kun ei saa lelulla palkata. Vielä viikko leikkauksesta toipumisaikaa eikä saa pureskella mitään. Koirat on ihan ihmeissään kun kaikki luut joita normaalisti on vapaasti tarjolla on kerätty pois. Nacholla on nimittäin iltarutiini, noin vartti luunpureskelua, iltaryyppy, iltapisu ja nukkumaan kymmenen maissa. Tein Salsan kanssa myös vähän tokotreeniä ennen aksaa ja tauoilla. Tunnaria ollaan alettu nyt uudella tavalla, metsästä löydetyillä pikku kepeillä. Ensin ei pelittänyt ollenkaan mutta kun keksin helpottaa (tai no en keksinyt, sain vinkin) vähän siten että ensin laittaa oman kepin johonkin missä ei ole muita keppejä ja vähitellen siirtää vaikeampaan paikkaan johan alkoi hoksottimet toimia. Nenätyöskentely oli minusta ihan hienoa. Meidän pikku-Sapeli on vaan sellainen tapaus että kaikki pitää tehdä tosissaan. Jos en ole itse tosissani ja tiedä mitä teen koira haahuilee ja löysäilee. Mutta jos on selvät sävelet työmotivaatio on korkealla ja kestää häiriötä ja toistoja. Paljon helpompi treenata kun on tämän sisäistänyt. Ainakin tänään on sellainen fiilis. Huomenna varmaan jo vaihtuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti