Jatkoa eiliseen

Täytyy sen verran kommentoida eilistä että olen flunssassa ja kävin vanhoja kuvia läpi, yritin löytää Salsasta jotain edustavaa suht uutta kuvaa kasvattajan sivuille. En löytänyt, mutta upposin nostalgian syövereihin ja löysin tuon ei postaamani kuvan Rickystä. Miten voi olla että noi naaman kuviotkin on ihan samanlaiset. Kuvassa Ricky pitää korvia melkein luimussa kun olen pukenut sille, teini kun olin, jonkun tyhmän asun päälle. Normaalisti korvat olivat melkein yhtä terhakat kuin Salsan. Katseessa on ihan samanlaista surumielisyyttä. Koirien luonteesta löytyy yhtä lailla yhtenäisyyksiä, molemmat aikamoisia tosikkoja, suhtautuvat kouluttamiseen vakavasti mutta turhautuvat jos ei ohjeet ole selkeitä. Uroksena Ricky oli kyllä suoraviivaisempi ja tasaisempi, jotenkin ennalta arvattavavampi kuin Salsa. Ricky oli erittäin ääniherkkä ja paukkuarka mitä Salsa ei onneksi ole, ei sitten tippaakaan. Molemmista löytyy omaehtoisuutta ja itsenäisyyttä ja jopa itsepäisyyttä. Liittyen ehkä sukupuoleen Ricky kasvoi aikuiseksi vasta reilusti yli kahden vuoden iässä, siihen saakka se riekkui koko ajan, repi remmiä, juoksi aina mikä koivista lähtee, leikki itsekseen ja Jessen kanssa (mikäli Jesse saattoi vaivautua - mitä tapahtui kovin harvoin...), eikä maltanut kuunnella ohjeita. Sen jälkeen se oli mitä helpoin koira. Paitsi että se oli ääniherkkä, varautunut muita koiria kohtaan (pidin sitä melkeinpä irti aina jotta se sai mahdollisuuden kiertää muut kaukaa) ja hyvin leimautunut kerrallaan muutamaan ihmiseen. Tai korkeintaan kahteen. Kun minä muutin pois kotoa ei tullut mieleenkään viedä koiraa mukanani. Ricky oli erittäin leimaantunut myös kotiimme, se ahdistui matkoilla eikä koskaan pitänyt erityisemmin autoilusta. Rickyllä oli onneksi treenikaverina ja lenkittäjänä tuttavien koirista innostunut tytär joka treenasi ja olisi halunnut kisatakin. Mutta ääniherkkyys ja muu arkuus oudoissa tilanteissa rajoitti koiran harrastamista. Ricky olikoko ikänsä suhteellisen terve, mutta vanhemmiten sen takapää heikkeni ja sen oli vaikea päästä liikkeelle aamuisin. Sen lonkkia ei koskaan kuvattu mutta katsoin koiranetistä että sen sisasuksilla oli C ja D lonkkia. Kun Ricky ei enää päässyt ylös kolmea rappusta ulko-ovelle eikä kapuamaan ramppia pitkin ikkunalle näköalapaikalleen, äiti teki viisaan päätöksen. Ricky lopetettiin reilun 12 vuoden ikäisenä. Toinen koiramme oli melkein 16-vuotias cairnterrieri joka sairasteli viimeisen vuoden, kärsien mm. suurista hyvänlaatuissista kasvaimista kaulalla jota uusivat nopeasti leikkauksista huolimatta. Se sai mennä sateenkaarisillalle samaan aikaan. Kun muistoille antaa vallan ne vie mukanaan... Huomenaamulla olisi sitten toko-kokeet, vikat ALOt Salsan kanssa. Huh, moneen päivään ei olla treenattu mitään, ja ajattelin että toimikoon tämä nyt testinä siitä miten koira toimii jos valmistelevat treenit jättää kokonaan väliin. Aksaa ovat treenanneet koko viikon joka päivä, nytkin ovat Vekoran agility-päivässä. Ehkä se vaan hyppii ja pomppii ja juoksee...