Here we go again!

Koskaan en ole ollut pennun tuloon näin huonosti valmistautunut. Tai näin hyvin.

Kävin eilen, pieneltä kesälomareissulta kotiuduttuani, hakemassa Salsan ja pennun kotiin. Kutsun pentua nyt Pennuksi koska nimiasia on vielä hieman auki. Lilja ei oikein täytä meidän koirannimikriteerejä. Siinä ei ole kovaa konsonanttia eikä siinä jatku Meksiko-teema. Nimiehdotuksia otetaan siis edelleen vastaan. Hyvät palkinnot sille jonka ehdotus valitaan! (Ei, palkinto ei ole viikko pennunhoitoa. Vai onko?!)

Huonosti olen valmistautunut siksi etten ole hankkinut pentua varten ensimmäistäkään tavaraa. Ei kaulapantaa, ei petiä, ei ruokaa, ei kuppia. 

Kaulapanta käydään joku päivä hakemassa, toistaiseksi riittää Salsan vanhat pentuaikaiset valjaat. Noita pieniä koiranpetejä löytyy vintiltä, sellaisia joita Nacho ei ole koskaan kelpuuttanut. 

Näin hieno reppu saatiin kasvattajalta Musti ja Mirrin lahjana.  Repussa oli nameja, toisen pussillisen Nacho söi jo eilen aksatreeneissä, pieni narulelu, kuppi, ja Canaganin ruokaa.

Pennun ensimmäinen ruoka pehmenemässä uudessa kupissa.

Hyvin olen valmistautunut siksi että olen seurannut tätä pentua sen ensi sekunneista asti. Tunnen sen läpikotaisin. Ja tunnen se emän niin hyvin kuin voi koiransa tuntea. Tiedän kaiken olosuhteista missä pentu on ensimmäiset viikkonsa viettänyt. 

Pentu nukkui viime yön häkissä. Ensin ei väsyttänyt yhtään.

Ei sitten edes pikkuisen.

Lopulta iltavillitys laantui ja häkin ovi meni kiinni.

Häkissä olo ei miellyttänyt. Huutoa jatkui noin tunnin verran, muutama lyhyt tauko välissä. Nukuin kamalan huonosti loppuyön ja heräsin rapinaan puoli viideltä. Ylös ja pentu ulos. Ruokin ipanan samalla kun ei jättänyt mammakoiraa yhtään rauhaan. Jäimme vielä hetkeksi pennun kanssa ulos. Kiersimme pihaa väsytystarkoituksessa. Tuijan alta kuului sihahdus ja nappasin pennun nopeasti syliin. Kurkkasin oksien alle ja kukas siellä istuukaan - siili! Pieni oli peloissaan ja tapitti minua nappisilmillään. Jätimme siilin rauhaan mutta annoin sille ystävän neuvon, pysy poissa tältä pihalta - täällä on kolme terävää vahtikoiraa jotka eivät pidä piikikkäistä tunkeilijoista.

Vaikkatunnekin tämän pennun paremmin kuin minkään neljästä aiemmasta pennusta on silti pentu aina uusi ja ihmeellinen. Tabula rasa - tyhjä taulu. Tarkoituksen on nyt alkaa siihen kirjoittamaan. Hitaasti kiiruhtamalla. Antaen pennulle aikaa kasvaa ja temmeltää. Katsotaan miten käy, mihin meistä on. 

Yritän kirjoittaa myös tänne tämän pennun kehityksestä ja kasvamisesta paljon. Vähintään kerran viikossa. Opettelen myös ottaamaan parempia kuvia. Edes vähän parempia. Tai edes vähän enemmän. Ylläolevat kuvat ovat lähtötilanne joten opittavaa riittää silläkin saralla.