Sairas kertomus

Keskiviikkona käytiin sitten kuluttamassa minun viimeiset pennoset eläinlääkärillä. Alkoi itkettää jo kun Nacho väsähti rauhoittavan esilääkkeen saatuaan huovalle. Ajatukset siirtyi väistämättä siihen viimeiseen eläinlääkärikäytiin joka jonain päivänä meilläkin on edessä. Mutta onneksi näyttäisi siltä että yhteistä taivalta on vielä jäljellä hyvän aikaa. Leikkaus meni hyvin, tokkuraisena Nacho oli kuulemma ollut niin ärhäkkä etteivät olleet sirua uskaltaneet tarkistaa. Jos se vaikka puree? Meidän Nachoko, no ei ainakaan kovin kovaa, minä vastasin. Toipuminen on mennyt hyvin, mitä nyt levossa oleminen kokonaiset kaksi päivää oli melkoisen haastavaa. Torstai-iltana Nacho karkasi naapuriin leikkimään ihana pikku pondengo-tytön kanssa. Ei ollut sairastelusta tietoakaan. Koepalavastauksia vielä odotellaan. Röntgen näytti hyvältä, ei luukatoa ja imusolmukkeet olivat niin pienet ettei niistä saanut soluja ohutneulanäytteeseen. Nämä ovat siis hyviä merkkejä. Salsa on ollut tokosta treenitauolla koko viikon. Äsken tehtiin pihalla vähän merkkiä, noutoa ja ekat tunnarit. Ei niistä sen enempää kun kaikki meni aika lailla päin piip. Tyypit on vetänyt aksaa joka arkipäivä ja kuulemma on mennyt tosi hyvin. Salsa keskittyy paljon paremmin nyt kun haukkuminen on kielletty. Olen tarkoituksella pysynyt pois alta, nyt on varmasti ratkaiseva hetki saada yhteistyö toimimaan, eikä minua tarvita siihen väliin sössäämään. Tänään lenkillä Salsa teki viimeistelevän valmistelun ensi viikon näyttelyä ajatellen, ui kaulaansa myöten kuralammikossa. Lupaan muistaa pestä sen huomenna. Ehkä. Karvanlähtökin on alkanut. Varmaan tulee rutkasti menestystä missikisoista.