Kerta se on ensimmäinenkin

Täytyy kirjata heti kun on vielä tuoreessa muistissa. Käytiin siis kokeessa tänään, ja tultiin häntä koipien välissä äsken kotiin. Pieleen meni, mikäs siinä, mutta tässä kuitenkin kootut selitykset. Luoksepäästävyys 10, ei mitään ihmeellistä Paikkamakuu 7, itse mokasin. Salsan pysyi nätisti vaikka viereinen koira lähti heti litomaan ohjaajansa perään. Kun palasin koiran luo Salsaa alkoi kutittaa peräpäästä. Polkaisin jalkaa, kuten treeneissä olen ottanut tavaksi. Jalka osui koiraan. Siitä tuli sapiskaa ja ihan aiheesta - en varmaan tee samaa virhettä toistamiseen. Toisella käskyllä olisi varmaan noussut ilman sitä jalkaakin. Suoritimme liikkeet ensimmäisenä. Seuraaminen kytkettynä 9,5 - ihan ok, koira vielä tässä vaiheessa hyvässä vireessä. Kerran hihna kiristyi. Seuraaminen vapaana 9 - Kerran jäi lopussa jälkeen ja juoksussa hypähti jota ei ole tehnyt enää aikoihin. Maahanmeno - 10. Ihan nappiin. Luoksetulo - 6. Alkoi satamaan, ei kaatamalla mutta sen verran että kentän laidalla seisoskeleva pariskunta avasi sateenvarjonsa kun olin jättämässä koiraa. Salsa pelästyi ja tuli haukahdellen luo. Sain sen sitten jotenkin siitä sivulle. Ei ansaittu edes tuonkaan vertaa pisteitä. Seisominen - 0. Sateenvarjoihmiset jäivät meidän taakse ja Salsa ei uskaltanut jäädä seisomaan. Sain sen pysähtymään käsimerkillä ja kolmannella käskyllä. Hyppy - 7. Taas sateenvarjoihmiset edessä, en uskalla hypätä. Jäin tosin liian kauas esteestä, kolmannella käskyllä meni yli, ja jäi suht koht paikalleen. Ei ansaittu pisteitä tästäkään. Kokonaisvaikutelma 9. Ja mistä hyvästä! Kokonaispisteet 147. Harmittaa nuo omat virheet ja ettei olla treenattu tarpeeksi häiriöitä, etenkään sateenvarjoja. Koira oli aika kivan tuntuinen, ei mikään tykki mutta oma itsensä, ja teki mun mukana. Pelästyminen oli harmillista mutta onneksi tapahtui nyt niin tiedän mitä treenata. Olen luonnollisesti tosi pettynyt koska ei me tietenkään muuta kuin ykköstulosta menty hakemaan. Alokasluokka on rehellisyyden nimissä tosi helppo ja tuomari oli lepsu ja mukava. Laitoin kolmesta kokeesta jo ilmot menemään syyskuun alkuun, toivottavasti mahdutaan mukaan. Nyt ei auta jäädä tuleen makaamaan.

Ihan koirahullu päivä

Siis koirahullun unelmapäivä. Eiku hullun koiraharrastajan... Lähettiin tyttöporukassa lampaita kattomaan aamutuimaan. Vähän myöhästyttiin, mulla ei edelleenkään ole sitä navigaattoria, mikä iinä on että sitä kapistusta ei voi vaan hankkia... Kolme kertaa lampailla, kahteen ensimmäiseen olen tyytyväinen, kolmanteen en. Oltiin ensin häkissä, ihan ok, lähti pyörimään lampaiden ympäri. Sitten pellolla tasapainoa hakemassa, meni vaan vastapäivään mutta pari kertaa pysähtyi ihan nätisti kello kuuteen. Vika kerta lampailla meni ihan plörinäksi. Piti hakea Swedu apuun kun lauma hajosi tuhannen säpäleiksi ja meni vielä kaupan päälle aidasta läpi. Lasku tulee kai perästä. Että vähän jäi paha maku suuhun mutta kaikenkaikkiaan ihana päivä, aurinkoa ja koirajuttuja. Salsan mielestä lampaat oli ok mutta hauskinta oli leikkiä Rassen kanssa. Kouluttaja oli sitä mieltä että minun koira ei tottele minua. Eihän sitä nyt ole koskaan kiva kuulla vaikka voi siinä piillä totuuden siemen. Salsa on vähän kova, ja näyttää kuulemma keskaria ja viis veisaa mun komennoista. Siitä pääsemmekin seuraavan treeniin pitkin kevyttä aasinsiltaa. Kotimatkalla poikettiin (kaksi tuntia) Navalan kentällä tottistreeneissä. Vika tikki. Kaikki viimeistelevät toko liikkeet meni täysin pieleen. Ei mennyt ekalla käskyllä maahan paikkamakuussa. Mitä ihmettä!!! Ei meinannut hypätä ja jäi esteen taakse hiipparoimaan. Luoksetuloon ihan vinoon ja minä sitten vielä kädellä hilasin sen siitä sivulle. Täyttä skeidaa ei voi muuta sanoa. Eli kun siitä asteikosta oli puhetta niin ehkä vitonen. Mutta siltikin oli kiva päivä. Ja koira on edelleen ihan paras. Makaa tuossa aivan naattina pöydän alla. Huomenna on uusi päivä, parempi treenivire ja ihan semmonen pikkupikku jutska kun toko-koe... Ihan unelmahullua!

Treenaamatta huipputuloksiin

Ollaan oltu ihan vaan lomatunnelmissa, maattu kun ellunkanat ja metsälenkkeilty. Kaikki treeni jäänyt tyystin unholaan. No, agi-kentällä käytiin kääntymässä just ennen loman alkua. Katselin sitten tossa kalenteria aikeenani orientoitua syksyyn ja viikon päästä horisontissa siintävään töihinpaluuseen. Ja hups, siellähän on toko-kisat reilun viikon päästä. Pitää varmaan mennä tohon pihalle kokeilemaan että kuinka pihalla ollaan, esim asteilkolla ykkösestä kymppiin. Vähän hirvittää...

Raportti

Lupailin leiriraporttia, lähinnä itselleni siis muistiinpanoiksi. Vaihdoin siis viime hetkellä agi-ryhmään kun toko tuntuu takkuavan paikoillaan. Kouluttajana Ville Liukka. Mitä opittiin? Minä opin paljon ohjauksen loogisuudesta, ja oikeista ohjausvalinnoista. Sain palautetta nopeudesta tai siis lähinnä hitaudesta. No, tällä urheilutaustalla mitä voi odottaa. Mikä tärkeintä, sain ihan uutta näkökulmaa maxi-koiran ohjaamiseen, olen junnannut niissä vanhoissa Nachon alkeiskurssiajoilla opituissa jutuissa. Salsa haukkuu mennessään, jatkuvasti. Alkoi myös kentän laidalla kuumumaan enemmän kuin omissa treeneissä, varsinkin kun osaavammat koirat teki. Odottaessa haukkumiseen aion olla tiukkana mutta harjoitellessa haukkumisen annan olla. Jos haukkuminen haittaa menoa siihen täytyy puuttua, näin neuvoi kouluttaja. Ehkä se vähän haittaakin mutta uskon että osa siitä johtuu ohjaajan osaamattomuudesta ja hitaudesta. Salsa käskee ohjaajaa näyttämään että mitä nyt, mikä este seuraavaksi. Kiinnostuin leiri aikana myös ihan eri tavalla treenien suunnittelusta ja suoritusten analysoinnista. Ja myös nopeudesta ja ihanneajoista. Josko sittenkin joskus jollakin koiralla kisaamaan? No en kyllä myönnä että ajatus olisi käynyt mielen vieressä.

Kaksi päivää putkeen aksaa oli aika rankka setti. Mutta ei ollut helppoa sunnuntaina hakumettälläkään. ( Leirillä oli paljon porukkaa ympäri Suomea ja kamalasti kaikki hauskoja murteita, kaikenlaiset ihanat suomenkielen murresanat ja ilmaukset soivat päässä kauniina musiikkina vielä monta päivää leirin jälkeen. On se vaan mahtava kieli!) Keli metsässä oli tukalan kuuma, hyttysiä enemmän kun etelän-tyttö sietää, ja kun aurinko iltapäivällä tuli esiin tulivat myös paarmat. Ensimmäiselle koiralle olin kolmella piilolla liikkuvana maalimiehenä. Aika haasteellinen homma kun koira oli jo voi-tasoa ja meikäläinen vielä tämmönen möllimaalinais. En löytänyt piiloja, häviin namipurkit (onneksi oli omat natural menut taskussa) ja viimeisellä piilolla oli 20 metriä liian syvällä. Koira teki tosin virheetöntä työtä. Salsan oma treeni meni kivasti. Minä jo ehdin tuttuun tapaani ajatella koko homman valmiiksi negatiivisesti ja veikkasin että Salsa menee nenä kiinni metsään kattelemaan. Oltiin ihan niikun lenkillä vaan ja minä ikäänkuin kävelin piston. Koira löysi maalimiehen ennen minua - se kai vähän oli tarkoituskin. Myös kaksi seuraavaa löytyi kohtuu hyvin. Treenistä jäi hyvä mieli ja kipinä hakumetsälle. Leiri oli tosi onnistunut kokonaisuus, jopa leiriolympialaisissa tultiin toisiksi - joukkueemme nimi oli Rassen haaremi, Rasmuksella kun oli huonekavereina pelkkiä tyttöjä. Viime viikonloppuna saimme taas nauttia tämän kyseisen herran seurasta. Olipa mukavaa, vaikka olkapää melkein taisi mennä sijoiltaan - aikamoinen lihaskimppu tämä Salsan velipoika. Tässä sisarukset poseeraa, fotoshoot kesti niin kauan että Salsaa alkoi väsyttää... Tai sitten se oli se kolmen päivän jatkuva riekkuminen joka otti voimille. Rasse on tooosi energinen kaveri.

Väsynyt, väsyneempi...

ja just koiraleiriltä kotiutunut. Huh, olipa rankkaa mutta kivaa. Ilmat oli mahtavat mutta myös välillä tukalan kuumaa, ei ihan optimaalinen treenaamiseen. Varsinkaan aksan. Kun ei se nyt mennyt ihan niinkun Strömsössä, vaihdoin vimehetkellä ryhmää koiran kanssa jota en edes ohjaa ko. lajissa. Ei tehty kyllä yhtään tokoa joka on meidän päälaji ja jota mentiin leirille tekemään. Onkohan tässä mun tekemisessä nyt taas mitään päätä tai häntää taaskaan... Bottom line being - nyt unta palloon, koira jo tossa tuhisee ja inisee ihan syvässä unessa. Takaraivossa kytee että pitäis päästä hakutreeneihin, ja tietty heti kaikkia uusia aksakuvioita hiomaan. On se hullu, koiraharrastaja! Teen analyysit, jos ja kun tästä vähän palaudun.

Juhannustaikoja

Viime maanantaina oli meidän viimeinen tehotreeni-ilta, Nachon rally-tokon viimeinen kerta meni yllättävänkin hyvin ja ilmottauduin jo jatkokurssile jos sellainen järjestetään. Treeni on selvästi tehnyt hyvää meidän suhteelle. Vieläkun keksisin mitä taikoja pitää tehdäkun Nachon keskittyminen herpaantuu ja se alkaa haistelemaan kesken treenin. Se tekee samaa agilityssäkin ja siksi en koskaan ole uskaltautunut kisoihin, olisi niin pirun noloa jos aikuinen koira kesken radan alkaa haistelemaan ja unohtaa ohjaajan kokonaan... Nachon kurssin jälkeen otin yhden rally-toko radan Salsan kanssa. Miten sen nyt kauniisti sanoisi, ei siinä oikein ole haastetta meille. Luulen että se vaan sekottaisin Salsan pään tokoon nähden. Sen jälkeen meillä oli Niina Mannerin valmennustunti, otettiin noutoa joka meneekin aika kivasti sen jälkeen kun keksi vauhtipalkkaamisen. Niina vinkkasi että vauhtipalkkaa ja vauhdista aloitusta täytyy vaihdella jotta mielenkiinto säilyy ja koira laukkaa mennentullen. Salsa kyllä nätisti juoksee kapulalle mutta takaisintulo on vähän jolkottelua. Metallikapulalle täytyy vähän nostaa virettä ja motivaatiota, tehdään siitä oikein super hauska esine niin ei tule myöhemmin mitään ongelmia. Sitten tehtiin kaukoja, sain niihinkin hyviä vinkkejä. Istu-seisoon tällä hetkellä vaikein. Jussia vietettiin Hangon aurinkoisissa maisemissa, tehtiin pitkiä lenkkejä ja tavattiin kavereita. Salsa leikki koko aatto-illan Burre nimisen lagotto-pojan kanssa. Aika sopuisasti olivat mutta välillä tuli riitaa kun Salsa on juoksun jäljiltä vielä vähän arka takapäästään. Myös makkarangrillaus kiristi hermoja. Koira oli kohtuullisen väsynyt kun päästiin kotiin - juhlissa on kymmenkunta lasta joita piti vuorollaan jokaista lipaista naamaan, piti kerjätä makkaraa, uida meressä kolmen minuutin välein ja välillä jopa etsiä matte, tai husse näkökenttään. Ja tätä menoa kuutisen tuntia putkeen. Että olisihan se pitänyt arvata että itku pitkästä ilosta! Kun juhannuspäivän aamuna lähdettiin ulos sateeseen aamupissille näin heti että koira ontuu toista etujalkaa ja pahasti. Voi p**** kirosin mielessäni. Tutkin jalat eikä mitään kohtaa erityisemmin arista. Sitten löysin oikean etutassun polkuanturasta ison pyören haavan,ikäänkuin palovamman josta anturan pinta on syöpynyt pois. Ollaan hoidettu tassua helosanilla ja toivon kaikka sormet ja varpaat ja tassut ristissä että se paranee pian ja on ainut syy ontumiseen. Meillä on kaikenlaista treeniä ja ohjelmaa tiedossa ja olen juuri aloittanut lenkkeilyn. Juoksemiseksi sitä ei voi parhaalla tahdollakaan nimittää, mutta hiki siinä tulee. Sellasen hienon lenkkivyönkin menin ostamaan. Jotta nyt olis paree hurtan olla kunnossa.

Erkkariimerkkarii

Käytiin eilen Lappeenrannan Lemin Kuukanniemessä kääntymässä, SBACK erkkareiden merkeissä. Aikamoinen reissu täytyy sanoa, kaikenlaista kommellusta sattui. Ajettiin vikaan enemmän kun laki sallii, ja siis monesti, tooosi monesti. Anitalle ja Kiiralle erityiskiitokset kärsivällisyydestä! Salsan esiintyminen mun mielestä aikasta nättiä, jotenkin se osaa kehässä oikoa takakoipiaan enemmän kun tuolla metsässä ja pelloilla pomppiessaan. Mutta handlerinä olikin ihan ammatti-ihminen, minä en olisi varmaan jännitykseltäni pystynyt. Kiitokset kuuluu Sannalle! Salsan arvostelu: Correct bite, would like a bit more stop (toim huom. I would not!). Good ears, carried well balanced. Angels ok. Tail set a little high. Moved with drive. overall exellent. NUOERI4 Elikkäs ihan kiva, mutta tyyppi ei varmaan ollut sitä mitä tämä tuomari haki. Nuortenluokan menestyneet olivat minun silmiin paljon pienempiä kuin meidän pikku-Sapeli. Salsan juoksun takia Nacho on ollut evakossa, ja välillä Salsakin lähti Hankoon kun Nacho tuli kotiin treenaamaan. Saatiin Nakkelin kanssa paikka aksa-ryhmästä, jee! Nytkun selkä pysyis kunnossa. Näiden juoksujen ja erinäisten treenikuvioiden takia meidän koirat risteili pitkin Uutta-maata niin paljon etten enää pysynyt perässä missä kukakin on. Vähän yllätyin kun illalla kotiuduttiin reissusta niin Nacho ampaisi ovesta ulos kuin tykin kuula, ei uskois että herra täyttää syksyllä 6 v. Ihana kun ollaan siis eilisillasta asti koko porukka kotona. Vähemmän ihanaa on se että Nachon mielestä Salsa on nyt erityisen ihana. Outoa sinänsä kun aiemmin viime viikolla kun kohdattiin ei reagoinut juurikaan, eikä minusta pistänyt viime tottistreeneissä tai näytelmissä eilen urosten päitä sekaisin. Nyt sitten on piipattu koko päivä, ilokseni olen ollut vapaalla ja saanut sitä kuunnella. Salsalla hermo vähän kiristyy, se katsoo minua niin että - apua, ota toi ällö pois mun kimpusta. Eli tärpit on varmaankin mennyt kun on päivä 20 tai jotain. Ihmettelen että mistä moinen. Tämäniltaiset rally-toko ja tokotreenit meneekin sitten varmaan hirrrveen kivasti. Hohhoijakkaa, onneksi ostin nakkeja äsken kauppareissulla.